Kaksplus.fi

lauantai 23. marraskuuta 2013

Perjantaipiirasta

Leivoin eilen perjantain kunniaksi pekoni-sienipiirakkaa. Tuli sen verran namia, että ajattelin jakaa ohjeen teidän kansanne. Tarjoilin piiraan kanssa homejuusto-päärynäsalaattia, mikä sopi sen kanssa tosi hyvin.


Pohja
50 g      voita
2,75 dl  vehnäjauhoja
1 dl       maitoa
10 g      tuoretta hiivaa
suolaa

Täyte
2           sipulia
50 g      voita
1 pkt     pekonia
2 - 3      herkkusientä
2           munaa
2 dl       kermaa
1/2 ruukkua tinjamia
150 g    juustoa (esim. punaleimaa)
50 g      cheddaria
suolaa
pippuria

Tee ensin pohja. Nypi jauhot voin joukkoon. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja sekoita joukkoon hiiva. Kaada maito-hiiva seos jauho-voin sekaan ja lisää suola. Sekoita taikina tasaiseksi, kunnes se irtoaa kulhojen reunoista. Anna taikinan kohota lämpöhauteessa noin tunnin.

Taikinan kohotessa voit paistaa pekonit ja sipulit. Lisää paistamisen alussa myös voi. Täytteitä voi kuulottaa miedollä lämmällä noin 15 minuuttia. Lisää herkkusienet loppuvaiheessa.

Taputtele pohja vuokaan ja sen reunoille. Kippaa pohjan päälle pekonit ja sipulit sekä juustot ja tinjami. Sekoita kerma ja kananmunat keskenään ja lisää seokseen pippuri ja suola. Lisä nesteseos vuokaan.

Paista piirasta kiertoilmalla 185 asteessa 30-40 minuuttia. Anna piiraan jäähtyä hetki. Koristele sitten rucolalla ja tarjoile.




perjantai 22. marraskuuta 2013

Joulukorttipaskartelua

Maanantaina töissä järjestettiin työpäivän päätteeksi halukkaille joulukorttikurssi. Eikö ole ihanaa? Voit työpäivän jälkeen leputtaa mieltäsi ja tehdä vaihteeksi jotain kaunista käsilläsi. Paikalla oli ohjaaja, jolla oli todella laaja repertuaari korttitarvikkeita mukanaan. Eikun sakset käteen ja menoksi!



Tällaisia luomuksia ehdin pulskassa tunnissa tekemään. Askartelu oli kyllä niin mukavaa ja palkitsevaa, että ehkä annankin pitkästä aikaa joulukortteja tänä vuonna ja vielä itse tehtyjä sellaisia:)

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Valmista tuli!

Nyt alkaa kotona näyttää jo ihan kodilta ja suurin osa omista tavaroistakin on löytänyt oman paikkansa. On se jännä, miten parissa kuukaudessa jotenkin ehtii unohtaa, mitä kaikkea omistaakaan. Laatikoita purkaessa oli vähän samanlainen olo, kun palatessa pidemmältä matkalta esim. vaihdosta. Omat tavarat kaapeissa saavat muutenkin asunnon tuntumaan paljon enemmän kodilta. Sitä ennen se oli ehkä enemmän remonttikohde ja projekti, nyt siitä tuli enemmän se oma kolo.

 Alla tunnelmakuvia keittiöstä. Olen vähän pimittänyt näitä, sillä olen odottanut, että saisimme kodin ihan valmiiksi. Eilen saatiin lamppujen johdot piiloon ja sokkelit paikoilleen, joten nyt alkaisi näkyvimmät hommat olla tehty. Pientä hienosäätöä on vielä tiedossa, mutta niitä ehtii tehdä hiljakseen:).




Yläkaapittomaan välitilaan on tarkoitus viritellä jonkinlainen yrttitarha sekä jonkinlainen hylly koristeille.



