perjantai 26. kesäkuuta 2015

Pikku P mukana juoksu- ja pyörälenkeillä

Olemme tottuneet käymään mieheni kanssa juoksulenkeillä kimpassa ja harmittelimme raskaana ollessani, että tästä ilosta varmaan pitää luopua beben syntymän jälkeen. Tykkäämme myös pyöräilystä ja olemme tehneet parina edellisenä kesänä pidempiä pyöräilylomia Suomessa ja muualla Euroopassa.

Keksimme, että ostamalla pyöräkärryn ratkaisemme tämän ongelman. Kärryn kanssa on mukava lähteä pyöräretkille pikkuisen kanssa ja kärryä voi käyttää myös juoksulenkeillä. Bugikset eivät ole juoksemiseen paras vaihtoehto. Toisaalta meitä ei tehnyt mieli ostaa erikseen juoksurattaita. Niistä useimmat eivät käy kuin vasta yli puolivuotiaalle istuvalle vauvalle. Mukavaa käydä koko perheenä lenkillä, niin tytsykin pääsee meidän kanssa ulkoilemaan.

Ostimme lähialueen fb-kirppikseltä pyörä/juoksukärryn Pikku P:lle. Vertailimme eri vaihtoehtoja ja päädyimme siihen, että Burley tai Thule kuulostivat merkeistä huokuttelevimmiltä. Olimme jo kääntymässä XXL:n diiliin Burley Cubista, kun huomasin ilmoituksen facebookin kirpparilla. Ostamamme malli on Burleyn Encore. Se on Cubin riisuttu malli, mutta sisältää kuitenkin mielestämme oleellisimmat ominaisuudet.

Encore on hyvänkokoinen. Se on tarpeeksi korkea, että Pikku P mahtuu kyytiin varsin isoksi asti. Myös painorajaa on riittävästi. Se on kuitenkin moniin malleihin verraten varsin kevyt, joten sitä on kevyempi vetää perässä.

Sateen yllättäessä tässä mallissa pitäisi olla hyvät sadesuojukset. Etuosan luukun saa kokonaan auki, siihen voi jättää hyönteisverkon tai sateensuojan. Mukavan monipuolinen. Luukun voi myös kääriä vai puoliväliin, jolloin sen voi laittaa sopivalla tavalla aurinkosuojaksi. Vaunun sivuilta näkee ulos, jolloin kyytiläinen voi katsella maisemia. Vaunun saa kiinni omaan pyörään kätevän liittimen avulla nopsaan. Isoin ero Cubiin verrattuna on heikompi jousitus. Tätä mietimme hetken, mutta ajattelimme, että meidän ajoille tuo on riittävä.


Ostimme pyöräkärryyn käytettynä Weberin turvakaukalon, jonka avulla kärryä pääsee käyttämään vaikka heti vauvan synnyttyä. Olemme lainanneet auton turvakaukalon erillistä niskatukea lenkeillä käydessämme, niin tytön on saanut kärryyn todella tukevasti. Kiinnitimme turvakaukalon vaunujen keskelle, jolloin kärry on parhaiten tasapainossa.


Olemme käyneet kärryllä nyt pari kertaa juoksemassa. Kärryt rullaavat näin ihan näpsäkästi. Kärryyn voi ostaa eteen isomman renkaan juoksemista varten, joka vakauttaa menoa jonkin verran. Matka on taittunut mielestämme kyllä ihan hyvin myös edessä olevalla pienemmällä renkaalla, joka on ilmeisesti kävelylenkkejä ajatellen tehty. Tämä tuli ostamassamme setissä mukana. Onhan juokseminen erilaista, kun pitelee koko ajan kärryistä kiinni eikä kädet voi heilua vapaana. Pitää opetella, ettei jännitä hartioita. Tyttö on viihtynyt kyydissä oikein hyvin. Pientä huomautusta on saattanut kuulua, jos juoksuvauhti on meinannut hyytyä liiaksi;)

Olemme ajatelleet testata pyöräilyä kärryn kanssa heinäkuussa, kun mieheni jää pidemmälle lomapätkälleen. Olisi hyvä kokeilla pieni lenkki kärryn kanssa ihan tyhjänä, niin saisi vähän tuntumaa sen kanssa kulkemisesta. Kun ajelee hiljakseen ja valitsee vain asfalttireittejä, niin uskoisin tytsyn olevan tyytyväinen kyytiin. Näin ei kyydin pitäisi mielestäni täristä liiaksi. Kyllähän vauvoja työnnellään perusrattailla mukulakivien päällä, jolloin tärinää tulee ihan jonkun verran. Pikku P osaa myös kannatella niskaansa hyvin, joten lihaksia löytyy arimmasta paikasta.

Olen tyytyväinen tähän hankintaan. Tänä kesänä ajellaan vielä varsin varovaisesti lyhyitä matkoja, mutta jo ensi kesänä kärryn hyödyt todella tulevat esiin. Voi tehdä mukavia päiväretkiä viikonloppuisin ja pienempiä pätkiä viikolla.


keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Äidin jälkitarkastus ja palautuminen synnytyksestä

Kävin eilen raskauden jälkeisessä tsekissä lääkärillä. Kaikki oli palautunut hyvin ja sain luvan alkaa elää normaalisti:) Synnytyksestä on nyt vähän päälle seitsemän viikkoa. Kyllä palautumisessa loppujen lopuksi melkein näin kauan menikin. Pikkuhiljaa on kaikki jomotukset ja vuodot kadonneet.

