Kaksplus.fi

tiistai 29. syyskuuta 2015

Muskarissa

Käymme Pikku P:n kanssa tiistai-iltapäivisin MLL:n muskarissa. Meillä on oikein mukava musiikkipedagokiksi pian valmistuva nainen vetäjänä. Ryhmämme koko on vain varsin pieni, mikä on hieman harmi.

Puolituntinen vierähtää aina tosi nopeasti laulujen ja leikkejen lomassa. Välillä kuljetaan piirissä, välillä tanssahdellaan tai vaikkapa kerätään "puolukoita". Joidenkin laulujen aikana tuodaan vauvan vartaloa tutuksi kaverille itselleen eri vartalonosia kosketellen. Pikku P on päässyt soittamaan useita kertoja marakassia ja eilen myös bongorumpua. Olemme leikkineet pallolla. Äiti on myös päässyt tekemään vauvahierontaa.

Pikku P:n ensimmäinen taidetos.














Tänään vauvat pääsivät kokeilemaan maalaamista sormiväreillä Vivaldin tahtiin. Se oli aikamoista touhua. Puin pikkuiselle suojaksi erillisen puvun ja onneksi näin, sillä maalia oli aika paljon myös muualla kuin paperissa. Suurimman osan ylimääräisestä maalista sai kaverista pois pesemällä kasvot ja kädet sekä kuorimalla ylimääräisen vaatekerroksen pois:)

Pikku P ei vielä ekalla kerralla ihan täysin ymmärtänyt sormilla maalaamisen kaikkia mahdollisuuksia. Eniten olisi melkeinpä tehnyt mieli maistella maaleja. Myös sormien laitto maalipurkkeihin oli selkeästi todella jännää! Lopputuloksena oli mahtava taideteos, jonka äiti sitten kiikutti oikein polleana kotiin ja esitteli isälle. <3

Muskari päätetään aina tähän Hannele Huovin sanoittamaan vauvavoimaa nimisen laulun ekaan säkeesen. Tämä on aivan ihana. Sitä laulaessa nousee joka kerran pala kurkkuun. Tajusinkin muuten juuri, että tätä voisi hyvin käyttää myös tuutulauluna iltaisin tupakkarullan lisäksi (jossa on mielestäni vähän oudot sanat, mikä tupakkarulla?)


Vauva tuli maailmaan, vauva tuli maailmaan.
Tuomaan vauvavoimaa, hymyvalikoimaa aa-aa,
Nuku kuu, silmät kiinni paina. Nuku kuu uu-uu.
Nuku kuu, rakas olet aina. Nuku kuu uu-uu.


Pikku P tuntuu saavan nuoresta iästään huolimatta mukavasti irti muskarista. Musiikki viihdyttää vauvoja ja onhan se kivaa yhdessä oloa vanhemman kanssa. Sitten vielä hyppyytetään ja keikutellaan. Pikku P:llä irtoaa useammat isot hymyt muskarin aikana. Eikä äidilläkään ole valittamista. Mukavaa, kun laulujen lisäksi tunnilla tulee liikettä ja myös erilaisia yksinkertaisia soittimia käytetään. Jenni ja Pikku P likes this!


lauantai 19. syyskuuta 2015

Valmistautumista kiinteiden aloittamiseen vol 1: Syöttötuolin pehmusteet ja tarjotin

Vanhemmat ovat täällä jo ihan täpinöissään ja eivät malttaisi odottaa kiinteiden aloittelua. Stokken baby set on seisonut kaapissa jo pitkään. Ostin vajaa kuukausi sitten kirpparilta rumat, mutta muuten kondiksessa olevat istuinsuojat. Löysin toiselta kirpparilta Iivana Helsingin kaitaliinan parilla eurolla, josta ajattelin ommella uuden päällysen suojille.


Päällynen ja kangas ovat odottaneet kaapissa sateisia kelejä. Tällä viikolla ne saapuivat ja sain myös inspiraation ompelemiseen. Päällysten tekoon meni yksi iltapäivä ja alkuilta, mikä oli mielestäni varsin nopeaa. Pienempi sisareni oli kyläilemässä ja viihdyttämässä Pikku P:tä, joten sain keskityttyä ompelemiseen paremmin.


Kaitaliinan kangas riitti juuri sopivasti päällyseen. Pelkäsin eniten tarranauhojen ratkomista vanhasta päällysestä, mutta ne oli onneksi tikattu varsin isolla. Lopputulos oli ihan siisti. Haaran napinläpi tuli vähän pitkäksi, mutta en avannut sitä niin paljoa. Ei se alhaalta niin näy.




