keskiviikko 29. lokakuuta 2014

15. raskausviikko

Tällä viikolla kävin toisen kerran neuvolassa. Nyt tehtiin perustarkistukset, jotka ilmeisesti tehdään joka kerta tästä eteenpäin. Tarkistettiin verenpaine, mitattiin paino ja kuunneltiin vauvan sydänääniä. Kaikki vaikutti hyvältä. Kävimme läpi myös labran tulokset, jotka olivat kaikki hyviä. Hoitaja kyseli kovin kuulumisia, mutta minulla ei tuntunut olevan mitään ihmeellistä kerrottavaa. Raskaus on edennyt hyvin, eikä mitään erikoista ollut mielessä Tuli melkein sellainen olo, että pitäisikö tässä olla jotain? Ehkä olen vain ihmeen terve raskaana olevaksi;) 

Kuva: Pixabay.com

Neuvolassa ei mitattu tällä kertaa hemoglobiinia, sillä tämä tehtiin viikolla 11 labrassa. Minulle tuli kuitenkin sellainen olo, että arvot olisi voineet laskea, sillä se ei ole ollut kovin korkea aiemminkaan. Kävinkin töissä mittauttamassa sen. Sain kuittauksen, että on vielä yli 120. Ei siis tarvetta lisäraudalle. 


torstai 23. lokakuuta 2014

14. raskausviikko

Onpa mukavaa, kun saanut jo hieman kertoilla pikkubanaanista. Mieheni ja minun yhteinen salaisuus alkaa vihdoin avautua muullekin maailmalle. Alkuun oli oikeastaan jännää ja mukavan yhdistävää, kun oli miehen kanssa näinkin suuri yhteinen salaisuus, mutta nyt on ollut jo mukava päästä jakamaan tätä ilouutista.


Kuva: Wikipedia Commons

Netti on täynnä erilaisia raskausviikkotarinoita, joita on hauska lueskella. Mukava tietää, mikä kohta vauvalla kasvaa missäkin vaiheessa. Näissä on se  hauska juttu, että niissä verrataan vauvaa tai kohdun kokoa milloin mihinkin hedelmään. Vastaan on tullut ainakin appelsiini, greippi, banaani ja vesimeloni. Jotenkin hassua, ehkä sisälläni kasvaakin hedelmä?  

Ihmisillä on ihania reagtioita raskausuutiseeni. Suurin osa tuntuu olevan yllättyneitä, mutta eivät kaikki. Odotuksen kihinä alkaa kihelmöidä ilmassa<3 Kerroin uutisen töissä pomolleni ja hieman myöhemmin koko osastolle. 

Olemme mieheni kanssa puhuneet, että vauvaa varten hankimme auton. Nyt tilanne alkaa olla ajankohtainen ja molemmille iskee autokuume. Tunteet ovat asiasta hieman ristiriitaiset. Olisihan auto kätevä, mutta maksut ikäviä. Suurin syy auton hankkimiseen on se, että molempien perheet asuvat varsin kaukana ja sinne on lähes mahdoton päästä julkisilla perille saakka. Vauvan ja kissan kanssa kulkeminen junassa ja bussissa ja loppumatkalla autolla ei houkuttele. Projekti auton hankinta alkakoon!


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Kotikutoinen brunssi

Olimme sopineet kaveripariskunnan kanssa, että tänään lähdettäisiin eväsretkelle. Ilma kuitenkin teki tenät tälle suunnitelmalle, joten kehittelimme suunnitelma B:n. Kutsuimme heidät ja erään toisen kaverin meille omatekoiselle brunssille.

Olipas jotenkin hauskaa leipoa pitkästä aikaa. Syötävää tuli taas kuin pienelle armeijalle, mutta onpahan sitten viikolla helppo, kun voi vain napata jotain pakastimesta.


J&P:n brunssi sisälsi

omatekoisia moniviljasämpylöitä
croisantteja
leikkeleitä, juustoa, kasviksia
keitettyjä kananmunia
sipuli-pekonipiirasta
kana-mozzarellasalaattia
hedelmiä
vadelma-mustikkasmoothieta
appelsiinimehua
kahvia

Lisäksi jälkkärinä herkullista suklaakakkua a lá vieras.

