Kaksplus.fi

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Pieni suuri paljastus

Tämä vuosi käy viimeisiä tuntejaan, mutta vielä ehdin tehdä blogini tähän asti suurimman paljastuksen. Olen raskaana<3 Pieni tytsy on kulkenut mahassani nyt kokonaiset 24 viikkoa.

Kuva: Pixabay.com
Raskausaikani ensimmäiseen pulskaan viiteen kuutauteen on mahtunut kaikenlaista. Teen näistä viikoista erilliset postaukset, jotta myös itselleni jää kokemuksia mieleen tältäkin ajalta. Toivottavasti tarinoistani on iloa myös teille lukijoilleni! Edit 2.1.: Olen kerännyt raskaus-aiheiset jutut saman tägin alle raskaus, käykääpä kurkkaamassa:)

Asian julkistaminen on venynyt näin pitkälle hieman salakavalasti. Ensimmäiseen ultraan asti pidimme asian lähes omana tietonamme, kuten varmaan useimmat tekevät. Paljastin asian muutamille läheisemmille sattuneiden tilanteiden vuoksi.

Ultran jälkeen tieto on levinnyt hiljakseen sitä mukaa, kun olemme mieheni kanssa kavereihin ja tuttuihin törmänneet. Olen halunnut odottaa siihen saakka, että pääosa ovat tietoisia asiasta ennen kuin laitan jutun tänne. Sitten tulikin matka ja joulu! Mutta tässä tämä minun pieni suuri ihana salaisuuteni<3

Äitiyden onnea hehkuen ja hyvää uutta vuotta toivottaen
Ilopiikki


Sunnuntairullia vietnamilaisittain

Innostuimme tekemään jonkin aikaa sitten vietnamilaisia kesärullia. Insipraatiota kurkimme mm. Kauhaa ja rakkauta -blogista. Sieltä löytyy myös paljon hyvää kuvamateriaalia esimerksiksi rullien rullaamiseen.

Tarvitset
- riisipaperia
- ohutta riisinuudelia (riisivermiselliä)
- kasviksia ja yrttejä, me laitoimme
   suikaleiksi pilkottuja porkkanoita
   pieniksi pilkottua retiisiä
   revittyjä pinaatinlehtiä
   pilkottua/revittyä paksoita
   korianteria
   minttua
- proteiinilisät, me laitoimme
   marinoitua tofua + maapähkinää tai friteerattuja jättikatkaravunpyrstöjä

Lisäksi teimme kahta erilaista dippikastiketta Kauhaa ja rakkautta -blogin ohjeen mukaan.

Valmistus

Teimme rullia kahdella eri täytteellä, toisiin laitoimme marinoitua tofua ja toisiin friteerattuja katkaravunpyrstöjä. Marimoimme katkaravunpyrstöt edellisenä iltana ja friteerasimme alkuun ennen muita valmisteluja.

Tämän jälkeen "keitimme" nuudelit (nuudelit pehmenevät lämpimässä vedessä minuutissa) ja jaoimme sen kahteen kulhoon. Lisäsimme toisen puolikkaan sekaan murennettua tofua sekä murskattuja maapähkinöitä ja sotkimme nuudeleiden kanssa yhteen. Katkarapuja varten säästimme toisen puolikkaan nuudeista maustamattomina.
Tämän jälkeen pilkoimme kasvikset. Porkkanat saavat olla mahdollisimman ohuita, niin tuntuvat mukavilta syödessä. Salaatit voi repiä pienemmäksi. Retiisistä tulee helposti aika pieniä suikaleita.

Ennen rullaamisen aloittamista kannattaa vielä valmistaa dipit.
 
Sitten vain uitetaan riisipaperi lämpimässä vedessä ja nostetaan varovasti lautaselle. Täytteet toiseen päätyyn ja rullalle. Riisipaperi on yllättävän kestävää, mutta toki menee kasaan helposti, jos tekee äkkinäisiä liikkeitä. Rullista tuli kyllä persoonallisen näköisiä, mutta pysyivät kyllä kasassa syödessä:)

Rullat olivat mukavan raikkaita ja varsinkin yrtit olivat mukavia antamassa makua. Niitä saa mielestäni laittaa sisään ihan reippaasti. Muuten rullat olivat hyviä, mutta eivät räjäyttäneet tajuntaani. Ehkä mausteita ja makuja olisi saanut olla enemmän.

Olikohan vika kokissa vai tuotteessa? En ole syönyt rullia koskaan ravintolassa, jotta voisin verrata kokemuksiani. Ehkä kannattaisi vielä käydä testaamassa rullia ravintolassa ennen kuin vetää lopullisen johtopäätöksen. Sitäpaitsi riisipapereita on paketissa noin sata, joten muutaman kerran olisi vielä sen puolesta kotonakin mahdollisuus kokeilla;)

   

 



torstai 25. joulukuuta 2014

23. raskausviikko

23. raskausviikko meni kölliessä Arabiemiraattejen auringon alla. Olin matkalla mieheni ja muun perheeni kanssa. Kaikkiaan meitä oli 8 henkilöä, joista pari oli lapsia. Menoa ja seuraa riitti täten mukavasti:)

Ilmat olivat mukavan lämpimät, mutta eivät liian kuumat. Lämpötila oli noin 23-28 astetta päivästä riippuen. Sanoisinkin, että ilma on heidän talviaikanaan juuri suomalaiselle sopiva. On lämmintä, mutta ei liian polttavaa. Periaatteessa siellä oli off season nyt ja hiljaisempaa. Pääkausi on maalis-toukokuussa. Kesällä siellä voi lämpö nousta yli 40 asteen, joka on jo liian polttavaa.

