Maassa useimmat bussifirmat tarjosivat bussipasseja Ho Chi Minhin ja Hanoin välille niin, että pysähtyä saattoi matkan varren niin monta kertaa kuin tahtoi. Ostohetkellä luvattiin tietenkin maat ja taivaat, bussilla haettaisiin aina majapaikasta ja vain parhaat bussit olisivat käytössä. Ensimmäinen etappi menikin varsin uudella bussilla, mutta sen jälkeen taso vaihteli aikalailla. Passin hinta oli kyllä naurettavan alhainen, muistaakseni päälle 10 euroa, joten pientä joustoa olimme valmiita tekemään.
Maassa yritteliäisyys on huipussaan ja tarjolla on suuri kirjo erilaisia kiertoajeluita ja risteilyjä todella edullisesti. Kierros saattaa maksaa vain muutaman euron. Varjopuoli on se, että matkan aikana pysähdytään useita kertoja erilaisille myyntipisteille ja koetetaan tällä tavoin viedä rahat turistelta. Toisaalta palvelu on hyvää niin pitkään, kun matka maksettu. Sen jälkeen kiinostus laskee lähelle nollaa. Eri yritysten välillä kannattaa tehdä vertailua ja koettaa poimia ne helmet sikojen joukosta. Aina se ei ole yhtä helppoa.
Vietnamilaisesta ruokakulttuurista sen verran, että he rakastavat kalakastiketta ja käyttävät sitä mausteena useimmissa ruoissa. Sen maku voi olla aika voimakas, mikä jakaa mielipiteitä. Minua maku ei pieninä määrinä haitannut, mutten kasvanut kovin suuresti faniksi, sillä en ole kalaihminen muutenkaan. Ravintolat, joissa käy enemmän turisteja, käyttävät kastiketta yleensä niukemmin tai tuovat sen pöytään, jolloin kastiketta voi itse lisätä makunsa mukaan.
Alla hieman muistelmaa matkan varrelta.
Ho Chi Minhin kaupunki oli virkistävän suuri ja vireä kaupunki Kambodzan kierroksen jälkeen. Täytyy myöntää, että oli jotekin mukava nähdä katukuvassa myös siistimpiä ja korkeampia taloja Kambodzan varsin yksinkertaisten rakennelmien jälkeen (poislukien watit yms.). Kaikkea sitä kaipaakin. Ehkä Ho Chi Minh on vähän Eurooppalaisen näköinen kaupunki, sieltä löytyy myös mm. pienempi versio Notre Damesta.
Kaupungissa minut yllätti kommunismin suuri näkyvyys. Kadunvarsilla oli paljon propagandajulisteita ja isompien teiden keskellä oli kommunismia tunnustavia lippuja.
Kaupungissa on aivan järkyttävä määrä skoottereita. Välillä tien ylittäminen tuntui todella haasteelliselta, sillä tiet ovat leveitä ja skootterit suhisivat erilaisissa laumoissa vierekkäin ja rinnakkain. Alla olevassa kuvassa tilanne on vielä varsin leppoinen.
Kävimme tutustumassa Vietnamin yhdistymisen palatsiin, joka rakennettiin 1960-luvulla alunperin eteläisen Vietnamin presidentinlinnaksi. Rakennus on suuri ja arkkitehtuuriltaan mielestäni varsin karu. Paikka muistetaan myös vietnamin sodan päättymisestä. Pohjois-Vietnamin armeijan tankit tulivat vuonna 1975 linnan porttien läpi ja sinetöivät Saigonin ja etelän tappion. Linna on jätetty senaikaiseen ulkonäköön, joten tiloihin voi tutustua ja katsella, miten presidentti siellä aiemmin eli. Esillä on myös erilaisia sodan aikana käytettyjä kommunikointivälineitä sekä tietoa vietnamin sodasta omalla twistillä (yksinkertaistettuna paha Amerikka, hyvä Vietnam:)
Noin tunnin ajomatkat päässä Ho Chi Minhistä sijaitsevat Chu Chi tunnelit. Kansallinen vapausrintama kaivoi tunnelit vietnamin sodan aikana. Kokonaisuudessaan niitä on arviolta 200 kilometriä. Tunneleita käytettiin huolto- ja kulkureittien lisäksi asumuksina ja turvapaikkoina. Käytävät ovat todella ahtaita ja turisteille esiteltyjä tunneleita on osittain suurennettu, jotta niissä mahtuu kulkemaan. Testasin pientä pätkää ja koin siinäkin jo ahdistusta. Huh huh, olisi uneton yö tiedossa, jos tuolla pitäisi koettaa nukkua vaikka näin nykytilanteessa.
Ajoimme maan halki pääosin yöbusseja käyttäen, mitkä
olivat käteviä. Hauskoja kapistuksia tuollaiset sängylliset bussit,
niissä nukkui ihan eri makeasti, vaikka sängyt olivatkin varsinkin
länsimaalaiselle miehelle varsin lyhyet.
Ho Chi Minhistä jatkoimme Nha Trangin rannikkokaupunkiin. Hyppäsimme heti kaupunkiin päästyämme turistilaivan kyytiin. Risteily oli hauska. Joukossa oli muutama ulkomaalainen turisti, mutta koostui pääosin paikallisia. Paikalliset pyrkivät kääriytymään suojaaviin vaatteisiin ja varsinkin pari paikallista nuorta naista olivat paksut hupparit ja huput päällä koko risteilyn ajan. Me muutamat länsimaalaiset puolestaan kekkuloimme uima-asuissa. Rusketus hot or not?