Ennen synnytystä en ajatellut sen kummemmin palautumistani synnytyksen jälkeen. Mielikuvissani olin parin päivän päästä synnytyksestä taas aikalailla ok. Todellisuudessa ensimmäinen päivä synnytyksen jälkeen meni sairaalassa pääosin makoillessa. Episiotomiahaava ja alapää muutenkin oli arka. Univelkaa oli, joten toki sekin sekotti oloa.

Olin myös menettänyt normaalia enemmän verta synnytyksessä, kun episiotomiaa tehtäessä kätilö vahingossa viilsi valtimoon. Tämän vuoksi minulta poistettiin vasta päivä synnytyksen jälkeen kanyyli kädestä. Tämä oli varotoimenpide, jotta heikotuksen sattuessa minulle saadaan nopeasti apuja suonensisäisesti. Tätä ei onneksi tarvittu käyttää.

Hemoglobiini oli synnytyksen jälkeisen aamun mittauksessa jo yli sadan, joten kehoni palautui varsin nopeasti verenhukasta. Eilen mitattu arvo oli jo yli 130, joten oikein hyvissä lukemissa mennään. Sain synnytyssairaalassa liuskan rautatabletteja, jotka söin. Minun olisi pitänyt ostaa lisää tabletteja kotiin päästyäni. Kun olo ei kuitenkaan tuntunut niin heikolta, niin jätin tabletit ostamatta. Ne kuitenkin sekoittavat mahantoimintaa ja maha tuntui tuossa vaiheessa isommalta ongelmalta. Vatsa oli todella kovana ensimmäisen viikon, mutta tätä tasoitti pikkuhiljaa Vi-Siblin ja terveellinen ruoka.

Päästyäni sairaalasta olin intoa täynnä ja puuhailin ensimmäiset päivät kotona täyttä päätä. Liiallinen hötkyily kostautui ja muutama päivä kotiin paluun jälkeen mieheni määräsi minut sohvalepoon eikä antanut minun juuri nousta sieltä päivään pariin. Tämän jälkeen osasin ottaa hieman rauhallisemmin. Muutenkin kivut episiotomiahaavassa alkoivat noin viikon jälkeen vähentyä. Istuminen alkoi tuntua ihan hyvältä, eikä tarvinnut ylimääräistä tyynyä peffan alle. Särkylääkkeitä söin vajaan viikon. Lopulliseen paranemiseen meni useampi viikko. Haavaa on vihlaissut vieläkin silloin tällöin, mutta muuten alkaa olla aikalailla unohtunut vaiva.

Näytin varsin pian synnytyksen jälkeen taas omalta itseltäni. Viikko synnytyksen jälkeen kiloja oli tippunut vajaa yhdeksän. Loppujen lopuksi painoni nousi raskauden aikana pulska 13 kiloa. Nyt jäljellä on vielä pari kiloa ylimääräistä. Kilot ovat lähteneet ilman suurempia ponnisteluja. Olen syönyt aikalailla mitä huvittaa ja imelääkin on tullut syötyä aika paljon. Pikku P:n syntymän jälkeen on käynyt ihanan paljon vieraita. Huono puoli tässä on se, että kahvin kanssa on tullut syöyä pullaa ja muita herkkuja melkein päivittäin. Nyt kun tähän on oppinut, niin niitä tekee mieli vaikka oltaisiin vain kaksin tai kolmin. Pitää opetella tästä tavasta äkkiä ulos!

Käytin säännöllisen epäsäännöllisesti ostamaani Belly Bandit -tukivyötä synnytyksen jälkeen. Laitoksella ei sitä vielä huvittanut päälle pukea, mutta kotona aloin testailla sitä melkein heti palattuani. Käytin liiviä vain päivisin, vaikka ilmeisesti sitä olisi voinut käyttää läpi vuorokauden. Nukkuminen rennommissa oloissa tuntui mukavammalta. Päivisin liivi antoi mukavasti tukea ja oli ihan kiva. Olisin kyllä tosin pärjännyt ilmankin. Vyö oli alkuun todella tiukka ja meni juuri ja juuri kiinni, mutta jo parin päivä käytön jälkeen oli juuri sopiva. Nyt vyö alkaa jo käydä isoksi. Vyön avulla ainakin näkee, että kaventumista on tapahtunut!

Maha on palautunut ihan kivasti. En tiedä kuinka paljon tästä saa kiittää tukivyötä. Pieni pömppö on vielä alavatsalla ja ylimääräistä nahkaa löytyy. Nyt kun niistä pääsisi vielä eroon. Näihin auttanee, kun nyt voi ruveta taas tekemään vatsalihasliikeitä.