Aurinko myös rusketti mukavasti. Sain ihan kivan päivetyksen ylleni. Saan usein ulkomaanmatkoillani aurinkoihottumaa, mutta tällä vasta viimeisenä päivänä alkoi kutisemaan, vaikka olimme kuitenkin auringossa päivittäin pitkät tovit. Todellla kivaa!


Kerron loman tapahtumista tarkemmin erillisessä postauksessa. Tässä jo pieni tiiserikuva erään aamun juoksulenkiltä.


Hotellimme sijaitsi noin 80 kilometrin päässä Dubaista Ras Al Kaimahin reunalla. Teimme yhden päivän retken Dubaihin ja kävimme siellä mm. maailman korkeimmassa rakennuksessa Burj Khalifassa. Tornin matkamuistomyymälässä myytiin yllä olevia hellyyttäviä I was in Dubai bodyjä. Tuollainenhan oli pakko saada! Eikö olekin suloinen?

Äitini myös innostui eräällä shoppailureissulla poikkeamaan lastenvaateliikkeessä ja bongasi kuvassa olevan balleriinabodyn. Nyt on pikkuprinsessalle vähän hörhelöitäkin<3

Hotellin aamupala oli aivan ihana. Tarjolla oli mm. tuorepuristettua appelsiinimehua päivittäin. Söimme useimpana iltana ostareilla, joista sai herkullisia ja myös suhteellisen terveelllisiä päivällisiä. Söin esimerkiksi intialaista useampana iltana. Toki muutama pirtelö ja jäätelöannos tuli vedettyä, mutta ei mahdottomia övereitä kuitenkaan koko loman aikana. Vauva sai siis mukavan D- ja C-vitamiinitankkauksen ja ehkä jotain muutakin mukavaa.

Myös tytsy tuntui saavan äidin lisäksi voimia rannoilla rentoutumisesta ja hyvin syömisestä. Lomaviikon lopulla vauvan potkut olivat vahvistuneet niin paljon, että miehenikin tunsi ne <3 Se oli kyllä ihana hetki! Mies laittoi myös korvan mahan päälle ja kuuli kunnon mojotusäänen. Kyllä se kaveri siellä selkeästi kasvaa. Seuraavaksi kaiketi jalka alkaa kohota jo mahanahkan lävitse:)


keskiviikko 17. joulukuuta 2014

22. raskausviikko

Tutkailimme mieheni kanssa viikon mittaan eri vaunuvaihtoehtoja ja tutustuimme joihinkin lähemmin liikkeessä. Alkuun mieleen kieltämättä heräsi kysymys, että onko näitä pakko olla näin monenlaisia ja monenmerkkisiä?  Raportoin tarkemmin sopivien vaunujen valintapohdinnoista piakkoin!

Piipahdin tämän raskausviikon lopulla taasen neuvolassa. Näitä on muuten usein! Kyllä suomalainen yhteiskunta tuntuu pitävän hyvää huolta raskaana olevistaan. En kyllä valita, hyvähän se tietenkin on. Käynnillä tehtiin perushommat ja mitään kummallista ei näkynyt. Ainostaan vartioimani hemoglobiini oli laskenut alle sallitun rajan, joten hoitaja määräsi minut rautakuurille. Hän varoitteli myös, että rauta saattaa entisestään pahentaa mahan toimintaa. Pitääpä seurailla. 





Yllä myös ensimmäinen masukuva. Palloa ei vielä juuri ole, mutta kyllä siihen pieni kumpu on noussut. Hyvä alku:)

Täpi täpi, kuluneen raskausviikon vikana päivänä lähdimme odotetulle reissulle Arabiemiraatteihin, jei! Kävin edellisenä viikonloppuna vaatekaappini läpi ja testasin, että mitkä vaatteet vielä sopivat päälleni. Löysin matkalle mukaan yllättävän paljon sopivia kesävaatteita. Nyt piti erikseen vielä miettiä sitä, että ainakin osa asuista peitti olkapäät ja polvet. Kohdemaassa esimerkiksi ostoskeskuksissa toivottiin tällaista hieman peittävämpää pukeutumista. 

Sain ihan kivan vaatekasan mukaani matkalle. Ainoa yllätys oli bikinit, jotka olivat käyneet pieneksi. Kokeilin niitä viimeksi viikkoa aiemmin, jolloin ne vielä tuntuivat sopivilta. Nyt yläosa oli varsin antoisa:) Tähän aikaan vuodesta on muuten aika vaivalloista löytää bikineitä mistään. Ostin lopulta Stadiumilta urheilubikinit ja Hennesiltä lisäksi vähän auringonottoon sopivamman yläosan. 

