Kaksplus.fi

maanantai 31. elokuuta 2015

Junaillen maalle

Olin melkeinpä koko viime viikon maalla vanhempieni luona, kun mies lähti työmatkalle. Taitoimme vajaan viiden tunnin menomatkan Pikku P:n kanssa ensimmästä kertaa junassa. Matka meni ihan kivasti. Otin paikan perhehytistä, jossa saimme 4 hengen hytin kaksin (juna oli melkein tyhjä). Pikku P mahtui siellä välillä treenailemaan lattiallakin.


Lähdimme aamujunalla, joten suurimman osan ajasta Pikku P vietti turvakaukalossa nukkuessa. Junan jatkuvat kuulutukset häiritsivät unta jonkun verran. Niitä tulee kuitenkin noin puolen tunnin välein. Paikkakuulutukset kolmella kielellä vielä menivät, mutta kun ravintolavaunusta toivotettiin huomenta, niin silloin Pikku P heräsi. Tämän vuoksi unet jäivät hieman vajaiksi. Ei tämä kuitenkaan suuremmin tainnut menoa haitata:)




Maalla oli alkuun varsin aurinkoista, jolloin vietimme aika pitkiä aikoja ulkona. Loppuviikon sateiden aikaan piti keksiä tekemistä sisätiloissa.

Nyt huomasimme ensimmäisiä kertoja, että pikkuinen vierasti selkeästi. Vanhempieni sylissä ei alkuun viihdytty laisinkaan. Pienempi sisareni kelpasi paremmin, sillä häntä Pikku P on nähnyt useammin. Tämä kuitenkin tasoittui viikon edetessä.



Uusi ympäristö antoi myös uutta puhtia ryömimisen harjoitteluun. Pikkuhiljaa eteenpäin päästiin jo noin parin metrin verran! Näin se maailmanvalloitus etenee.

Mieheni oli ensimmäistä kertaa monta päivää erossa pienokaisestaan. Sainkin lähettää hänelle aika monta kuvaa päivien aikana, jotta ikävä hellitti edes hieman. Lomailu oli moninpuolin virkistävää. Kuitenkin myös paluu kotiin taisi olla kaverille mukava asia. Isän mahan päälle oli kiva päästä köllimään omalle kotisohvalle<3

Missä se Ilopiikki luuraa?

Kesä ja muuttunut arki ovat imaisseet minut täysin omiin kiemuroihinsa, enkä ole löytänyt sopivaa hetkeä bloggaamiseen. Puolustukseksi voin sanoa, että olen päässyt tekemään monia jänniä uusia asioita elokuun aikana. Helteiden alettua en ole myöskään turhia aikoja luuhannut sisätiloissa:)


Palasimme juuri neljänneltä vauvauintikerralta. Voi, kun se on mukavaa! Käymme Siltämäessä Urheiluhallin vauvauinnissa. Hinta on hieman edullisempi, kuin monilla yksityisillä firmoilla. Untiajat ovat maanantaisin aamusta puoleenpäivään. Mieheni tahtoi mukaan vauvauintiin, joten valitsimme aamun ensimmäisen puolituntisen klo 7.45 alkaen. Näin hän ehtii vielä ihan ookoosti töihin.

Onhan se varsin varhainen aika, mutta ihan mukavasti se on mennyt. Pikku P heräilee nykyisin yleensä noin vajaa yhdeksän, joten uima-aamuna pitää kaveri herätellä. Pikkuinen jaksaa kuitenkin hyvin polskia puolituntisen. Ensimmäisellä kerralla lähdimme pois viitisen minuuttia etuajassa. Uinnin jälkeen kyllä pienelle uni maittaa. Tällöin on minulla hyvää aikaa siivoilla tai vaikka päivitää blogia.

Kävimme myös toissaviikolla muskaritunnilla, kun musiikkipedagokiksi opiskeleva piti pari näytetuntia. Pikku P viihtyi sielläkin erinomaisesti. Tunnilla oli noin parikymmentä muuta lasta, jotka kiinnostivat kaveria kummasti. Mukavaa viedä Pikku P ihmisten ilmoille usein, jotta hän oppii, että "hei meitähän on monta". Olemme menossa samalle tunnille tulevana keskiviikkona. Ensi viikosta alkaen alkaa sitten MLL:n muskari tässä lähellä.