Omomom, vaikka itse sanonkin, niin aika hyvälle maistui:)









I love me -messuilla

Kiertelin lauantain I love me -messuilla Messukeskuksessa. Esillä oli paljon kaikkea mielenkiintoista ostettavaa katsottavaa, joten aikaa vierähti siivillä:).

Muotipuolella pyöri parin tunnin välein puolentunnin mittainen muotinäytös, josta löytyi myös makuuni sopivia tuotteita. Heti lavan jälkeen aukesi muotipuolen myyntialue, jossa oli tarjolla laaja kirjo muotinäytöksessä esiteltyjä vaatteita. Aika hyvä myyntikikka, sanoisin. Lankaan menin minäkin. Jos rahasta ei olisi ollut pulaa, niin mukaani olisi tarttunut tehtyjen ostosten lisäksi ainakin yksi takki ja nahkainen laukku.

Mukaani tarttui Lumoanin uutuusmekko Saaga, jonka bongasin jo muotinäytöksestä. Mekko on kivan rento, mutta siinä on kuitenkin kiva juju. 

 

Kauneuspuolella löytyi lisää ihania tavaroita. Tällä alueella oli monia pienempienkin suomalaisten suunnittelijoiden pisteitä. Täynnä kaikkea kivaa siis!

Olen manannut syksysateiden alettua, että vaatekaappini on yhtä mustanharmaa kuin ulkoilma. Siksi alla olevan Nurmen Auli-mekko sai silmäni avautumaan. Tuote oli mallikappalerekissä puoleen hintaan ja kuten myyjätkin ylistivät, niin aivan kuin minulle tehty;)


Mukaan tarttui myös ihanaiset Uhana Desingin pisara-korvikset. Näitä olen katsellut pariinkin otteeseen Tampereella ja nyt ne tarttuivat mukaani.


Istahdin myös hetkeksi alas ja annoin kampaajan loihtia minulle muodin tämänhetkisten virtausten mukaisen kampauksen. Letit ja kiharat ovat kuulemma in. Nyt tukka saa jäädä rosoiseksi, aiempi siloisuus alkaa olla out. Tämä helpottaa ainakin osaltani kampausten tekemistä huomattavasti!

Kampaaja kertoi myös, että kreppaus on tulossa takaisin muotiin. Varsinkin kampausten pohjana se toimii hyvin, sillä se antaa runsautta tukkaan. Jännittävää, kaipaan ehkä vielä hieman totuttelua tähän ajatukseen. Toisaalta ystävälleni laitettiin kampaus kreppauksen pohjalta ja se kyllä toimi oikein hyvin. Hmm, nyt vain vähän avarakatseisuutta peliin.

Minulle kampaaja teki loivat kiharat suoristusraudalla ja oikoi niitä hieman sormin kampaamalla. Tämän jälkeen hän kieritti vasemman sivun ja takaosan tukan kiinni ja jätti oikean puolen kiharat vapaaksi. Kiva kampaus ja ainakin hän teki sen varsin nopeasti. Voisin kyllä testata tätä itsekin.

Olipa kiva päivä. Kaiken kiertelyn ja hyvän seuran jälkeen olo oli oikein virkistynyt ja itseään ihannoiva:)




keskiviikko 15. lokakuuta 2014

13. raskausviikko

Kolmannentoista raskausviikon lopulla pääsimme vihdoin ensimmäiseen ultraan Kättärille. Tätä oli kyllä odotettu paljon monestakin syystä. Koska raskauteni on ollut varsin oireeton ja helppo tähän saakka (mikä on tietenkin ihanaa!), niin en ole jotenkin tuntenut itseäni raskaaksi. Oli jotenkin hämmentävää, että sisälläni kasvaa uusi ihminen, kun se ei anna itsestään mitään merkkejä. Väillä on ollut sellainen olo, etten usko koko juttuun, ennen kuin olen sen omin silmin nähnyt. Ensimmäisellä neuvolakäynnilläkin juteltiin vain mukavia, joten sekään ei kummemmin lujittanut uskoani. 