Testailin päällystä tänään. Alapehmuste istui oikein hyvin, mutta selkäpehmuste ei täydellisesti. Pelkäsinkin, että ostamani istuinsuojat saattoivat olla vanhaa mallia. En testannut niitä ennen ompelua. Näin selkäosa on hieman nafti. Takana olevat tarrakiinnikkeet eivät käy selkätuen kanssa, joten sen saa kiinni vain kaareen. Pitää katsoa pysyykö se näin vai pitääkö hommata vielä uudet. Harmillista, mutta onpahan nyt harjoituskappale tehtynä:)

Jäin miettimään, että miten nämä päälliset pysyvät puhtaana? Mielestäni kaikki Stokken päälliset ovat ihan normikangasta. Jos ne olisivat hieman likaa hylkivää, niin pienimmat liat saisi ehkä pyyhkäistyä puhtaaksi. Voin kuvitella, että kohta suojaamme nämä istuinpehmusteet joka käyttökerta jollain tai muuten joudumme pesemään ne päivittäin. Ainakin alkuun sotkua tulee varmasti ihan hirveästi. Olemme ajatelleet alustavasti ruokailua paljolti sormiruokailuna. Ehkei tämä ongelma olisi niin suuri lusikasta syötettäessä. Mietimme myös, ettei ennen tainnut syöttötuoleissa juuri pehmusteita olla;)

Päällystä testailtuamme seuraavaksi kysymykseksi nousi, että miltähän tasolta kaverin olisi helpoin aloittaa ruokailu. Ajattelin alunperin, että ostaisimme suojan pöydälle. Näin hän saisi syödä samalta tasolta meidän kanssamme. Testailtuamme tuolia näytti kuitenkin siltä, että pöytä on ehkä hieman korkealla näin alkuun kaverille. Sivut jäävät myös avoimeksi ja mahtaviksi paikoiksi tiputella ruokaa. Hmm.

Vasemmalla Play Tray, oikealla Stokke Tray. Kuvat: Playtray.dk ja Westcoastkids.ca

Olen lukenut, että monilla on käytössä syöttötuoliin kiinnitettävä erillinen tarjotin. Näin ruoka saadaan vauvalle lähemmäksi ja sopivalle korkeudelle. Näitä näyttää olevan nykyisin markkinoilla kahta eri sorttia Tripp Trappille; Play Tray ja Stokken oma Tray. Play Tray on ollut pidempään markkinoilla. Se on isompi ja kalliimpi. Alustavasti olen sitä mieltä, että ehkä tuo Stokken oma riittäisi. Se olisi helpompi pestä lavuaarin alla, kun mahtuisi sinne paremmin. Lapsi ei jäisi ihan niin kauas ruokapöydästä. Toki myös hinta houkuttaa. Tosin Play Trayta liikkuu varmasti paremmin käytettynä.

Miten olette ajatelleet aloittaa tai aloittaneet ruokailut vauvan kanssa? Onko hänellä ollut oma tarjotin syöttötuolissa vai onko hän syönyt samalta pöydältä? Kumpaa tarjotinta suosittelisitte? Auttakee!




perjantai 18. syyskuuta 2015

Vauvan kantovälineiden testailua

Mieheni palattua töihin elokuun alussa tajusin, että tarvitsen jonkinlaisen kantovälineen tytölle arkeani helpottamaan. Tyttö viihtyy varsin hyvin sylissä (ja vain sylissä), joten hain apua monien arkiaskareiden hoitamiseen. Tyttö ei myös aina viihdy vaunuissa. Halusinkin apuvälineen, jonka voi tarvittaessa pikaisesti valjastaa avuksi vaikka kaupungilla liikkuessa, jos olo vaunuissa alkaa kaveria tylsistyttää.

Sain työkaveriltani raskaana ollessani trikooliinan, mutta se on jäänyt varsin vähälle käytölle. Kokeilimme mieheni kanssa kietaisuristin sidontaa pari kertaa yhdessä, jonka jälkeen se jäi. Itsekseni en uskaltanut ruveta sitä harjoittelemaan, kun pelkäsin jotenkin pudottavani kaverin. Mieheni sai työkaveriltaan heidän käyttämänsä x-merkkisen kantorepun, mutta emme vakuuttuneet siitä. Jalkojen asento jäi siinä suoraksi, joka ei tuntunut kovin ergonomiselta vauvalle.