Perjantaina pääsemme myös ensimmäiselle vauvatanssi-tunnille. Viikko-ohjelmassa on tarjolla myös tiistaisin ja perjantaisin lähialueen Facebookin äitiverkoston tapaamisia, MLL:n perhekahviloita lähialueilla sekä seurakunnan äiti-vauvakerho. Kalenteri alkaakin täyttyä mukavasti kaikenlaisesta tekemisestä! Todella mukavaa, sillä olin alkuun huolissani, että aikamme käy pitkäksi. Pikku P:n kanssa kun ei vielä hetkeen kannata mennä leikkipuistoon, niin on kivaa, että on kaikkea muuta mukavaa tekemistä. Myös äidille:)



perjantai 14. elokuuta 2015

Äiti-vauvajumppaa

Miehen palattua töihin pari viikkoa sitten päätin, että minullakin alkoi silloin "arki". Tätä ajatusta sotki hieman tämä ihana juuri silloin toden teolla alkanut kesä ja helteet. Pääosat päivistä on tullut huiskittua ulkona. Siksi tämä blogihiljaisuuskin, pitää nauttia säistä, nyt kun on mahdollisuus:)

Päätin, että heti arjen alusta alkaen ujutan päiväohjemaan liikuntaa, jotta se kotiutuu mukavaksi osaksi arjen rutiineja. Onhan se vauvanhoitokin mukavampaa, kun kroppa jaksaa touhuta pienen kanssa!

Olen ilmoittautunut vauvatanssitunneille, mutta ne alkavat vasta syyskuussa. Olemme käyneet epäsäännöllisesti juoksemassa ja pyöräilemässä koko perheen voimin kesän ajan. Kumpulan maauimalassa olen päässyt myös uimaan matkaa. Paikka on kätevä, kun sinne voi tulla koko porukka ja molemmat pääsevät uimaan vuorollaan. Olen kuitenkin koko ajan lähellä Pikku P:tä, jos hänelle iskee vaikka nälkä. Ei tarvitse pumppailla erikseen eväitä mukaan.


Ajattelin, että helpoin tapa liikkua on tällä hetkellä kotona. Kaivelin netin uumenista Babyidean vauvajumppaohjelman. Olen käynyt ohjelman nyt pari kertaa läpi osaksi yhdessä P:n kanssa ja osaksi muokattuna itsekseni. Ohjelmassa on sen verran monta liikettä, että pikkuinen ei jaksa ihan niin pitkään kanssani jumppailla. Olemmekin tehneet yhdessä ne liikkeet, joissa ylimääräisestä painosta on eniten hyötyä. Esimerkiksi punnerruksessa ja selkälihasliikkeessa ei vauvaa tarvita. 

Pikku P:stä monet liikkeet ovat oikein viihdyttäviä. Lentokoneena olo pystypunnerruksissa, alavatsarutistuksissa jalkojen päällä lentely tai nostelu ylös-alas olkaliikkeessä saa aina hymyn tytön kasvoille. Vatsakellahdukset ovat tytön mielestä selkeästi jänniä. Tyttö pääsee liikkeissä niin moneen asentoon, että uskoisin jumppaamisen kehittävän myös hänen lihaksistoaan ja tasapainoaan. 


Sopivan ajankohdan löytäminen jumppatuokiolle on tuottanut hieman päänvaivaa. Olisi mukavaa hoitaa se pois alta aamupäivästä. Pääsisin kätevästi suihkuunkin sitten puolenpäivän jälkeen, kun Pikku P useimmiten nukkuu päikkärit. P:n rytmi aamupäivälle ei vaan ole joka aamu samanlainen. Tytön pitäisi olla kylläinen ennen jumppatuokion aloittamista, mutta ei juuri syönyt puklautusvaaran vuoksi. 

Ensimmäisellä kerralla minulla meni jumppatilan, pukeutumisen ja liikeiden ohjeiden lukemisen kanssa niin kauan, että ehdimme tehdä vain yhden liikkeen ennen kuin pikkuiselle tuli nälkä. Imetin tytön jumppamatolla, johon hän sitten nukahti :) Tein sitten loput liikkeet soveltaen yksin. Toisella kerralla sain aika monta liikettä tehtyä, ennen kuin kaverin nälkä iski. Eilen aikataulu meni aika näppärästi. Ehdimme tehdä melkeinpä kaikki oleellisimmat liikkeet ennen kuin pikkuinen nukahti syliini kyykkyjä tehdessäni! Vein hänet sänkyyn ja jatkoin ohjelman loppuun. Uskaltauduin myös suihkuun ensimmäistä kertaa itsekseni. Silloin oli aika voittajaolo, kyllä se arki tästä alkaa rullaamaan.