Juoksemassa olen käynyt pariin otteeseen ja vaunulenkeillä toisesta viikosta lähtien voinnin ja ilmojen mukaan. Varsinkin juokseminen tuntuu tauon jälkeen tosi mukavalta. Jaksan juosta noin neljän kilometrin lenkin näin alkuun, joten ihan nollasta ei onneksi tarvitse aloittaa. Nyt vain odotellaan aurinkoisia kelejä ja sitä oikean kesän alkamista, niin ei tarvitse käyttää säätä tekosyynä urheilemattomuuteen:)


torstai 18. kesäkuuta 2015

Tutti vai ei?

Pohdimme mieheni kanssa raskaana ollessani tutin hyötyjä ja haittoja. Kyseenalaistimme tutin tarpeen ja tulimme lopulta siihen tulokseen, ettemme tarjoa vauvalle tutia heti alkuun. Varasimme kuitenkin kaappiin yhden kappaleen paniikkitilanteen varalle.

Nykyisin suositellaan, että vauvalle ei tarjota tuttia ensimmäiseen pariin viikkoon. Epäillään, että tutti saattaa sotkea imetyksen aloittamista. Kun imetysrutiini alkaa olla kuosissa, niin tutin voi kaivaa kaapeista. Meillä imetys lähti varsin mukavasti liikkeelle ja kaverin paino lähti alkukankeuksien jälkeen hyvin nousuun. Tutin kaivoimme kuitenkin ensimmäisen kerran kaapista vasta tytön ollessa noin viisi viikkoa vanha. Tuttia tyttö osasi imeä heti ensiyrittämällä.

Varsinkin ilta-aikaan tyttö voi hapuilla tissiä, vaikka on juuri syönyt ja selkeästi kylläinen. Tällöin olemme antaneet tytölle tuttia, jos hän ei muuten meinaa rauhoittua. Autolla liikuttaessa tutti on hyvä apuväline, kun tyttöä ei voi nostaa turvakaukalosta syliin ajon aikana. Tutti antaa myös hieman lisäaikaa esimerkiksi kaupungilla löytää sopiva imetyspaikka ennen kuin Pikku P hermostuu liiaksi.

Olen todennut, että tutti on jossain tilanteissa kätevä apuväline. En kuitenkaan tahdo tarjota sitä jokaiseen pieneen vaivaan, vaan pääsääntöisesti otan tytön syliin tai muuten huomioin hänet. Joskus tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, jolloin on kätevä, että on pieni apukeino ostaa lisäaikaa.

Minua varmaan pelottaa eniten se, että tyttö tottuu tutin turvaan liaaksi, jolloin siitä luopuminen tulevaisuudessa tulee kovin vaikeaksi. Sen näkee sitten. On tutista välillä kuitenkin sen verran apua, että olen valmis stressaamaan tutin vieroituksesta noin vuoden päästä. Paljon käytettynä tutti voi vaikuttaa puheen kehitykseen. Tutti estää myös tavaroiden suuhun viemisen ja niihin tutustumisen tätä kautta. En usko, että tutin käyttö vaikuttaa näihin pahemmin, kun tutti ei kuitenkaan Pikku P:llä ole suussa pitkiä aikoja päivässä.

Mitä olette mieltä tutin käytöstä? Missä vaiheessa pienokaisenne aloitti syömään tuttia, jos sitä hänelle tarjositte?













tiistai 16. kesäkuuta 2015

Ensimmäiset neuvolakäynnit, vauvan painonousu ja imetyksen alkutaival

Tänään oli Pikku P:n ensimmäinen lääkärikäynti sairaalasta pääsyn jälkeen. Ensin käytiin hoitajan luona mittaamassa paino ja pituus. Tämän jälkeen lääkäri tarkisti lonkkien toiminnan, niskan kannattelua, sydänääniä ja katseella seuraamista.

Lääkäri kehui Pikku P:tä hymyileväiseksi ja suloiseksi tytöksi. Kaikki näytti muuten oikein hyvältä, mutta kohteen seuraaminen katseella tuotti hankaluuksia. Tämän lääkäri antoi meille kotiläksyksi ja kirjasi myös vauvan terveyskorttiin, että tämä tulee kontrolloida ensi kuun neuvolakäynnillä. Lääkäri vakuutteli, ettei tämä ole vielä vakavaa. Pieni huoli kuitenkin jäi, että onhan tytön näkökyky täysin kunnossa.

Noita opettaa tytsyä seuraamaan katseella:)

Muuten Pikku P:n alkutaival on lähtenyt kulkemaan varsin mutkattomasti. Alle viikkoisena hänellä oli pieniä ongelmia painonousun kanssa. Hänen painonsa tippui sairaalassa ollessa noin 9%, kun maksimiraja on 10%. Päivä sairaalasta pääsyn jälkeen meillä kävi hoitaja kotikäynnillä. Silloinkin tytön paino oli noussut alle suosituksenmukaisen 25g päivässä. Saimme seuraavalle viikolle ajan ylimääräisen painontsekkaukseen. Viikonlopun aikana tytsy ilmeisesti pääsi oikein kunnolla syömisen makuun, sillä seuraavalla viikolla mitattaessa hänen painonsa oli noussut melkein 100g päivässä! Tällöin hän oli 8 päivää vanha ja painoi noin 150g yli syntymäpainonsa. Ilmeisesti painon pitäisi palata syntymäpainoon viimeistään noin kahden viikon ikäisellä vauvalla.