Olin kuullut paljon kehuja Manducasta ja Tulasta. Päädyin testaamaan Tulaa, koska sellaisen voi ottaa viikoksi vuokralle Ipanaisilta. Todella näppärä palvelu muuten! Liikkeellä neuvotaan ensin repun oikeanlainen käyttö, jonka jälkeen saat repun viikoksi koeajoon. Jos tykästyt reppuun, niin vuokrahinta vähennetään uuden repun hinnasta. 

Tula tuntui kantajan näkökulmasta oikein hyvältä. Säädöt oli helppo muokata itselle sopivaksi ja reppu vaikutti oikein istuvalta. Säätöremmit olivat vain varsin pitkät. Minä sain vetää ne melkein kireimmälle, jolloin ylimääräistä remmiä jäi roikkumaan vähän joka suunnasta. Muuten reppu vaikutti lupaavalta. Tulaa saa myös monissa kivoissa kuoseissa, josta erityistä plussaa.

Kantoreppu pääsi heti tositestiin, kun lähdimme sen kanssa katsomaan Malmin Air Showta läheisille kallioille. Sinne ei olisi vaunujen kanssa päässyt. Tyttö viihtyi vartin bussimatkan oikein tyytyväisenä repussa ja katseli maisemia uudesta perspektiivistä. Sitten reppuilu oli selkeästi nähty ja tuli huuto. Otimme tytsyn pois ja kokeilimme hetken päästä uudelleen. Pienen ähinän jälkeen uni voitti ja jatkobussimatka meni uinuen. Paluumatkalla protestoitiin myös, mutta parin uusintayrityksen jälkeen uni repussa voitti jälleen.

Pikku P oli Tulan testailun aikoihin päälle kolme kuukautta. Tulan etupaneeli on  sen ikäiselle vauvalle vielä varsin korkea. Sieltä ei juuri nää sivuille, joka harmitti Pikku P:tä. Tula kiristetään myös varsin lähelle omaa kehoa. Tuntuu, että pikkuinen koki sen hieman ahdistavana. Jos kuitenkin jätti nauhat löysemmälle, niin kantotuntuma kärsi. Erillistä vauvatukea ei enää tarvittu, mutta reppu oli kuitenkin ilman sitä hieman isohko. Paneeli oli korkeuden lisäksi varsin leveä, jolloin jalkojen asento jäi vähän suorahkoksi. Voi olla, että reppu toimisi paremmin esim. ensi keväänä. Toisaalta Tulalla on erikseen taaperokoko, joten käyttöikä jäisi meillä ehkä aika lyhyeksi?


Testasimme Tulaa vielä pari kertaa kotioloissa, mutta itkuhan näillä kerroilla pääsi. Päätinkin ottaa koekäyttöön seuraavaksi rengasliinan. Siinä tytön voi sitoa lonkalle ja jättää kädet vapaiksi, jolloin liikkumatilaa on enemmän. Tästä kyydissäolija myös näkee enemmän. Rengasliinan Pikku P ottikin heti paremmin vastaan ja on nyt viihtynyt useaan otteeseen kyydissä lyhyitä aikoja. Fiilis sen kydissä on enemmän sylimäinen. Eihän sen kanssa touhuaminen ihan helppoa ole, mutta olen minä onnistunut mm. imuroimaan liinaillen. Liinassa paino tulee vain toiselle olalle, joten siinä kantaminen alkaa tuntua reppua nopeammin.

Loppujen lopuksi Ipanaisilta kotiutui siis valkoinen rengasliina. Kantoreppuarvosteluja lukiessani (mm. tämä Lähiömutsin arvostelu) törmäsin Ergo-nimiseen kantoreppuun, joka oli saanut Tulaan verrattaessa aika samanarvoisia kommentteja. Ergossa paneeli ei ole niin korkea, mikä voisi olla meidän kohdalla kätevä. Sieltä pikkuinen näkee paremmin maailmaa. Toki reppu voi tämän vuoksi jäädä nopeammin pieneksi, mutta kaikkea ei voi saada.


Bongasin hyväkuntoisen Ergon lähialueen fb-kirpparilta, joten sain sen kotiutettua. Ergon hinnat käytettynä ovat varsin kohtuulliset Tulan hintaan verraten, joten ajattelin, ettei se niin jää harmittamaan, jos repulle ei tule käyttöä.