Jumppaaminen on oikein kivaa yhdessä tekemistä. Pikku P vaikuttaa oikein iloiselta näistä yhteisistä hetkistä äidin kanssa. Menen toki aina vauvan ehdoilla ja jatkan vain niin kauan, kun hymyä riittää. Liikkeet kehittävät selkeästi myös äidin kuntoa. Innostuin ensimmäisellä kerralla tekemään askelkyykkyjä mukaillen ihan kunnon sarjat ja nämä tuntuivat todella jaloissa pari seuraavaa päivää! Ei sitä ikinä taida osata aloittaa tarpeeksi rauhallisesti tauon jälkeen:)


tiistai 4. elokuuta 2015

Lauleskeleva äiti

Äidin ja isän laulut ovat pienen prinsessamme mieleen. En muista ulkoa kovin monia lastenlauluja, mutta olen sanoittanut tytön syntymän jälkeen useita. Useimmiten sävel menee jonkin iskelmän tai suomirokin biisin tahtiin. Esimerkiksi

"Täältä tulee tissi, täältä tulee tissi" (Ratsia: Täältä tulee yö)
"Kun katsoo maailmaa P:n silmin..." (Arja Koriseva :Enkelin silmin)
"Ei itketä *viikonpäivä*" (Aika suoraan "ei itketä lauantaina")
"P on pieni, P on ihana" (aiemmin laulu samalla sävelmällä kissallemme "Noita on läski, Noita on lihava;)
"P prinsessa, P prinsessa, äidin mussukka, pieni pussukka" (mukaillen Laula lintusein Tuhkimosta)

Lisäksi lemppareita ovat
Hepokatti
Pää-olkapää-peppu-polvet-varpaat-polvet-varpaat (samalla kosketellen kyseisiä tytsyn vartalonosia)
Jos sul lysti on (yleensä kantapäät tai kädet yhteen, lopussa wuhuu, jolloin nostan jalkoja kohden suuta)
Let's twist again (samalla jalat tai kädet twistaa ristiin tai muuten laulun sanojen tahtiin)
Leijonaa mä metsästän (pehmoleijona laulaa ja viihdyttää;)


Bongasimme viime viikonloppuna kirjakaupassa lasten top 10 listalta Soiva laulukirja -kirjan. Kirjassa on 50 tunnetuinta lastenlaulua. Sivussa on lisäksi soitin, josta saa valittua jokaiseen biisiin taustamusiikin. Aivan nerokas! Olemme pari kertaa soittaneet ja laulaneet tytön kanssa ja hän vaikuttaa oikein tyytyväiseltä. Nyt minäkin voin luntata sanoja ja biisejä kirjasta, joten Pikku P saa kuulla isomman kattauksen lastenlauluja jo heti pienestä pitäen.

Kirjasta on varmasti iloa myös isompana, kun tyttö osaa laulaa itsekin. Ja onhan kirjassa kivoja nappeja, joita saa painella!



maanantai 3. elokuuta 2015

Prinsessainen kolme kuukautta

Tänään meidän pikkuinen täyttää kolme kuukautta. Niin se vain aika rientää. Tuntuu, että meidän pienokainen on kasvanut hurjasti. Miehenikin sanoi jo pari viikkoa sitten, että Pikku P on jo iso tyttö, eikä vauva enää. Vastasyntyneen piirteet ja oloisuus ovatkin tytöstä kadonneet ja tilalla on ihka oikea tyttövauva!

Pikku P on kasvanut alkutaipaleensa aikana varsin mallikkaasti. Pituutta oli pari viikkoa sitten mitattuna 62,5cm ja painoa 6,6kg. Siivoilin juuri P:n vaatekaappia ja keräsin sieltä kaikki pieneksi jääneet vaatteet pois. 56 koon vaatteet ovat auttamattomasti pieniä ja osa 62 kokoisistakin alkaa olla nafteja. Vaatteista myös huomaa kaverin kasvaneen.