Seuraavilla neuvolakerroilla painonnousu on ollut yhtä huimaa. Kolmeviikkoisena paino oli melkein 4,5kg ja pari viikkoa myöhemmin 5,4kg. Tämänpäiväisessä punnituksessa (tyttö nyt kuusi viikkoa) paino oli kivunnut melkein 5,7kg. Pituutta on tähän mennessä kertynyt 5 senttiä lisää eli hän on nyt 58cm pitkä. 62 senttiset vaatteet alkavatkin olla tytöllä pikkuhiljaa sopivia. Neuvolatätikin on hämmästellyt tytön kasvuspurttia. Hyvä juttu, enää ei ole tarvinnut olla huolissaan kaverin kasvuvauhdista ja siitä saako hän varmasti tarpeeksi maitoa. 

Ihmettelinkin alkuun, että miten vauvan paino ei nouse riittävästi, kun maitoa selkeästi tulee rinnoista ja vauvaa myös syö todella usein. Välillä tuntui, että kaveri syö jopa liikaa, sillä hän puklaili varsin usein ja suuria määriä. Kaikissa vauvaoppaissa kuitenkin sanottiin, että vauva ei voi syödä rinnalta liikaa. Ajattelin, että ei kai sitten ja annoin hänen syödä aina kun oli tilausta.

Ensimmäisten viikkojen aikana tuntui, että maitoa nousi rintoihin ainakin riittävästi. Välillä liivinsuojia sai vaihtaa tosi tiheään. Maitoa tuli usein niin paljon, että vauvan ei tarvinnut ruokailun alussa juuri imeä. Joskus maitoa tuli niin runsaasti, että tyttö sai sitä myös väärään kurkkuunsa. Alkuun olinkin ihan kauhuissani, että tissini tukehduttavat vauvani! 

Olen ollut todella onnellinen raskauden loppuvaiheessa ystävältäni saamistani imetysliiveistä. Varsinkin heti alussa maidon noustessa rintoihin hyvät liivit todella helpottavat oloa! Oli ihana pukea mahdollisimmat pehmeät, tukevat ja lämpimät liivit päälle. Minulla oli käytössä tämäntyyliset Bravadon liivit. Näissä kokotaulukko on S-XL tyylisesti, jolloin koko on helpompi arvioida. Rinnat kuitenkin kasvavat yleensä aika paljon maidon noustua!

Maidontuotanto on nyt rauhoittunut ja tasaantunut aika hyvin. Liivinsuojat ovat edeleen must. Liivit eivät nykyisin kuitenkaan ole enää aamuisin aivan märkänä maidosta. Minulla on nyt kolmet liivit käytössä. Alussa liivit kastuivat maidosta suojista huolimatta usein niin paljon, että ne sai pestä ainakin kerran päivässä. Silloin tuntui, että liivejä saisi olla useammatkin. Nyt homma pyörii noilla kolmella ihan hyvin.

On mukavaa, kun imetys alkaa tuntua luonnollisesta osalta päivärutiineja. Kodin ulkopuolella imettäminenkin on luonnistunut varsin hyvin. Välillä joutuu katselemaan vähän enemmän, ennen kuin löytää sopivan paikan. Isojen ostoskeskusten lastenhoitotilat ovat varsinaisia helmiä!

Tämä kirjoitus näköjään ajautui asiasta toiseen, mutta toivottavasti pysyitte perässä:)



maanantai 15. kesäkuuta 2015

Ensimmäinen hymy

Vauvat oppivat hymyilemään noin kuukauden-kahden iässä. Sitä ennen vauva hymyilee refleksinomaisesti. Tämän ajatellaan olevan vauvan yksi apukeino pujahtaa hoivaajan sydämeen alkutmatkasta.

Meidän likka vilautti jo ensimmäisenä päivänä sairaalassa isälleen sellaisen hymyn, joka viimeistään valloitti paikan isän sydämessä. Isän kertoman mukaan (olin juuri tällöin poissa huoneesta) hän oli juuri testaillut vauvan taitoa matkia vanhempaa ja näytellyt kieltä. Sitten hän oli päättänyt hymyillä leveästi ja katsoa mitä tapahtuu. Tyttö oli ensin nostanut hymynkareen vasemmalle ja hetkeä myöhemmin oikealla puolelle. Hymy oli ollut leveä! Olisittepa nähneet isän ilmeen, kun tulin takaisin huoneeseen<3



Alkuun minusta oli hankala päätellä joko tyttö oli siirtynyt niin sanottuun sosiaaliseen hymyyn vai vieläkö kyse oli refleksistä. Noin kuukauden iässä muutos alkoi tapahtua. Nimiäispäivänä Pikku P väläytti mummolleen oikein hurmaavan hymyn ja näytti selkeästi siltä, että tiesi mitä oli tekemässä. Viime viikolla tyttö on hymyillyt jo enemmän. Varsinkin juuri tytön herättyä hymyjä on usein paljon tarjolla. On se kyllä ihanaa katsottavaa!


perjantai 12. kesäkuuta 2015

Kun kestovaippailu ei onnistu

Kiinnostuin raskausaikana kestovaipoista. Kertakäyttövaipoista kertyvä jätteen määrä on valtava. Ihastuin ajatukseen, että voisin kestoja käyttämällä pienentää tätä vuorta omalta osaltani. Toki myös mahdollinen rahallinen säästö kuulosti hyvältä.