Olemme ehtineet testata Ergo reppua vajaan kymmenen kertaa ja kokemuksia on hyviä ja huonoja. Olen saanut sen avulla haettua pyykit kuivaushuoneesta ja käytyä lähikaupassa. Tänään tytsy viihtyi hyvin Ergossa vauvatanssissa ja nukahti kesken tanssin! Se todella loi uskoa jatkolle:)

Jatkamme testailua ja seuraamme, miten tilanne kehittyy. Ipanaisilla lohduteltiin, että haastavin kantoikä on usein 3-5 kuukauden iässä, kun ympäristön ärsykkeet häiritsevät. Tämän jälkeen voi vauvan siirtää myös vauvan koosta riippuen selkäpuolelle, josta hän näkee paremmin ja kantaminen kevenee.


maanantai 7. syyskuuta 2015

Vauvauinnissa

Sain viime viikolla vinkkiä, että voisin jakaa kokemuksiamme vauvauinnista. Otin innolla haasteen vastaan. Nappasimme tänään kameran mukaan aamun tunnille ja napsimme kuvia ennen tunnin alkua. Saimme liudan kivoja kuvia. Vajaan kuukauden päästä tunnille tulee myös oikea valokuvaaja, jolloin saamme kuvia veden alta.

Joko mennään?

Käymme uimassa Siltamäessä Urheiluhallien tunnilla. Tunti alkaa jo klo 7.45 aamulla. Näin miehenikin ehtii mukaan ennen töiden alkua. Yhden kerran kesto on puoli tuntia. Meidän ryhmässä on yhteensä viisi vauvaa, joten ryhmän koko on mukavan pieni. Siltamäen uimahalli on aika passeli vauvauintiin, sillä allas on aika matala ja ei liian iso. Veden lämpötila on +32 astetta. Pukkarit ja suihkutilat ovat aika pienet, mutta vielä on ainakin mahduttu ihan hyvin toimimaan. Talven tultua tietysti toppavaatteet ja muut tuovat lisähaastetta.

Vauvaa kuljetellaan uimahallissa auton turvakaukalossa. Jos ei ole omaa mukana, niin sisääntuloaulan pöydällä on läjä kaukaloita lainaksi. Mietin ennen ensimmäistä uintikertaa, että miten selviän tytön kanssa pukkarissa. Omat vaatteetkin pitäisi kuitenkin saadaa vaihdettua. Turvakaukalo on tässä oiva apu. Tyttö viihtyy yleensä ihan hyvin kaukalossa sillä aikaa kun vaihdan vaatteita tai käyn suihkussa.

Käytämme Pikku P:llä uima-asua ja kertakäyttöuimavaippaa. Meillä on yhdet kestouimahousut, mutta ne ovat jotenkin niin epäistuvat, ettemme ole uskaltaneet laittaa niitä P:lle jalkaan. Kakkoshätä ei ehkä pysyisi housujen sisäpuolella. Kertikset ovat siitä helppoja, että ne voi vaan nakata uinnin päätteeksi roskiin. Koruja ei uinnin aikana saa olla hygienisyistä.

Innokkaat uimarit.

Tunti alkaa yhteisellä leikkipiirillä. Leikin lopuksi moikkaamme uimaan tulleita. Pikku P on useimmiten kiinnostuneempi uimaopettajan Ville-nukesta kuin muista vauvoista ja hymyileekin tälle kauniisti:) Tämän jälkeen saamme uiskennella vauvan kanssa omaan tahtiin. Ohjaaja kiertää yksitellen vauvojen luona ja ohjaa kannutus/sukellusharjoituksia. Loppuun lauletaan vielä lähtölaulu piirissä.

Ensimmäinen uintikerta meillä meni tutustuessa erilaisiin vauvanpitoasentoihin. Pikkuinen myös totutteli vedessäoloon. Lähdimme tunnilta viitisen minuuttia etuajassa, kun Pikku P vaikutti selkeästi uupuneelta. Muilla kerroilla on jaksettu loppuun saakka.

Toisesta kerrasta eteenpäin on tehty kannutuksia. Ensin vauvalle näytetään vettä kaatamalla vettä sankosta naaman lähistöllä. Tästä hän oppii tunnistamaan, että kohta sukelletaan. Tämän jälkeen vauvan päälle kaadetaan sankolla vettä selästä aloittaen päähän saakka tasaisena virtana. Korvien kohdalla sanotaan esim. "Pikku P sukeltaa". Tästä vauva tietää, että nyt hengitystiet kiinni.