Olin hieman jännittänyt, miten pulskan kuuden tunnin lento menee masun kanssa. Menomatka meni kuitenkin ihan tyylikkäästi ilman ongelmia. Ei näkynyt turvotusta nilkoissa tai käsissä. Sitten vain aurinkoon makamaan:) 


sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Yhdistelmävaunujen hankintapohdintaa

Olemme tehneet rakenneultran jälkeen pohjustustöitä tulevaa vaunuhankintaa varten. Malleja ja merkkejä on niin monenlaisia, että selvitystyötä tämä kyllä todella vaatii. Noh, tuon auton oston jälkeen onkin mukava aloittaa tällainen uusi projekti;)

Tahdomme ostaa suorilla yhdistelmävaunut, jolloin asia on hoidettu noin kolmeksi vuodeksi eteenpäin. Itse vaunuosahan voi vaihtaa jo puolenvuoden jälkeen ratasosaan, jolloin sen käyttöaika on suhteessa paljon lyhyempi.

Pohdimme itsellemme tärkeitä asioita vaunuissa. Kuljemme paljon julkisilla, joten vaunujen kanssa tulee päästä kulkemaan kätevästi bussissa, junassa ja metrossa. Niiden pitää siis olla aika kompaktin kokoiset ja helposti liikuteltavat. Käymme myös paljon pienissäkin liikkeissä, kirppareilla ja tapahtumissa yms. jossa voi olla paljon porukkaa. Tätenkin on oleellista, että vaunujen kanssa mahtuu liikkumaan ja ne voi esim. kääntää pienessä tilassa. 

Toisaalta meillä on myös auto, joten rattaat on hyvä saada kasaan kätevästi ja pieneen tilaan. Mitä kevyemmät rattaat ovat, niin sitä kivempi niitä on myös nostella. Olisi hyvä, jos rattaisiin saa kiinni myös turvakaukalon, jolloin vauvaa voisi työnnellä myös siinä ostosreissuilla. Näin vauvaa ei tarvitse herätellä autosta noustessa.

Asumme kaupungin laitamalla, jossa on myös kivoja metsälenkkejä tarjolla. Olisi mukava, että rattaiden kanssa voisi kulkea poluillakin huoletta. Tämä sotkeekin hieman mielikuvaamme vaunuista, jos etuosasta pienipyöräisillä vaunuilla ei pääse niin hyvin liikkumaan poluilla. Toki myös kestävyys on tärkeää ja ulkonäölläkin on väliä. 

En tahtoisi ostaa kuin yhdet vaunut ja tahtoisin, että ne menisivät myös matkarattaina. Näinkin ajatellen olisi hyvä, että vaunut olisivat suhteellisen kepeät ja voi ottaa mukaan myös lennolle. Bugaboihin myydään myös erikseen kuljetuslaukkua lentomatkustamista varten. Olen tosin kuullut, että vaunut monilla vaunut ovat ottaneet osumaa lennon aikana. En tiedä onko tämä yleinen ongelma vaunuja kuljetettaessa.

Bugaboo Cameleon3 Kuva: Vaunuaitta




Ystäväni kehui Bugabuun Cameleoneita ja testailtuani itsekin hänen rattaitaan ihastuin niiden liikkuvuudesta ja ulkonäöstä. Lueskelin netistä muiden käyttäjien arvioita, jotka olivat pääosin positiivisia. Pääosin ihmiset olivat antaneet negatiivista palautetta vaunujen pienistä eturenkaista ja pitäneet niitä talvella epäkäytännöllisinä. Vaunuihin voi kuitenkin vaihtaa talvella isommat talvipyörät, joten ehkä asia on näin ratkaistu? 

Kävimme mieheni kanssa viikonloppuna ekskursiolla parissa liikkeessä. Matkalle osui Punavuoren Peikko, Vaunuaitta ja Vauvatalo Johanna. Saamme liikkeissä hyvät opastukset vaunuihin. Katsomme tarkemmin Bugabuiden Cameleoneita sekä BuffaloitaGessleinin F4:ia, Teutonian Cosmoja sekä Brion Smilejä

Brio Smile Kuva: Muksutalli.fi

Teutonian ulkonäkö on niin vanhahtava, että tippuu mielessäni alimmaksi. Muuten varmaan ovat ihan laadukkaat pelit. Ne ovat myös paljon painavammat. Buggigsen Cameleonit jäivät mieleeni päällimmäisiksi. Toisaalta Brion Smilet kummittelevat myös hintansa vuoksi. Smileissä on monia hyviä ominaisuuksia ja ne ovat näpsäkän kokoiset, mutta ovat hinnaltaan lähes puolet Buggigsia halvemmat. Suurimmat puutteet Smileissä Cameleoniin verraten ovat ne, ettei eteen voi vaihtaa isompia talvirenkaita ja renkaat ovat ilmatäytteiset. Myös heittoaisa uupuu.

Näihin kaikkiin vaunuihin saa kiinnitettyä turvakaukalon runkoon, joten sen asian ehtii miettiä tarkemmin sitten, kun itse vaunut on ostettu.

Vaunukierroksen jälkeen olo on tiedontäytteinen ja tyytyväinen. Kierroksella selvisi moni asia, mikä oli mielessä askarruttanut ja eikä oikein ollut netin kautta saanut selvyyttä. Ihan kirkasta mielikuvaa ei vaunuista vielä ollut, mutta ei toisaalta ole vielä kiirekään.