Sain parilta kaverilta ison satsin heidän käyttämiään kestovaippoja. Setissä oli useita eri merkkisiä vaippoja, joten olen voinut testailla eri merkkien sopivuuksia.


Ensimmäisen kerran puin tytölle kestot päälle noin viikko hänen syntymän jälkeen. Tällöin sopivan kokoisia kokomerkintöjen mukaan olivat Imse Vimsen new bornit ja Mio Bambimot. Päivän testailun jälkeen totesin, että ehkä tyttö on vielä liian pieni näihin vaippoihin ja otin aikalisän. Lahkeet näyttivät puettaessakin jo löysiltä ja vaippa muutenkin hurjan suurelta. Käytössä vaippa vuosi yleensä jommasta kummasta lahkeesta.

Kolmen viikon ikäisenä otin vaipat uudelleen testiin. Kaveri painoi tällöin päälle neljä kiloa, joten painon puolesta vaippojen pitäisi olla hyvänkokoisia. Testasin samoja vaippoja kuin ensimmäisellä kerralla vajaan kolmen päivän ajan. Tämän jälkeen kaikki vaatteet olivat pesussa, joten testaus oli pakko lopettaa. Vaipat valskasivat edelleen lahkeista.

Tällä viikolla (Pikku P päälle viisi viikkoa vanha) annoin vaipoille seuraavan mahdollisuuden. Nyt tyttö painaa jo 5,5 kiloa, joten paino alkoi olla Imse Vimsejen ylärajalla. Päätinkin testata kaapissa löytyviä hieman isompia vaippoja. Testiin lähti tuttu Mio Bambino ja lisäksi Bum Geniuksia, Mylly Muksuja ja kuvan apina ja kirafi - vaipat, joiden merkkiä en tiedä. Näistä Mylly Muksut toimivat ehkä parhaiten, mutta hyvin ei käynyt nytkään. Melkein jokainen vaippa valskasi. Tällä kertaa lahkeet istuivat Mioja lukuunottamatta hyvin, mutta imua ei ollut riittävästi. Yhden pissin jälkeen imuosa oli litimärkä ja loppu oli imeytynyt bodyyn ja housuihin. Vajaan kolme päivää testailin ja nyt on taas melkoinen pyykkivuori odottamassa.

Olen pohtinut mitä testailussani menee vikaan. Olen vaihtanut kestovaipat noin parin tunnin välein, joten vaihtoväliä en oikein pysty tiivistämään. Toissapäivänä jäin seuraamaan vaipan täyttymistä ja ajattelin vaihtaa sen heti, kun ensimmäisen satsi saapuu. Avasin vaipan pariin otteeseen sen ollessa vielä tyhjä. Kolmannella kerralla lasti sitten saapui vaipan ollessa auki ja lopun varmaan tiedättekin... Tyttö katseli touhujani miettiväisenä ja ajatteli varmaan, että nytkö se mamma pimahti:)

Olen käyttänyt kestoja vain päiväaikaan, sillä yöllä imuja pitäisi olla aivan liian paljon toimiakseen. Päivälläkin minun pitäisi laittaa lisäimuja vaippaan, sillä perusimu ei selkeästi riitä. Kuitenkin esimerkiksi Miossa on jo valmiina imu, joka taitellaan kolmenkertaiseksi. Se on niin paksu, ettei siihen oikein enää voi lisäpaksuutta paljoa laittaa. Muita olen kokeillut myös ohuen lisäimun kanssa.

Kaikki kestoni ovat käytettyjä, joten onhan mahdollista, että osassa ainakin imuosat alkavat olla jo aikansa eläneet. Toisaalta äitiyspakkauksessa tulleen keston imut ovat niin uudet, etteivät välttämättä siksi ole vielä saavuttaneet täyttä tehoaan. Olen harkinnut, että ostaisin pari uutta imua vanhoihin kuoriin ja kokeilisin imevätkö ne parin pesun jälkeen paremmmin. Myös jotain lisäimuja voisin testata. En vain oikein tiedä, mihin kannattaisi sijoittaa. En haluaisi ostaa tavaraa turhaan kaappien täytteeksi.

Tytöllämme on pullea maha, mutta keskivertoa ohuemmat reidet. Sopivimmat kestot olisivat sellaiset, joissa reisiosan saa varsin tiukalle. Kertakäyttövaipoista olemme tykästyneet enemmän Pamerseihin kuin Liberoihin. Mitkä kestovaippamerkit sopivat rimppakintuille? Mitä kestoja ja imuja te olette käyttäneet? Vinkatkaa! En tahtoisi luovuttaa vielä:)


torstai 11. kesäkuuta 2015

Seuraa minua!

Blogilistan sulkeuduttua olen katsellut uusia mahdollisuuksia helpottaa blogini seuraamista. Tilastojen mukaan blogiani luettiin aika paljon Blogilistan kautta, joten olisi mukava löytää tälle korvaava palvelu. Vauvan ihailu on viivästyttänyt toimiani hieman, mutta nyt olen avannut uuden tilin Blogipolkuun ja Facebookiin. Vanha tuttu Bloglovin' on myös edelleen käytössä. Pikalinkit palveluihin löytyvät oikeasta sivupalkista.