Vauvan reaktiota ja ilmeitä kannutuksessa seurataan. Käsi ei saa mennä suuhun tai olla suussa kannutuksen aikana (menee vettä suuhun). Hikkaa ei myöskään saa olla. Aikuisten on hyvä näyttää innokasta naamaa kannutuksen jälkeen eikä tehdä siitä liian suurta numeroa. Vaikka se onkin yllättävän jännää puuhaa!

Tänään oli meidän viides uintikerta. Kokeilimme ensimmäistä kertaa sukeltamista. Sukellus lähtee kannutuksesta. Kun näkee, että vauva kanutuksen vaikutuksesta nyrpistää kasvojaan ja sulkee hengitystiet, niin sitten kasvot käytetään vedessä. Sukellus tapahtuu liikkeessä. Vauva pidetään mahallaan ja vedetään suorilta käsiltä käsiä koukistaen lähemmäs itseä. Nyt ekalla kerralla tosiaan vain kasvot käyvät pikaisesti vedessä. Varmaankin sitten myöhemmin voi olla, että koko kaveri sukeltaa.

Pikku P:llä meni ensimmäinen sukelluskerta ihan mallikkaasti. Hieman tyttö oli hämillään tapahtuneesta ja totinen alkuun, mutta pian saatiin myös hymy kasvoille. Kokeilimme sukellusta nyt ekalla kerralla vain kerran. Sukelluksia/kannutuksia saa tehdä maksimissaan yhtä monta kertaa kuin on ikäkuukausia aina per uintikerta. Tänään tehtiin yksi kannutus ja yksi sukellus. On aina hyvä jättää hieman pelivaraa, jos vauva uinnin aikana vahingossa saa enemmän vettä kasvoilleen tai dippaa veteen.

Olen kuullut, että jossain vauvauintipaikoissa sukelletaan jo aiemmin. Minusta oli ihan kiva, että asian kanssa ei pidetä kiirettä. Kuitenkin yhdessä olo ja vedessä leikkiminen ovat pääasioita. Olen itse varsinainen vesipeto. on mukavaa, jos kaverikin oppii uimiseen heti pienestä pitäen. Vauvauinti oli minulle yksi ainoita must-juttuja, joita haaveilin tekeväni lapsen kanssa jo raskaana ollessani. Mukavaa, kun tyttö näyttää nauttivaan tästä isosta kylpyammeesta ihan yhtä paljon kuin minäkin!




Kuvat on otettu juuri ennen tunnin alkua, kun tyttö on juuri päässyt veteen. Hymy irtosi heti, mutta asento on kuvissa vielä hieman jännittynyt. Kädet ovat nyrkissä ja jalat eivät ihan rentoina. Ensimmäisellä uintikerralla tyttö oli aikalailla samanlainen koko tunnin, mutta nykyisin hän rentoutuu jo ihan mukavasti ensimmäisen viiden minuutin aikana. Sen jälkeen kädet ja jalat viuhtovat varsin vauhdikkaasti. Tänään Pikku P keksi myös läiskytyksen idean:)


Uinnin jälkeen kaveri on aina todella nälkäinen ja väsynyt. Ensimmäisillä kerroilla piti toimia todella nopeasti suihkussa, jotta saadaan hänelle tissi suuhun. Maha täynnä ja puhtaana onkin sitten kiva ruveta levolle. Tyttö nukkuu uinnin jälkeen helposti iltapäivään ja herää vain välillä tankkaukselle. Verraten muihin aamupäiviin, niin unta tulee tunti jopa pari enemmän.

Edit 8.9.2015: Unohdin mainita, että ihan huippua on! Koko perhe tykkää. Mieheni muistaa joka kerran jälkeen mainita, miten kivaa oli. Ei edes harmita aamulla herätä aikaisin, kun tietää, mitä on luvassa. Paras tapa aloittaa uusi viikko<3

perjantai 4. syyskuuta 2015

Ensimmäinen imetystavoite saavutettu!

Muistan, kun meille näytettiin perhevalmennuksessa video imettämisestä ja ohjaajat kertoivat asiasta varsin pitkän kaavan kautta. Olin hämilläni ja mietin, että tuleepas paljon asiaa pikkujutusta. Eikös se nänni vaan tökätä beben suuhun ja sit se syö tarvitsemansa?" Tämän jälkeen olen oppinut, ettei asia ole ihan niin yksinkertainen.