Hormista tuli hauska osa keittiön sisustusta, kun maalasimme sen liitutaulumaalilla. Nyt taululla on meidän remontin to do -lista. Pari kohtaa on vielä vetämättä yli;)



Keittiöstä löytyy vielä oikealta reunalta yksi kolo, johon on tarkoitus sijoittaa pyykinpesukone. Tämä on vielä hankintalistalla. Likaiset pyykit saa kätevästi vieressä oleviin laatikoihin piiloon ja myös valmiiksi lajitelluksi.



Saareke kaipaa vielä kahta baarijakkaraa kaveriksi. Muuten on aika tyylikäs ilmestys vai mitä?



Ihana muhkea kaasulieteni. Olen äärimmäisen tyytyväinen tähän. Näyttää vielä paremmalta ja näyttävämmältä kuin liikkeessä:)




Ja vielä pieni kurkkaus olohuoneen puolella ja ihanaan tapettiin. Laitan olohuoneesta lisää kuvia sitten, kun sohva ja verhot ovat paikallaan.



lauantai 9. marraskuuta 2013

Korjaamon designmarkkinat

Piipahdin tänään Korjaamon designmarkkinoilla. Omia tuotteitaan oli esittelemässä parisenkymmentä pientä suomalaista designyritystä. Esillä oli useita aivan ihania tuotteita; sekä vaatteita, asusteita että sisustustuotteita. Osa tuotteista oli valmistettu kierrätysmateriaaleista, mikä on aina mukavaa.

Alla vähän fiiliksiä markkinoilta.


Oma shopin ihanuuksia. Varsinkin puinen joulukalenteri herätti huomiotani.


Iik, ihanat pöllötyynyt.


Tyylikäs vaihtoehto kärpäslätkäksi:)


Grumpy cat -pinssejä ja ihania käsilaukkuja.


Kuolasin myös taas turbaanihattujen perään. Aina niin ihania<3




keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Kiipeilyä seinille

Pääsin eilen taas pitkästä aikaa sisäkiipeilemään Salmisaaren kiipeilyareenalle. Paikka oli osittain remontissa kesän ajan ja avautui uudistuneena syksyn korvalla. Varsinkin boulderoinnin puoli oli laajentunut huomattavasti. Nyt areenalta löytyy myös erikseen omat radat ja alue lasten käytöön.


Viime kiipeilykerrasta oli aikaa parisen kuukautta remontin takia ja sen kyllä huomasi:) Aloitimme kiipeilyn varsin helposta seinästä, jottei järkytys olisi liian suuri. Silti otteet hapuilivat aikalailla ja melkein tuntui, että jännitti olla niinkin korkealla. Myös kiipeilykengät tuntuivat todella epämukavilta jalassa ja ruttasivat isoa varvasta (kengät ostetaan n. 1 1/2 numeroa liian pieninä). Ihan puhtaasti en osoitetulla radalla pysynyt, mutta ilo oli kuitenkin aikamoinen, kun tartuin viimeiseen otteeseen. Jännitys ja kiipeämisen ilo saa kyllä hymyn huulille!

Seuraava rata menikin jo huomattavasti helpommin ja kolmannen kiipeäminen tuntui jo aika rennolta. Kengätkään eivät enää puristaneet samaan malliin. Keho alkoi selkeästi muistaa, että miten niitä ratoja oikein mennään, vaikkakin kaikki reitit olivat uusia elokuuhun nähden.

Huomasin, että eniten harjaannusta tarvitsen näppivoimien kehittämiseen. Isot ja syvät otteet tuntuivat mukavilta ja helpoilta, sillä niistä voi ottaa koko kämmenellä kiinni. Palikat, joista olisi pitänyt ottaa kiinni vain sormenpäillä, tuntuivat todella hankalilta. Myös sileät isot otteet tuottivat ongelmia, kun puristusvoimaa käsissä ei tuntunut löytyvän riittävästi.