Toisaalta tahdoin nähdä, että vauva on kunnossa ja voi hyvin, ennen kuin kerron tutuille ilouutisesta. Olimme kertoneet ennen ultraa muutamille läheisemmille, kun oli tullut vastaan tilanne, josta ei olisi helposti päässyt selittämällä karkuun. Suurimmalle osalle kuitenkin piti olla kuin mitään kummallista ei pyörisi mielessä. Yllättävän vaivalloista sekin, kun pitää miettiä aina suuta avatessaan, ettei möläytä jotain vauvaan liittyvää! 

Siinä se kaveri köllöttää<3

Kättärillä meidät vastaanotti todella mukava lääkäri, joka kertoi meille kivasti vauvasta häntä tutkaillessaan. Vauva löytyi ultralla varsin nopeasti. Ehdin itse jo kokea kauhua parin ensimmäisen sekunnin aikana, kun laite kuvasi vain vatsanpeitteitä. Ei siellä ole ketään! Huijausta koko juttu! Sitten pikkuinen kuitenkin pilkahti ruudulle<3 Kerroin miehelleni tuntemuksestani Kättärin pihalla. Hän kertoi kokeneensa tilanteensa juuri päinvastaisesti. ”Lääkäri vain törkkäsi laitteen vatsan päälle ja siinä se oli. Eihän tuohon kerennyt valmistautua mitenkään!”. Hauskaa, miten eri tavoin tilanteen koimme. 

Kaveri nukkui alkuun, mutta pääsin herättelemään sen piakkoin yskäisyllä. Lääkäri tahtoi ottaa pari mittaa, eikä saanut niitä otettua nukkuma-asennossa. Kun vauva heräsi, niin se aloitti melkoisen rundin. Selkeän vilkas tapaus! Ultrassa kaikki näytti siltä kuin pitikin, eikä niskaturvotustakaan juuri ollut. Laskettu aika pysyi samana eli 22.4. Oli mukava saada raskaudelle varmistus ja kuulla, että kaveri voi hyvin. Nyt pystyi turvallisin mielin juoruamaan lähitienoolle asiasta:). 


lauantai 11. lokakuuta 2014

11. & 12. raskausviikko

Kävin 11. viikon alussa verikokeissa labrassa Kättärin ensimmäistä ultraa varten. Kokeisiin voi mennä, kun on 10 viikkoa tullut täyteen. Muuten viikko meni aikalailla perustahtiin. Ultraan olisi kova hinku, lasken varmaan kohta päiviä:) 


Kuva: Flickr.com

Viikon 12 puolivälissä päätin soittaa Kättärille ja kysyin ultra-aikojen perään. Kuulemma joillekin on käynyt niinkin, että tiedot eivät ole kulkeutuneet neuvolasta jostain syystä synnytyssairaalalle asti. Mielestäni on muuten outoa, että Kättäriltä ei päästä kaupungin tietokantoihin käsiksi. Tämän vuoksi joudutaan täyttämään vielä paperista synnytyskorttia, koska se on synnytyssairaalalle ainoa tiedonlähde synnytysasioistani. Josko se sote-uudistus korjaa tämänkin;)?

Kättärille soitettuani minulle kerrotaan varatut ajat. Itse kirje tipahti postiluukusta päivää myöhemmin. Ei olisi tarvinnut enää kuin päivä odottaa:) Aika on 13. viikon lopussa, joten viikko vielä olisi ultraan aikaa.

Tsiikailin jo kehoani huolestuneena, että ei kai raskaus ala jo näkyä? Suurin osa ei vielä tiedä asiasta ja haluaisin, etteivät ihmisten epäilykset ala herätä. Mies vakuttelee, ettei hän ainakaan huomaa pientä rintojen kasvua lukuunottamatta mitään.