Kaverukset lepäilee:)

Blogipolku näyttää kivalta palvelulta. Sinne on rekisteröitynyt jo ihan mukavasti blogeja katseltavaksi. Facebook-sivuani tykkäämällä saatte jatkossa kätevästi näkyviin Facen etusivullenne, kun päivitän blogiani. Lisäsin myös pikanäppäimen, jolla voi tykätä yksittäistä kirjoitustani blogissa. Toivottavasti näppäimet toimivat. Totesin, että jokaisen blogistin sisällä pitää asua pieni nörtti, jotta näistä napinlisäyksistä selviää;)

Tervetuloa tykkäämään ja seuraamaan! Ilmoitelkaa, jos jokin ei toimi tai jokin voisi olla kätevämmin. Haluaisitteko nähdä Ilopiikin häärimässä myös jossain muualla sosiaalisessa mediassa? Huikatkaa, niin toiveenne saattaa toteutua:)


tiistai 9. kesäkuuta 2015

Vauvakuvaus

Halusimme ikuistaa pikkuisemme mahdollisimman pian syntymän jälkeen, jotta alkuajoista jää pysyvä muisto. Ystävämme olivat otattaneet kauniita vauvakuvia ammattilaisella ja päädyimme testaamaan samoja kuvaajia. Sovimme kuvauksesta pari päivää tytön syntymän jälkeen ja saimme kuvaajat paikalle tytön ollessa 8 päivää vanha. Tämä kyllä kannatti! Kuvista tuli aivan loistavia.

Käyttämämme yritys oli Täydenkuun kuva. Yrityksen takana on kaksi kuvaajaa. Heillä ei ole omaa studiota, vaan he kuvaavat asiakkaan kotona tai esimerkiksi ulkona. Tämä oli kätevää, sillä näin vauvaa ei tarvinnut lähteä kuljettamaan noin pienenä. Tuttu ympäristö varmasti helpotti kuvaamista. Vauva tunti olonsa turvalliseksi ja ilmetykset kuvausten välillä oli helpompi hoitaa. Omat tavarat olivat myös lähellä.

Kuvaajat olivat varanneet sessioon aikaa kolme tuntia ja tämä kyllä meni aika tarkalleen. Ensin suunniteltiin kuvauspaikka ja tehtiin sopivat asettelut. Muutaman kerran siivottiin jälkiä, kun tyttö makaili ilman vaippaa kuvauspaikalla;) Imetysten aikana kuvaajatkin pitivät taukoa ja hörppäilivät kahvia. Kuvaajat olivat mukavan kiireettömiä ja eivät hoputelleet kuvien oton kanssa.

Olimme ajatelleet ottaa tytöstä kuvia pääosin hänen nukkuessa. Pikku P oli kuitenkin niin kiinnostunut tilanteesta, ettei meinannut malttaa nukahtaa. Sen sijaan hän katseli kiinnostuneena ympärilleen ja ihmetteli touhotusta. Tämä oli lopulta onni, sillä saimme näin tosi kivoja kuvia, joissa tytöllä on silmät auki. Hän oli kuitenkin tällöinkin varsin rauhallinen, joten kuvaaminen onnistui hyvin. Viimeisen puolen tunnin aikana tyttö lopulta nukahti ja kuvaajat saivat räpsittyä loput kuvat.

Alla muutama ihana otos. Kuvauspakettiin kuului 5 valokuvaa käsiteltyinä digikuvina. Lisäkuvista tuli pieni lisämaksu. Päädyimme lopulta ottamaan 11 valokuvaa, sillä vähempään emme osanneet määrää rajata;) Hinta oli mielestäni tehtyyn työhön nähden oikein sopiva, suosittelen!

Kuva: Täydenkuun kuva
Kuva: Täydenkuun kuva

Kuva: Täydenkuun kuva



sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Nimiäiset

Vietimme tyttäremme nimenantojuhlaa eilen. Pidimme rennot bileet kotonamme. Kutsuttuina oli molempien vanhempien vanhemmat ja sisaret sekä kummit. Näinkin porukkaa kertyi parisenkymmentä, joten hulinaa juhlissa riitti. Joukossa oli myös muutamia lapsia, jotka eloistivat juhlaa omalta osaltaan:)



Juhlat onnistuivat mukavasti ja niistä jäi mukava muisto. Pieni juhlakalu esiintyi juhlissa oikein edukseen. Nukkui useimpien vieraiden sylissä tai köllötteli muutenkin sylissä rauhallisesti katsellen juhlavilinää. Ei näyttänyt ottavan tilanteesta suurempaa stressiä.




Laitoimme koristukseksi paperista askarreltuja viirejä kattoon. Lisäksi olohuoneessa oli esillä parissa kohtaa kuvia vauvan alkutaipaleelta. Meillä kävi pari kuvaajaa Täydenkuun kuvista ottamassa kuvia vauvasta hänen ollessaan viikon ikäinen. Nämä mustavalkoiset kuvat onnistuivat loistavasti! Teen tästä vielä erillisen poustauksen:)


Askartelimme juhliin tytsyn nimikirjaimet. Vieraat saivat tehtäväkseen koota näistä kirjaimista tytön nimen. Tilannetta helpottaaksemme olimme päällystäneet nimien alkukirjaimet kultaisella. Nimi sai paljon tyytyväisiän nyökkäyksiä. Tyttäremme on nyt virallisesti Pikku P.