Voimien lisäksi kiipeilyssä on erittäin tärkeää ajatustyö ja se, että osaa visualisoida sopivan tavan reitin kiipeämiseen. Se on yksi iso syy, joka tekee lajista mielestäni mielenkiintoisen. Jotain ratoja saa kiivetä useampaan otteeseen pääsemättä jonkin tietyn kohdan yli. Joskus sen sitten vain läpäisee, kun keksii sen oikean asennon ja reitin. Ongelmatilanteiden sattuessa ensilääkkeenä toimii usein se, että suoristaa itsensä ja nousee kunnolla kengänkärjille varpailleen, jolloin hahmottaa radan paremmin ja ehkä yltääkin siihen seuraavaan otteeseen.

Lajin loistava motivaattori on se, että omien taitojen kehittyessä voi itsensä haastaa vaikeammalle ja vaikeammalle ratatasolle. Radat on jaettu eri numeroin vaativuuden mukaan (4, 4+, 5a, 5b, 5c, 6a,...9a). Ennen taukoa olin kiipeillyt n. kerran vikossa vuoden ja kiipesin pääosin 5a ja 5b seiniä, joten haastetta vielä riittää:)

Palautuminen yhden illan aikana oli kuitenkin huimaa. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt. Myös varmistaminen ja kiipeilysolmun tekeminen menivät ihan vanhasta muistista. Nyt odottelenkin malttamattomana seuraavaa kiipeilykertaa;)

tiistai 5. marraskuuta 2013

Älä osta mitään vaatteita -kokeilu

Tiedätte ehkä tunteen, kun kurkkaatte aamulla vaatekaappiin ja sieltä ei vain löydy mitään päälle pantavaa. Useimmiten tässä vaiheessa on jo kiire bussiin ja töihin. Ähkien ja puhkien tyhjennät puolet vaatekaappisi sisällöstä sängyllesi ennen kuin tyydyt johonkin ei niin itseä miellyttävään yhdistelmään.

Olen huomannut, että yksi helppo keino vältää yllä kuvattua pukeutumisstressiä on (jos ei lasketa sitä, että katsoo vaatteet illalla valmiiksi;) keksiä jotain muuta suurempaa ajateltavaa. Esimerkiksi remontoiminen on viimeisen parin kuukauden ajan vienyt ajatukset pois tältä tuskalta ja olen vain kiltisti napannut pari toisiinsa sopivaa vaatekappaletta kaapistani. Nyt, kun remontti alkaa olla jo paremmalla tolalla ja olen voinut pitää muutaman remontoimattoman päivänkin, niin vaatekaapin sisältö ei jotenkin enää tunnukaan niin mielenkiintoiselta. Hassua, eikö totta?

Pakatessani vaatekaappini sisältöä laatikoihin elokuussa koin selkeää ahdistusta siitä, miten monta laatikkoa tarvitsin vaatteitani varten. Vaatekaapissa määrä näyttää jotenkin huomattavasti vaatimattomammalta. Päätin silloin, että nyt loppui hulluttelu, näillä määrilla pitäisi pärjätä pitkän matkaa. Sovin silloin itseni kanssa, että en osta mitään uusia vaatteita ennen talven alennusmyyntejä. Tämä tarkoittaa noin viiden kuukauden shoppailupaussia.

Hui, toivottavasti en säikäyttänyt teitä;) Alkuaika on mennyt helposti remontin takia, mutta nyt alkaa se hankala viimeinen rutistus, kun elämään alkaisi mahtua muutakin ajateltavaa. Lisäksi joulu on tulossa, joten en voi enää vältellä kaikkia mainoksia ja liikkeitä. Tässä on kuitenkin vielä vajaa pari kuukautta jäljellä. Ehkä tätä tilannetta auttaa se, että voin kohta järjestellä vaatekaappini uusiksi. Samalla voi testailla uusia kompoja ja ehkä löytää jotain hauskoja uusia ideoita. Ehkä voisin myös vuokrata pöydän kirpputorilta ja tehdä tilaa uusille ihanuuksille:)