Yllätyksekseni huomasin, että vaatteita pois viikatessani pieni kaiho valtasi mieleni. Olen ollut todella innostunut tytön kasvamisesta ja kehittymisestä. Yllätyksekseni kuitekin kaipaan myös aikaa, kun olimme pikkuisen kanssa vielä laitoksella tai juuri kotiutuneet sieltä. Tyttö oli vielä aivan pieni nyytti. Silloin hän kääriytyi nukkuessaan sikiöasentoon, jolloin jalat löytyivät aamulla unipuvun keskivartalo-osasta ja molemmat lahkeet olivat tyhjänä. Ja hereillä ollessaan hän katseli maailmaa täysin hämillään ja tietämättömänä.

Nyt tyttö näkee jo paremmin. Hän ei viihdy enää vain makoillen sohvalla tai sitterissa, vaan tarvitsee leluja ja värejä ympärilleen viihdyttämään häntä. Sitterin värikäs lelukaari on ruvennut kiinnostamaan ja sitä pyöritellään mielellään. Lattialla jumppakaari on ihan kiva. Siellä kuitenkin useimmiten liian suuri houkutus on kääntyä heti mahalleen ja ihmetellä maailmaa niin päin. Mahalleen köllötellen voi ihmetellä ja kosketella leluja ja lueskella kirjoja.

Useimmiten treenataan myös jo kovasti ryömimistä ja konttaamista. Hinku eteenpäin olisi selkeästi suuri. Nämä ponnistelut ovat usein varsin energiaa vieviä, joten välillä äidin pitää viheltää peli poikki ja nostaa kaveri syliin tai sitteriin huilaamaan. Muutaman kerran hän on kierriskellyt ketjussa oikealle, mutta ilmeisesti liikkuminen näin ei kuitenkaan ole se kiinnostavin juttu.




Tarttumisote on kehittynyt ja nykyisin monet lelut pysyvät jo jonkin aikaa kädessä. Ohuemmista leluista hän saa jo itsekin kiinni. Helistin heiluu jo mukavasti kädessä ja kulkeutuu suuhun. Lelujen lisäksi omat nyrkit kiinnostavat ja niitä viedään myös varsin usein suuhun tutkailtavaksi. Välillä testataan, josko molemmat mahtuisivat kerralla:) Välillä sormia jyystetään ikenien välissä siihen malliin, että ehkä ikenet jo vähän kutisevat hampaiden tuloa enteillen.

Lelujen ja kuvien kasvot ovat alkaneet kiinnostaa. Nyt riittää myös pienemmät kasvot kirjassa, ei tarvitse enää olla perinteinen aurinkonaama. Hauskaa, kun jo jonkin aikaa selatuissa kirjoissa nyt lempisivut voivat olla aivan eri kuin pari viikkoa sitten:)

Sylissä istumaan kampeaminen on aivan ykkösjuttu. Vauva-asento ei ole oikein koskaan kiinnostanut paitsi imettäessä ja oikein väsyneenä. Nyt ei kyllä sitäkään vertaa. Mahdollisimman pysty asento. Siitä on sitten itse mukava nousta aivan tikkusuoraksi tai vähän jopa etukenoon istumaan ja katselemaan maailman menoa. Myös lattialla selällään maatessa on mukava ottaa vanhemman sormista kiinni ja nousta niiden avulla istumaan. Pitkiä aikoja istuma-asennossa ei vielä saa kaveria pitää, mutta pienet hetket tuettuna ovat ymmärtääkseni ok. Pari kuukautta kaiketi olisi vielä ennen kuin voi luvan istuttamiselle aikaisintaan neuvolassa saada.

Seurustelu vanhempien kanssa on todella kivaa. Hoitopöydällä vaippaa vaihtaessa irtoaa usein ne makeimmat naurut. Myös äidin ja isän lauleskelu saa hyvälle tuulelle.

Unirytmi on myös aikaistunut ja nykyisin mennään yhdeksän maissa yöpuulle. Myös päiväunien ajoissa alkaa olla jonkinlaista rytmiä. Puolenpäivän aikaan nukutaan lyhyet nokoset (n. 45 min) ja sitten noin kolmen neljän aikoihin. Toki päivän menot voivat hieman vaikuttaa vielä näihin.