Pikku P sai kolmet kummit, sillä emme osanneet rajata joukkoa pienemmäksi. Valitsimme kummit kavereiden joukosta, sillä omat sisaremme ovat varmasti luonnostaan tärkeä osa pienokaisen elämää. Nyt on tytsyllä paljon tärkeitä ihmisiä lähellä! Askartelimme kaikille haltiakummeille omat todistukset muistoksi lupauksesta.







Menu
Parsa & skågen voileipäkakku
Ilmakuivattu kinkku ja vuohenjuusto voileipäkakku
Taboulleh voileipäkakku

Mansikkakakku
Korvapuustit
Keksejä

Tarjolle leivoimme mieheni kanssa suolaista ja makeaa. Linkitin voileipäkakut ohjeisiin, joita käytimme pohjana omissa kakuissamme. Modasimme ohjeita enemmän tai vähemmän riippuen kakusta. Kinkkukakku oli tehty alkuperäisen ohjeen mukaan rullaksi, mutta teimme itse kakusta perinteisen mallisen. Teimme kakkuun myös peston itse, jolloin saimme enemmän aitoja makuja ja vähemmän lisäaineita. Kasviskakusta yhdistelimme kahden eri täytteen aineet ja laitoimme näitä kakun väleihin sen sijaan, että olisimme mössänneet leivät kuten ohjeessa.



Saimme myös joukon ihania lahjoja.


Tuore äitikin oli vielä ihan elinvoimaisen näköinen juhlien loppuvaiheessa:)

Ostimme muuten juuri järjestelmäkameran, joten pääsette nauttimaan jatkossa blogissani laadukkaammasta kuvamateriaalista. Juhlakuvia katsoessani ainakin itse olen todella tyytyväinen, että päätimme sijoittaa kameraan. Laadun kyllä huomaa kännykkäkuviin verraten! Nyt saadaan tytsystäkin kauniita kuvia pitkin hänen kasvuaan<3


keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Ensimmäinen kuukausi vauvan kanssa

Tänään pieni käärömme täytää kuukauden. Tänä aikana olemme jo ehtineet oppia yhtä ja toista. Toki uutta opittavaa on vielä paljon, mutta alla muutamia kokemuksia ja yllätyksiä ensimmäisen kuukauden ajalta.

Ostimme hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää Baby Björnin sitterin. Pari päivää vauvan syntymän jälkeen haimme myös Tripp Trappiin kuuluvan vastasyntyneen turvakaukalon. Mietimme ensin, että onko turhaa olla molemmat. Alkaako jo mennä välineurheilun puolelle? Varmasti vähemmälläkin pärjää, mutta kyllä meillä on tullut molemmille käyttöä. Tyttö viihtyy hyvin molemmissa. On mukava vaihdella välineitä päivän mittaan, jotta kaveri (tai äiti) ei kyllästy.


Tripp Trappin turvakaukalo on saanut paljon kehuja vierailtamme, joilla on lapsia. "Vaikuttaapa kätevälle." Kaukalo on ilmeisesti varsin uusi keksintö. On mukavaa, kun vauvan saa samalle tasolle ruokapöydän viereen, kun ruokaillaan tai muuten istuskellaan pöydän ääressä. Toisaalta kokkaillessani olen siirtänyt tuolin lähelle saareketta, jolloin vauva viihtyy ihmetellessä puuhiani. Vauvalle voi pikkuhiljaa antaa kiinteitä ruokia 4 kk iässä, jolloin  uskoisin kaukalon olevan kätevä ennen kuin kaveri oppii istumaan.


Sitteri on myös todistanut hyödyllisyytensä. Nytkin kaveri nukkuu tuolissa, kun jalalla hieman hytkyttelen sitä. Tuolin saa vietyä myös esim. vessaan mukaan, jolloin kaveri voi seurata aamutoimia tai voin käydä suihkussa. En jotenkin uskalla jättää kaveria pitkäksi aikaa yksin, sillä esim. suihkun takaa en kuule, jos kaveri itkee olohuoneessa. Katsotaan, pitääkö meidän vielä investoida itkuhälyttimeen?



Vauva viihtyy välillä myös sohvalla pötkötellen ja maailmaa ihmetellen. Olen päivittäin makuuttanut kaveria lisäksi pääosin mahallaan lattialla, jotta hän saa treenata pään nostamista. Hän kannatteleekin päätänsä jo pitkiä aikoja ja nousee kyynärnojaan. Lattialla oleskelut varmasti pitenevät tulevaisuudessa, kun päästään treenaamaan esimerkiksi kääntymistä. Kaveri on pari kertaa kellahtanut mahaltaan selälleen, mutta tämä ilmeisesti johtuu siitä, että pää on niin painava ja vetää kumoon. Ajattelin jo, että meillä taitaa ollakin keskivertoa fiksumpi yksilö;)


Pinnasänky on ollut yllätyksekseni täysin turha ainakin tähän saakka. Opimme parissa päivässä sairaalassa nukkumaan vauva välissämme ja tämä on jatkunut kotiuduttuamme. Perhepedissä nukkuminen on varsinkin yösyöttöjen vuoksi paljon helpompaa. Herään yleensä siihen, kun vauva alkaa liikehtiä enemmän ja päästelee heräämisähinöitään;) Homma hoituu nopeasti ja ilman nostelua, jolloin kaveri ei turhaan herää liiaksi. Olemme näin nukkuneet varsin levollisia yöunia.