Risteilylaivaan mentäessä laivan edessa oli paikallinen myymässä hassuja turistihattuja. Me olimme totutusti kielteisellä kannalla ja ajattelimme, että mitäpäs me hatulla. Hetken päästä huomasimme, että olimme lähes ainoita ilman hattua. Paikalliset kekkuloivat hatut päässä aivan onnessaan. Olemmepas tylsiä turisteja.
Risteilyn aikana tuli myös yllättäen Happy Hour, jonka aikana laivalasti siirtyi mereen renkaiden päälle ja työntekijät toivat jotain juomaa halukkaille muovimukeissa. Olimme rehellisesti hieman ällikällä löytyjä! 
Nha Trangin oma ranta oli oikein kiva ja siellä tuli loikoiltua muutama tovi.
Hoi An on söötti, vanhanajan charminsa säilyttänyt pieni kaupunki. Kaupungissa on todella kiva vanhakaupunki, jossa on paljon pieniä käsityöläisputiikkeja sekä ravintoloita ja kahviloita. Kaupunki on tunnettu myös omasta nuudelikeitostaan, joka oli kieltämättä herkullista. Kaupungista löytyy ravintoloita, joissa voi maksua vastaan opetella tekemään keiton itse.
Kävimme Hoi Annista käsin My son temppelialueella. Paikka lausutaan muuten [mi so] eikä englantilaisittain, paikalliset eivät kovasti pidä tuosta jälkimmäisestä lausuntatavasta. Alueella on joukko vanhoja hindutemppeleitä, jotka ovat enemmän tai vähemmän raunioina. Paikka on mielenkiintoinen ja sopivan laaja, katsottavaa on noin puoleksi päiväksi. Olimme tosin nähneet Angor watin pari viikkoa ennen, joten tämä kokemus himmensi jonkin verran tämän paikan loistoa.
Hue on jonkin verran Hoi Anta suurempi kaupunki. Kaupunkissa on mukava kauppatorialue, jossa on paljon kaikenlaista katsottavaa. Myynnissä on sekä ruokaa, ruoka-aineksia että erilaisia tekstiilejä ja tavaroita.
Kaupungin suurin nähtävyys on linnoitus, jonka sisällä on myös kielletty kaupunki. Hue oli Vietnamin pääkaupunki 1800-luvun alusta n. 1900-luvun puoliväliin. Tänä aikana maata hallitsi keisari. Ensimmäinen heistä rakennutti itselleen Hueen palatsin ja tämän ympärille linnoituksen. Alue on varsin laaja, vaikkakin suuri osa siitä on kärsinyt pommituksista vietnamin sodan aikana. Alueella kerrotaan tänä aikana hallinneista keisareista ja heidän elämästään.
Keisareiden haudat on ripoteltu Huen lähelle parfyymijoen varrelle. Rakennelmat ovat todella näkemisen arvoisia, osa todella massiivisia laitoksia. Kävimme päivän kestävällä turistikierroksella, jossa käytiin useimmilla suurimmista ja merkittävimmistä haudoista. Samalla kierroksella kävimme myös Thien Mu Pagodassa. Pagodassa on vieläkin esillä auto, jolla eräs munkki saapui pagodaan vietnamin sodan aikana, nousi autosta ja sytytti itsensä yllättäen tuleen protestiksi.
Hanoissa kiertelimme ympäri kaupunkia ja katselimme katujen vilinää. Piipahdimme kirjallisuuden tempelissä, joka oli jännän rauhallinen alue kaupungin vilskeessä. Jonotimme myös eräs aamu Ho Chi Minhin haudalle. Siinä meinasikin tulla kuumat oltavat, sillä haudalle tulee olla vähän pidempää päällä kunnioituksen vuoksi. Portilla on vartioita tarkistamassa pukeutumista. Periaatteessa hartiat ja polvet ainakin pitää peittää. Haudan läheltä löytyy myös yksipilarinen temppeli.
 |
| Yksipilarinen pagoda |
Halong Bayta on ylistetty kauniin vehreäksi saaristoalueeksi. Alueella on myös paljon tippukiviluolia. Lähdimme tänne parin yön risteilylle. Matkaa Hanoista rantaan kertyi n. 4 tuntia. Risteily oli ihan hauska, mutta luonto ei ollut ihan niin vakuuttava, kun oli annettu ymmärtää. Turistien määrä alueella on aika valtaisa, kuormittaakohan luontoa hieman liikaa?
Kiertelimme saaristoa pari päivää ja kävimme mm. katsomassa yhtä isoa tippukiviluolaa ja kelluvaa markkinaaluetta. Yhden yön olimme hotellissa saaressa. Risteily ei ehkä ollut parhaiten järjestetty, mutta maassa tuntuu useimmiten asiat muuttuvan matkan varrella;)
Vietnam on mielenkiintoinen maa, jossa on monenlaista nähtävää. Paikallisten rahat pois asenne kiusasi välillä, mutta busness on busnestä. Ruokamaailma ei ollut mielestäni niin antelias kuin Thaimaassa, vaikka toki helmiä löytyi. Sanoisinkin, että pidin, näin ja koin. Mitään suurempaa ei jäänyt kokematta tai en jäänyt kaipaamaan. Korkeintaan ihan eteläisissä osissa voisi vielä käydä, kun se alue jäi tällä matkalla väliin;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!