Huomasin muuten myös, että alkuraskauden aikana kokemani väsymys alkaa kaikota. Tuntuu, että juoksulenkillä jalka oikein liitää. Innostuinkin tekemään pari extrapitkää lenkkiä. En huomannut väsymystäni niin tarkoin alkuviikkojen aikana, mutta nyt sen hälventyessä huomaan, että kyllä sitä näköjään oli. Joidenkin työpäivien jälkeen saatoin ottaa päikkärit sohvalla, mikä ei kyllä ole minulle normaalia. Nytkö alkaa se kehuttu energinen keskiraskauden vaihe?


maanantai 6. lokakuuta 2014

Lisää viikonloppufiiliksiä

Parina edellisenä viikonloppuna olemme hengailleet Helsingissä shoppaillen ja syöden. Mikä olisikaan parempi tapa viettää vapaa-aikaa;)

Toissa lauantaina testasimme Karl Fazerin Brunssin Kluuvissa. Hyvää oli! Fazerin leivät ja leivänpäälliset olivat herkkuja ja laadukkaita. Tarjolla oli hyvää smoothieta ja oikeaa appelsiinimehua. Jälkkäriksi oli herkullisia lettuja asiankuuluvine tykötarpeineen, erilaisia juustoja sekä paria erilaista kakkua. Kyllä noilla eväillä lähtee päivä käyntiin.

Brunssille voi varata pöydän kahvilan takaosaan. Etupuolella on lisäksi paikkoja brunssilaisille ja kahvilan muille asiakkaille ilman varausta. Ainakin heti aamusta kahvilassa oli vielä hyvin tilaa varaamattakin.


Näläkä!
Täydellä vatsalla jaksoi shoppailla HFH:n ystävänmyynnissä Oulunkylässä. Paikassa vierähtää helposti parituntinen, kolmessa kerroksessa riittää tarjontaa. Mukaan tarttui tällä kertaa ihan kivoja löytöjä. Ostimme molemmille uudet kuoritakit. Nyt pitäisi olla hegittävät versiot. Minulle sattui varsinkin hyvä diili Partioaitan myyntipisteellä, josta bongasin Tierran laatutakin n. 70 prossan alennuksesta. Takki on todella hengittävä, vaikka onkin vedenkestävä.

Löysin ystävänmyynnistä myös pari lahjaa, joita en toki voinut alla olevaan kuvaan ikuistaa.


Viime viikolla innostuin torstain Hesarissa olleesta ruokaoohjeesta. Päätimme testata näitä shawarmoja eli lihalla täytettyjä pitaleipiä viime lauantaina.  Teimme myös pitaleivät itse ja tällä kertaa durumjauhoista. Mielestäni durumeista tehtyinä pitoista tulee ohuempia ja maittomampia. Pidän itse enemmän vehnäjauhoihin leivoituista. Hyvältä maistuivat silti täytettyinä:) 



Sunnuntaina piipahdimme Kaapelitehtaalla kirppiksellä. Menimme paikanpäälle heti klo 12, kun ovet avautuivat. Silloin oli jo paikassa täysi kuhina päällä. Puolisen tuntia myöhemmin ulkona oli jo pitkähköt jonot ja sisään laskettiin uusia sitä mukaa kuin ihmisiä tuli ulos. Porukkaa olikin hieman liiaksi. Oli hankala päästä katsomaan myyntipöydän antimia, joten jotkut kivat diilit saattoivat mennä ohtise. Paikkana Merikaapelihalli oli ihan toimiva. Jospa tällaisia kirppiksiä järjestettäisiin tulevaisuudessa säännöllisin väliajoin.

Merikaapelihallin vieressä oli kätevästi Hima & Sali ravintola, jonne poikkesimme keittolounaalle. Tämä on kyllä hyvä diili. Lounas on sunnuntaisinkin vain 6,90e ja siihen kuuluu paria erilaista keittoa ja runsas salaattipöytä. Suosittelen! Paikalla on kyllä muutenkin meille aina erityinen kolo sydämessä, sillä menimme sen juhlatilassa naimisiin<3