Olin jotenkin ajatellut, että Bugaboot ovat se kallein vaunu, mutta yllätyksekseni Teutonian ja Gessleinin versiot olivat ihan yhtä hinnakkaat. Toisaalta näitä saattaisi saada saksasta edullisemmin, sillä ovat saksalaisia merkkejä. Olemme myös miettineet, että voisimme ostaa vaunut hyvin käytettynä, jos hyväkuntoiset sattuvat kohdalle. Selvittely jatkukoon:)



torstai 11. joulukuuta 2014

21. raskausviikko

Perjantaina pääsimme katsomaan bebeä uudemman kerran ultraan. Lääkärinä oli sama mukava nainen kuin viimeksi. Hän kehui, miten helppoa vauvaa oli vatsani läpi tarkastella. Asiaa kuulemma auttoi, kun ei ole ylimääräistä rasvakerrosta edessä ja vauva sijaitsee istukan etuosassa. 

Vauva oli vatsassa hereillä ja veti kunnon ravia ympäri ämpäri. Lääkärillä teki hieman töitä saada kaikki kuvat otettua, kun kaveri ei malttanut pysyä paikallaan. Hauskaa, minkälaista mekkalaa vauva vatsassa pitää, vaikka itse ei ainakaan vielä tunne liikkeitä suuremmalti.  

Katso mun nenää:)

Hieman myöhemmin vauva rauhoittui makaamaan yhden sykkivän suoneni päälle ja tärähti sen sykkiessä hauskasti. Oma pieni huvilaite vatsassa:) Vauva voi vatsassa oikein hyvin ja oli kasvanut juuri toivottua tahtia. Loppuun lääkäri myös paljasti pienokaisen sukupuolen. Useampi piste sieltä löytyi eli pikku prinsessa sieltä on tulossa <3 Oli ihana nähdä kaveri toiseen kertaan. Nyt se oli jotenkin kasvanut ja vankistunut. Vauvalla oli myös hauskan terävä nenä. Onhan hänellä kasvamista, jos massaa pitäisi vielä nykypainosta kymmenkertaistua! Ei ihme, jos maha alkaa kohta todella kasvamaan.

Sovimme mieheni kanssa, että odotamme rakenneultraan asti ennen kuin alamme katselemaan mitään tavaroita vauvalle. Tämä lupaus on, köhöm, pitänyt aika hyvin. Mitään ei ole ainakaan ostettu. Hih, nytköhän se pankki sitten räjähtää?



keskiviikko 3. joulukuuta 2014

20. raskausviikko

Tällä viikolla meillä on ensimmäinen perhevalmennus-tapaaminen. Kaupungin neuvolapalvelut tarjoavat näitä ennen raskautta kaikkiaan kolme ja synnytyksen jälkeen ryhmä tapaa esim. leikkipuistossa pari kertaa. Osallistuminen ei tietenkään ole pakollista, mutta ajattelimme, että voisi olla ihan sosiaalisessa mielessä kätevä tavata joitain muita samassa raskaustilanteessa olevia lähiseudulta. Olisi sitten vauvalle samanikäisiä leikkikavereita. 


Valmennuksessa jaettiin myös tällainen opaskirjanen.

Tapaamiseen ei kuitenkaan tullut lisäksemme kuin kaksi muuta äitiä, joista toisella oli mies mukanaan. Molemmat naiset olivat jo monta kuukautta pidemmällä, kuin mitä ryhmän ihanne oli, joten se sosiaalinen pointti hieman kärsi tästä. 

Tapaamisella käsiteltiin mielikuvavauvaa ja sitä, mitä lapsen tulo muuttaa arkea. Puhuimme alkuraskauden muutoksista ja kokemuksista. Katsoimme myös jännittävän imetyksestä kertovan videon ja keskustelimme muutenkin aiheesta. Loppujen lopuksi saimme tapaamisella ihan hyvää tietoa, vaikka alkuun käynti tuntui hieman ajanhukalta. 

Tällä viikolla järjestettiin myös työpaikkani pikkujoulut. Oli oikeastaan aina jännä olla juhlimassa pienen mahani kanssa. Seura viihdytti minua yllättävän pitkään ja olinkin kotona sinä yönä vasta kahden jälkeen. Näin sen näkee, ettei sitä alkoholia välttämättä tarvita hauskanpitoon:)


perjantai 28. marraskuuta 2014

19. raskausviikko ja äitiysvaatteiden etsintää

Nyt päätin, että on aika ostaa ensimmäiset raskaushousut. Tähän asti on mennyt ihan hyvin omilla housuilla, mutta nyt alkaa kiristää ja painaa. Toisaalta olen käyttänyt jonkin verran mekkoja, joiden kanssa on helpompi kekkuloida mahan kanssa.

Suuntasin ensimmäiseksi Hennesin äitiyspuolelle, sillä siellä on varsin kohtuuhintainen ja kattava valikoima. Löysinkin sieltä tummansiniset farkut lisätuubilla. Mukaan tarttui lisäksi t-paita ja shortsit tulevaa matkaa ajatellen. Housut ovat itse asiassa varsin hyvännäköiset. Kun esittelin näitä myöhemmin naispuoliselle pomolleni, niin hän huokasi syvään, että toista se oli ennen. Housuja ei hänen mielestään tunnistaisi raskaushousuiksi, mikä on mielestäni totta. 