Menemme yleensä nukkuman yhdentoista jälkeen. Vauva nukahtaa viimeistään kahdeltatoista ruokailtuaan. Seuraavan kerran herätään syömään 4-5 aikoihin ja sitten uudelleen seitsemän kieppeillä, kun isä on lähdössä töihin. Tällöin vaihdan yleensä myös vaipan. Sitten otamme vielä tyttöjen kesken pienet jatkounet noin klo 10 saakka. Nukun siis mielestäni varsin hyvin tuoreeksi äidiksi:)

Olemme ajatelleet testailla pinnasänkyä uudelleen, kun yösyötöt vähenevät. Vähän kyllä jännittää tämä, sillä tyttö ei suostu nukkumaan sängyssä edes päivällä. Jos hänet nukuttaa sylissä ja laskee sitten sänkyyn, niin kaveri herää noin viidessä minuutissa. Ajattelimme ensin, että ehkä sänky tuntuu tytöstä liian suurelta. Tajusimme sitten, että vauva nukkuu kuitenkin ihan hyvin meidän parisängyssä itsekseen;)

Pinnasängyn päälle kiinnitetystä hoitopöytästä on sen sijaan tullut hitti. On todella kätevää, että on selkeä paikka missä vaipat vaihdetaan. Kaikki oleellinen on lähellä, joten homma hoituu nopeasti ja kivuttomasti. Hoitopöytä on kosteussuojattu, mikä on todella hyvä vaipanvaihdon aikana tapahtuvien vahinkojen siistimisessä. Pidän pöydän päällä harsoa, joka imee vahingot itseensä. Sitten vain pyyhkäisee hoitopöydän kosteuspyyhkeellä ja vahinko on siistitty. Sänkyn päällä vaihdettaessa kannattaisi aina heittää kosteussuoja alle vahinkojen varalle. Kun tyttö oppii kääntymään, niin tilannetta pitää varmaan katsoa uudestaan. Pitääkö siirtyä vaihtamaan vaipat lattialle?


Olemme testailleet kantoliinaa pariin otteeseen. Sitominen vaatii vielä harjoittelua ja en saa sitä tehtyä varsinkaan vielä itsekseni. Vaikuttaa kuitenkin ihan kätevältä, kun liinan avulla kädet saa vapaaksi. Tytsykin viihtyy kyydissä ja on nukahtanut molemmilla testikerroilla kyytiin. Pitää vain treenailla hieman lisää, niin tästä voi tulla todella huödyllinen apuväline.


Vauvanvaatteista huomasi varsin nopeasti käytössä mikä toimii ja mikä ei. Bodyista kietaisumalliset ovat helpoimmat pukea, kun vauvan pään läpi ei tarvitse työntää mitään. Näissä tosin kaula-aukko on varsin avonainen. Hankalampia ovat perusbodyt, joissa ei ole kaula-aukossa neppareita tms. suurentamassa kaula-aukkoa. Saa tosiaan pujottaa jonkin aikaa pään läpi, kun niskaa pitäisi kuitenkin koko ajan tukea.

Tykkään henkilökohtaisesti enemmän housut ja sukat -yhdistelmästä potkupuvuihin verraten. Tämä on enemmän mielipidekysymys. Housut saa mielestäni kätevämmin pois jalasta kuin potkupuvun ja ovat myös kivemman näköisiä. Tosin osassa potkupuvuista on nepparit haarassa, jotka helpottavat hommaa.



Huomasimme tytsyn syntymän jälkeen, että meiltä puuttui kokonaan yöasut. En etukäteen ajatellut, miten mukavalta tuntuu luoda vauvalle päivärytmiä tätä kautta. Kun uniaika alkaa, niin vaihdetaan yöpuku ja toisinpäin. Mies pääsikin heti kotiuduttuamme Prismalle yöpukuostoksille!

Myöhemmin ostimme myös toisen Lindexiltä, joka on aika helmi. Unipuvussa on nepparit haaroissa, joten mahdolliset yölliset vaippojen vaihdot sujuvat varsin helposti. Puvussa on lisäksi raapimissuojat hihoissa valmiina, joten ne pysyvät varmasti paikoillaan. Myös jossain päiväbodyissa on tällaisia. Todella käteviä ihan pienillä. Meidän tytsyllä oli ainakin heti syntyessään todella pitkät kynnet. Kynsiä ei saa leikata ensimmäiseen pariin viikkoon tulehdusvaaran takia, jolloin vauvaa pitää suojata raapimasta kasvojaan.

Pienokaisella onkin jännät paikat tulossa, kun lauantaina vietetään hänen nimijäisiään. Laittelen kuvia juhlien jälkeen tännekin.