Tänään alkaa myös meidän perheen arki, kun mies palaa takaisin töihin kesälomilta. Nyt on hyvä hetki opetella vauva-arkea tytön kanssa kaksin tiiminä. Miettiä sopivia rutiineja ja tekemistä päivien täytteeksi. Muutaman viikon olimmekin jo kaksin kotona miehen isyysvapaan ja kesäloman välissä, mutta nyt jotenkin tuntuu, että se alkaa vasta todenteolla. Suunnitteilla on ainakin vauvauinti ensi maanantaista lähtien ja syyskuun alussa pääsen myös vauvatanssiin. Siinä onkin alkua:)


lauantai 1. elokuuta 2015

Hyväksyntä pinnasängylle

Olemme parisen viikkoa nukuttaneet Pikku P:tä alkuyön pinnasängyssä. Pikkuisen nukkumaanmenoaika on aikaistunut noin kello yhdeksään aiemmasta yhdestätoista. Vanhemmat voivatkin hieman puuhailla rauhassa pikkuisen nukahdettua ennen kuin menevät perässä uinumaan.


Yhdeksän kieppeillä laitamme tytön pinnasänkyyn köllimään lelukaaren ja neuvolasta saadun hymynaaman kanssa. Usein laitamme pienen tyynyn tytön oikealle puolelle, jotta hän ei pääse kääntymään. Kääntyminen kun on tytölle pieni pakkomielle, vaikka ei enää jaksaisikaan. Illasta riippuen vartin-puolentunnin päästä tyttö useimmiten nukahtaa sänkyyn itsestään. Muutaman kerran käymme silittämässä poskea tai mahaa. Lelukaaren kolina yleensä lakkaa merkiksi siitä, että kaveri on vaipunut uneen.

Saimme pari päivää sitten soittorasian, jonka olemme antaneet pyöriä pari kertaa heti nukutuksen alkuun. Olisi mukava, jos soittorasia tuo tytölle turvaa ja mukavaa rutiinintunnetta arkeen. Olohuoneesta saa ja tuleekin kuulua ääniä. Tyttö on varsin tottunut niihin ja myös nämä olohuoneen äänet rauhoittavat häntä.


Siirtyminen omaan sänkyyn on mennyt todella helposti. Vähän tuntuu, että liiankin helposti. Alkuun jäimme mieheni kanssa olohuoneeseen istumaan ja ihmettelemään, että mitäs sitä sitten tekisi? Lapsi siis nukkuu. Minulle on tullut melkein syyllinen olo, että olemme hylänneet kaverin yksin sänkyyn. Voi tätä äitiyttä;)

Tyttö heräilee yöllä yleensä kahden-kolmen jälkeen syömään ensimmäisen kerran. Loppuyön hän saa nukkua meidän välissä. Ensimmäinen unipätkä tuntuu kuitenkin olevan se pisin. Kun uni siitä tulevaisuudessa pitenee, niin ehkä tyttö oppii näin huomaamatta nukkumaan omassa sängyssä? Katsellaan, miltä tilanne näyttää puolen vuoden päästä:)

Hassuinta tässä on se, että ensimmäisten viikkojen aikana tyttö ei viihtynyt omassa sängyssään lainkaan. Protesti alkoi heti, kun hänet sinne laskimme. Vaikka tyttö olisi nukahtanut syliin, niin hän aisti varsin nopeasti joutuneensa pinnikseen nukkumaan. Meidän parisänky tai sohva olivat silloin ihan kivoja paikkoja. Näin se vain kannattaa testata tilannetta säännöllisesti, niin kyllä se jossain vaiheessa näyttää onnistuvan. Ei vaan tee asiasta liian suurta numeroa.

Mites äiti nukkuu uudessa tilanteessa? Taitaa hieman vaatia opettelua. Herään helposti tytön äännähdyksiin ja jään helposti odottamaan, että josko tytöllä sittenkin on kohta nälkä. Pari yötä sitten tyttö nukkui melkein puoli viiteen ennen ensimmäistä syöntiä. Itse en oikein osannut nukkua herättyäni kahden jälkeen. Olin niin varma, että kohta pikkuinen sieltä herää. Mutta luottaisin siihen, että äitikin pikkuhiljaa oppii tämän uuden tavan:)