Kuva: hm.com

Hain myöhemmin toiselta Hennesiltä vielä kuvan mukaisen t-paidan, legginsit ja setin alushousuja. Näin se äitiysvaatekasa alkaa kasvaa. Ostin myös Sokokselta uudet rintaliivit, sillä vanhat ovat käyneet auttamatta pieniksi. Olen sinnitellyt viimeisen kuukauden yksillä liiveillä, mutta nyt tuli mitta täyteen. Ostan sitten uudet, jos vielä paljon paisuvat! Voin kertoa, että oli mukava pukea seuraavana päivänä sopivat vaatteet yllä alusvaatteista lähtien:) 

Täytyy kyllä todeta, että äitiysvaatevalikoima on Helsingissä varsin suppea. Tai sitten en vain ole löytänyt kaikkia vaatteita myyviä liikkeitä. Hennesilläkin ne on piilotettu jonnekin nurkkaan, eikä niistä ole erillistä mainintaa opaslapuissa. Ei osastolle vahongossa eksy, useinmiten pitää kysyä myyjältä apuja. Netissä tarjontaa on toki enemmän, mutta olen jotenkin arka tilaamaan tuotteita sieltä. Sopivista malleista ja koista ei ole mitään kokemusta, joten on vaikeaa ajatella, mitä sieltä olisi itselle sopivinta. 

Minusta on ihanaa näyttää myös raskaana ollessa kauniilta ja hehkeältä. En halua pukea säkkiä päälleni tai viritellä vanhoja vaatteitani turhan pitkään. Ei ne kuitenkaan enää istu mahan päälle niin hyvin. Toisaalta tarvitsen omia vaatteitani raskauden jälkeen ja en halua venytellä niitä raskausaikana pilalle. Kyllä raskausvaatteillekin kertyy käyttöikää helposti ainakin puoli vuotta, kun niitä tulee käytettyä synnytyksen jälkeenkin jonkin aikaa, ennen kuin palautuu vanhoihin raameihin.

Nyt on siis ensimmäiset Hennesin testivaatteet hankittu. Pitää testailla miten ne toimivat ennen kuin hommaan uusia. Varsinkin housuissa kiinnostaa se, että onko tuollaiset tuubilisäkkeelliset housut paremmat vai sellaiset, joissa on kuminauhavenytykset kyljissä? 


keskiviikko 19. marraskuuta 2014

18. raskausviikko

Piipahdin tällä viikolla ensimmäisellä lääkärikäynnillä. Lääkäri tarkisti painoni ja verenpaineeni sekä kuunteli vauvan sydänääniä. Lisäksi hän teki gynekologisen tutkimuksen. Juttelin lääkärin kanssa hetken vatsani toiminnasta ja ummetuksesta. Minulla on aiemminkin ollut ongelmia vatsani toiminnan kanssa ja raskaus ei ole auttanut asiaa. Vatsa on toiminut silti odottamaani paremmin. Kuitenkin huonot ruokapäivät, kiire ja muut asiat ovat saaneet mahan toiminaan hetkellisesti huonosti. Lääkäri kirjoitti minulle resetin pariin uuteen lääkkeeseen, joista toista käytetään vain tarvittaessa pikahoitona ja toinen on enemmän tasapainottava lääke säännöllisempäänkin käyttöön. Syön jo muutenkin Vi-Sibliniä päivittäin, joka on auttanut varsin hyvin. 




Päädymme myös tällä viikolla ratkaisuun autonoston kanssa, kun kurvaamme autoliikkeestä ulos pari vuotta vanhalla Skoda Fabialla. Auto on monintavoin järkivalinta. Auto on farkku, mutta pieni sellainen. Tilaa takaboksissa on kuitenkin ihan kivasti. Kyllä sinne yhdet rattaat ja perheen matkatavarat mahtuvat. 

Auto on varsin uusi, joten on pienempi mahdollisuus, että se jättäisi heti tienpäälle. Auto kuluttaa myös suhteellisen vähän bensaa, mikä on pitkiä matkoja ajaessa varsinkin kätevää. Fabian ulkonäkö ei ole mikään kingi ja varsinkin 85 Stylen värikkäät raitapenkit ovat aika huomiotaherättävät, mutta kyllähän niihin tottuu. Miehen unelmat tyylikkäästä sporttifarkusta tämä kyllä romutti täysin. Mutta ehkä seuraava versio olisi jo vähän enemmän helmi?

Sain myös sovittua kivoja alennuksia auton vakuutuksiin OP-Pohjolan kanssa. Heillä oli muutenkin kasko ensimmäiseksi vuodeksi puoleen hintaan uusiin vakuutuksiin. Lisäksi he antoivat keskittäjäalennusta liikennevakuutuksesta, joita ei varmasti olisi saanut tarjousta kysymättä. Kannattaa siis aina kysäistä!

Nyt on sit kärrykin bebeä varten hommattu. Tästä se tavaran hamstraaminen sit alkaa! Tosin olemme sopineet, että mitään vauvatarvikkeita emme osta ennen toista ultraa eli vielä olisi muutama viikko odoteltava.


lauantai 8. marraskuuta 2014

Designia, vegebrunssi ja Aino Venna

Vielä kun otsikon kolmen kimppaan lisätään ihana seura, niin on taas yksi mahtava lauantai taattu!

Olo oli jo aamusta niin energinen, että päätin käydä pikaisella aamukävelyllä ja aamusaunassa mieheni kanssa ennen kaupungille lähtöä. Puhtautta hohtavana suuntasin klo 11 kattaukseen ravintola OmNamin vegebrunssille. Mikä jackpot! Aivan mahtava tarjonta hyvää ja ravitsevaa ruokaa. Ja mikä parasta, kaikkia herkkuja sai vetää hyvällä omatunnolla, sillä kaikki oli raikasta ja ravitsevaa.

Yksi brunssin ehdoton helmi oli uunituore foccacia, jolla korvaisin esipaistetut croisantit milloin vain! Runsas salaattipöytä sisälsi useita ihania ja raikkaita makuja. Lämpimänä ruokana oli thaimaalaista paistettua nuudelia ja kookoskermakastiketta. Kastikkeessa oli mukana aitoja thaimakuja ja kastike oli maustettu mm. sitruunaruoholla.

Jälkiruokapöydässä oli mysliä, joka sisälsi runsaasti erilaisia kuivattuja hedelmiä. Lisänä vielä jogurttia sekä raikkaita hedelmiä.  Erityismaininta myös paikan tuoreelle oikealle omenamehulle, joka oli kyllä herkku. Omom!






Jatkoimme kaverini kanssa päivää tänä viikonloppuna pidettäville Korjaamon designmarkkinoille. Markkinat olivat hieman laajemmat kuin viime vuonna ja sisälsivät ison kasan mielenkiintoisia myyntipöytiä. Poistuessani markkinoilta huokasinkin kaverilleni, että kauniiden asioiden katselu vaan saa hyvälle mielelle<3




Intoa Designin pisteellä oli tehty hauskoja kaulakoruja ja korviksia käytetyistä matonkuteista. Tosi hauska idea! Parilla pisteellä oli tehty koruja myös vanhoista renkaista. Tosi kivoja nekin. Esimerkiksi Anna Hultilla oli kiva kokoelma erilaisia koruja ja myös hiuspantoja.


Muumurulla oli tosi piristävillä teksteillä varustettuja kortteja ja huonetauluja. 


Ehdoton lempparini on yllä oleva kortti. Kattokaa nyt sitä vuohta, siinä on tsemppari! 


Meneväisen päivän kruunasi Aino Vennan uuden levyn julkkarikeikka Kapsäkissä. Nainen sanoittaa ja säveltää itse biisinsä, aika mimmi! Lavalla esiintyi Ainon seurana kymmenkunta muuta soittajaa, jotka vaihtuivat biisien lomassa. Erittäin viihdyttävä ja monipuolinen keikka. Huomenna on vielä tarjolla samanlainen setti, vink vink:)



maanantai 3. marraskuuta 2014

Halloween sirkushengessä

Kaverini järjestää vuosittain halloweenbileet taloyhtiönsä kerhohuoneella. Tila on kätevä, sinne mahtuu helposti kolmisenkymmentä ihmistä juhlimaan. Tänä vuonna teemana oli Carnival of Doom.

Googlailin sopivaa  asua tovin inspiraation virittelemiseksi ja törmäsinkin aika pian the Huffington Postin hauskoihin karnevaaliasuihin. Ihastuin varsinkin yhteen niistä ja aloin sen pohjalta kasaamaan omaa asuani. Hame oli mielestäni asun pääkohta, jonka tahdoin löytää ensiksi.

Kiertelin ensin kauppoja siinä toivossa, että löytäisin sieltä jotain sopivaa. Kuitenkin tänä syksynä voimassa oleva värikoodi on tasaisen musta-harmaa. Boring. Myös hameet olivat selkeästi pannassa. Päädyin lopulta siihen, että kyllähän tuollaisen hameen surauttaa itsekin. Lainasin ompelukoneen töistä ja kipaisin Eurokankaaseen ostoksille. Sieltä löytyikin oikein sopiva kangas ja loistavat myyjä, jonka opastuksella pääsin mukavasti alkuun. Kassallakin oli muuten oikein pirtsakka myyjä, jäipä mukava fiilis ostosreissusta:).

Viikko ennen halloweenia sitten ompelin hameen noin neljässä tunnissa ilman suurempia kyyneleitä. Jee, osasin kerrankin olla tarpeeksi kärsivällinen ja mm. silittää taitokset huolella ennen ompelua. Säästää kyllä lopulta ajassa (ja mielentilassa) paljon!

Lopun rekvisiitan keräilin sieltä täältä. Hattu löytyi Hennesiltä, peruukki pilapuodista, huivi Uffilta ja sukkahousut Cyber Shopista. Pientä haalimista piti täten harjoittaa, mutta viimeinenkin puuttuva osa löytyi jo edellisenä päivänä;) Aina siinä vain käy näin, vaikka tapahtuma on tiedossa jo hyvän matkaa etukäteen.

Tadaa, tuollainen asusta sitten tuli! Olen itse tyytyväinen, vaikkakin ajattelin alunperin yläosan värimaailmaa hieman runsaammaksi. Molemmat kuvat bileiden emännän ottamia, Jenni Kaurila/Studio Nevian.





keskiviikko 29. lokakuuta 2014

15. raskausviikko

Tällä viikolla kävin toisen kerran neuvolassa. Nyt tehtiin perustarkistukset, jotka ilmeisesti tehdään joka kerta tästä eteenpäin. Tarkistettiin verenpaine, mitattiin paino ja kuunneltiin vauvan sydänääniä. Kaikki vaikutti hyvältä. Kävimme läpi myös labran tulokset, jotka olivat kaikki hyviä. Hoitaja kyseli kovin kuulumisia, mutta minulla ei tuntunut olevan mitään ihmeellistä kerrottavaa. Raskaus on edennyt hyvin, eikä mitään erikoista ollut mielessä Tuli melkein sellainen olo, että pitäisikö tässä olla jotain? Ehkä olen vain ihmeen terve raskaana olevaksi;) 

Kuva: Pixabay.com

Neuvolassa ei mitattu tällä kertaa hemoglobiinia, sillä tämä tehtiin viikolla 11 labrassa. Minulle tuli kuitenkin sellainen olo, että arvot olisi voineet laskea, sillä se ei ole ollut kovin korkea aiemminkaan. Kävinkin töissä mittauttamassa sen. Sain kuittauksen, että on vielä yli 120. Ei siis tarvetta lisäraudalle. 


torstai 23. lokakuuta 2014

14. raskausviikko

Onpa mukavaa, kun saanut jo hieman kertoilla pikkubanaanista. Mieheni ja minun yhteinen salaisuus alkaa vihdoin avautua muullekin maailmalle. Alkuun oli oikeastaan jännää ja mukavan yhdistävää, kun oli miehen kanssa näinkin suuri yhteinen salaisuus, mutta nyt on ollut jo mukava päästä jakamaan tätä ilouutista.


Kuva: Wikipedia Commons

Netti on täynnä erilaisia raskausviikkotarinoita, joita on hauska lueskella. Mukava tietää, mikä kohta vauvalla kasvaa missäkin vaiheessa. Näissä on se  hauska juttu, että niissä verrataan vauvaa tai kohdun kokoa milloin mihinkin hedelmään. Vastaan on tullut ainakin appelsiini, greippi, banaani ja vesimeloni. Jotenkin hassua, ehkä sisälläni kasvaakin hedelmä?  

Ihmisillä on ihania reagtioita raskausuutiseeni. Suurin osa tuntuu olevan yllättyneitä, mutta eivät kaikki. Odotuksen kihinä alkaa kihelmöidä ilmassa<3 Kerroin uutisen töissä pomolleni ja hieman myöhemmin koko osastolle. 

Olemme mieheni kanssa puhuneet, että vauvaa varten hankimme auton. Nyt tilanne alkaa olla ajankohtainen ja molemmille iskee autokuume. Tunteet ovat asiasta hieman ristiriitaiset. Olisihan auto kätevä, mutta maksut ikäviä. Suurin syy auton hankkimiseen on se, että molempien perheet asuvat varsin kaukana ja sinne on lähes mahdoton päästä julkisilla perille saakka. Vauvan ja kissan kanssa kulkeminen junassa ja bussissa ja loppumatkalla autolla ei houkuttele. Projekti auton hankinta alkakoon!


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Kotikutoinen brunssi

Olimme sopineet kaveripariskunnan kanssa, että tänään lähdettäisiin eväsretkelle. Ilma kuitenkin teki tenät tälle suunnitelmalle, joten kehittelimme suunnitelma B:n. Kutsuimme heidät ja erään toisen kaverin meille omatekoiselle brunssille.

Olipas jotenkin hauskaa leipoa pitkästä aikaa. Syötävää tuli taas kuin pienelle armeijalle, mutta onpahan sitten viikolla helppo, kun voi vain napata jotain pakastimesta.


J&P:n brunssi sisälsi

omatekoisia moniviljasämpylöitä
croisantteja
leikkeleitä, juustoa, kasviksia
keitettyjä kananmunia
sipuli-pekonipiirasta
kana-mozzarellasalaattia
hedelmiä
vadelma-mustikkasmoothieta
appelsiinimehua
kahvia

Lisäksi jälkkärinä herkullista suklaakakkua a lá vieras.

Omomom, vaikka itse sanonkin, niin aika hyvälle maistui:)









I love me -messuilla

Kiertelin lauantain I love me -messuilla Messukeskuksessa. Esillä oli paljon kaikkea mielenkiintoista ostettavaa katsottavaa, joten aikaa vierähti siivillä:).

Muotipuolella pyöri parin tunnin välein puolentunnin mittainen muotinäytös, josta löytyi myös makuuni sopivia tuotteita. Heti lavan jälkeen aukesi muotipuolen myyntialue, jossa oli tarjolla laaja kirjo muotinäytöksessä esiteltyjä vaatteita. Aika hyvä myyntikikka, sanoisin. Lankaan menin minäkin. Jos rahasta ei olisi ollut pulaa, niin mukaani olisi tarttunut tehtyjen ostosten lisäksi ainakin yksi takki ja nahkainen laukku.

Mukaani tarttui Lumoanin uutuusmekko Saaga, jonka bongasin jo muotinäytöksestä. Mekko on kivan rento, mutta siinä on kuitenkin kiva juju. 

 

Kauneuspuolella löytyi lisää ihania tavaroita. Tällä alueella oli monia pienempienkin suomalaisten suunnittelijoiden pisteitä. Täynnä kaikkea kivaa siis!

Olen manannut syksysateiden alettua, että vaatekaappini on yhtä mustanharmaa kuin ulkoilma. Siksi alla olevan Nurmen Auli-mekko sai silmäni avautumaan. Tuote oli mallikappalerekissä puoleen hintaan ja kuten myyjätkin ylistivät, niin aivan kuin minulle tehty;)


Mukaan tarttui myös ihanaiset Uhana Desingin pisara-korvikset. Näitä olen katsellut pariinkin otteeseen Tampereella ja nyt ne tarttuivat mukaani.


Istahdin myös hetkeksi alas ja annoin kampaajan loihtia minulle muodin tämänhetkisten virtausten mukaisen kampauksen. Letit ja kiharat ovat kuulemma in. Nyt tukka saa jäädä rosoiseksi, aiempi siloisuus alkaa olla out. Tämä helpottaa ainakin osaltani kampausten tekemistä huomattavasti!

Kampaaja kertoi myös, että kreppaus on tulossa takaisin muotiin. Varsinkin kampausten pohjana se toimii hyvin, sillä se antaa runsautta tukkaan. Jännittävää, kaipaan ehkä vielä hieman totuttelua tähän ajatukseen. Toisaalta ystävälleni laitettiin kampaus kreppauksen pohjalta ja se kyllä toimi oikein hyvin. Hmm, nyt vain vähän avarakatseisuutta peliin.

Minulle kampaaja teki loivat kiharat suoristusraudalla ja oikoi niitä hieman sormin kampaamalla. Tämän jälkeen hän kieritti vasemman sivun ja takaosan tukan kiinni ja jätti oikean puolen kiharat vapaaksi. Kiva kampaus ja ainakin hän teki sen varsin nopeasti. Voisin kyllä testata tätä itsekin.

Olipa kiva päivä. Kaiken kiertelyn ja hyvän seuran jälkeen olo oli oikein virkistynyt ja itseään ihannoiva:)




keskiviikko 15. lokakuuta 2014

13. raskausviikko

Kolmannentoista raskausviikon lopulla pääsimme vihdoin ensimmäiseen ultraan Kättärille. Tätä oli kyllä odotettu paljon monestakin syystä. Koska raskauteni on ollut varsin oireeton ja helppo tähän saakka (mikä on tietenkin ihanaa!), niin en ole jotenkin tuntenut itseäni raskaaksi. Oli jotenkin hämmentävää, että sisälläni kasvaa uusi ihminen, kun se ei anna itsestään mitään merkkejä. Väillä on ollut sellainen olo, etten usko koko juttuun, ennen kuin olen sen omin silmin nähnyt. Ensimmäisellä neuvolakäynnilläkin juteltiin vain mukavia, joten sekään ei kummemmin lujittanut uskoani. 

Toisaalta tahdoin nähdä, että vauva on kunnossa ja voi hyvin, ennen kuin kerron tutuille ilouutisesta. Olimme kertoneet ennen ultraa muutamille läheisemmille, kun oli tullut vastaan tilanne, josta ei olisi helposti päässyt selittämällä karkuun. Suurimmalle osalle kuitenkin piti olla kuin mitään kummallista ei pyörisi mielessä. Yllättävän vaivalloista sekin, kun pitää miettiä aina suuta avatessaan, ettei möläytä jotain vauvaan liittyvää! 

Siinä se kaveri köllöttää<3

Kättärillä meidät vastaanotti todella mukava lääkäri, joka kertoi meille kivasti vauvasta häntä tutkaillessaan. Vauva löytyi ultralla varsin nopeasti. Ehdin itse jo kokea kauhua parin ensimmäisen sekunnin aikana, kun laite kuvasi vain vatsanpeitteitä. Ei siellä ole ketään! Huijausta koko juttu! Sitten pikkuinen kuitenkin pilkahti ruudulle<3 Kerroin miehelleni tuntemuksestani Kättärin pihalla. Hän kertoi kokeneensa tilanteensa juuri päinvastaisesti. ”Lääkäri vain törkkäsi laitteen vatsan päälle ja siinä se oli. Eihän tuohon kerennyt valmistautua mitenkään!”. Hauskaa, miten eri tavoin tilanteen koimme. 

Kaveri nukkui alkuun, mutta pääsin herättelemään sen piakkoin yskäisyllä. Lääkäri tahtoi ottaa pari mittaa, eikä saanut niitä otettua nukkuma-asennossa. Kun vauva heräsi, niin se aloitti melkoisen rundin. Selkeän vilkas tapaus! Ultrassa kaikki näytti siltä kuin pitikin, eikä niskaturvotustakaan juuri ollut. Laskettu aika pysyi samana eli 22.4. Oli mukava saada raskaudelle varmistus ja kuulla, että kaveri voi hyvin. Nyt pystyi turvallisin mielin juoruamaan lähitienoolle asiasta:).