Videosta jäi loppujen lopuksi mieleeni monta hyvää asiaa, jotka on ollut hyvä tietää imetystaipaleen edetessä. Toinen hyvä tietopankki on ollut Imetyksen tuki ry. Heidän nettisivuillaan on paljon tietoa ja Facebook-ryhmästä saa sekä vertaistukea että koulutettujen neuvoja.

Itse olen selvinnyt imetyksen kanssa aikalailla niin kuin alunperin ajattelin. Pikku P:llä oli ote halussa heti synnytyssalista lähtien ja maito on hänelle aina maistunut. Maitoa on myös riittänyt pikkuisen tarpeisiin. Yllätyksenä imettämisessä minulle tuli se, miten usein kaveri oikeasti syö ja miten pitkiä aikoja hän voi kerrallaan rinnalla viihtyä. Päivät ovat myös erilaisia, joinakin päivinä on enemmän nälkä kuin toisina. Lisäksi on erilaisia kausia, jolloin rinnalla olo korostuu.

Alkuajan ongelma minulla oli turhan tuotteliaat rinnat. Maitoa suihkusi usein sen verran voimakkaasti, että kaveri joutui kakomaan ruokailun välissä. Se säikäytti varsinkin ensimmäisillä kerroilla. Maidontuotanto tasaantui kuitenkin sopivaksi vajaan parin kuukauden kohdalla. Tämän jälkeen imetyksestä on tullut aikalailla osa arkea.

Alunperin olimme ajatelleet, että antaisimme Pikku P:lle ensimmäiset maistelupalat kiinteitä neljän kuukauden etapin tultua täyteen. Olemme kuitenkin tutustuneet mieheni kanssa tarkemmin nykyisiin suosituksiin ja päätyneet siihen, että ehkä sitä malttaa odotella lähemmäs kuutta kuukautta. Tyttö kasvaa rintamaidolla niin hienosti (2.9. 7940g/68cm), että varmasti saa maidosta kaiken tarvitsemansa. Osittaisimetystä jatkamme sitten fiiliksen mukaan. Alustavasti olettaisin, että imetys jää taakse viimeistään vuoden iässä. Helpompi palata töihinkin, kun tämä asia on takanapäin.


Tyttönen syö rintaa edelleen varsin mallikkaasti paikkaan katsomatta. Neljän kuun iän lähestyessä tietoisuus ympäristöstä on tosin näkynyt ruokailussa. On tilanteita, jolloin ympäristön hälyt vievät voiton ja syöminen ei meinaa luonnistua. Pikkuinen ottaa pienen imaisun ja katselee sitten ympärilleen. Hetken päästä voi taas maistaa, jonka jälkeen tarkkaillaan ympäristöä. Toisaalta illalla voi tissiä imiessä tulla itku, sitten imetään ja sitten väillä taas itketään.

Mielessäni on käynyt, että josko maitoa ei meinaa ainakaan illalla enää olla riittävästi. Kasvukäyrät kuitenkin näyttävät niin hyviltä, ettei se voine olla syynä. Tietoisuus ympäristöstä lisääntyy kaiken aikaa ja ilmeisesti sotkee sitten syömisrutiineja. Illalla, kun on väsyneenpi, niin tulee vielä kiukutus mukaan.

Päivisin rintaa maistellaan edelleen varsin tiheään. Väli on yleensä noin tunti tai korkeintaan puolitoista. Kertaruokailut ovat pääosin nopeita, noin 5-10 minuuttia. Iltaisin ruokahetki voi kestää pidempään, vähän aina päivästä riippuen puolikin tuntia ja tiheämmillä väleillä. Yöruokailut ovat pääosin nopeita max 10 minuutin tankkauksia.

Viimeksi neuvolassa käydessäni hoitaja kiinnitti huomiota siihen, miten selkeästi tyttönen ilmaisee nälkäänsä ja väsymystään. Olen itse niin tottunut tähän, etten ole ajatellut sitä sen kummemmin. Pikku P kyllä päästelee pientä omaa ähinäänsä, kun hänellä on nälkä. Hän myös nykii päätään tissin suuntaan ihan reippaasti, jos on sylissä nälkäisenä. Kun kaivelen meijerin esiin, huudot kiihtyvät. Hän selkeästi komentaa, että "sapuskaa ja sassiin"! Vastaavasti, kun pikkuista unettaa, hän hankailee silmiään varsin toistuvasti. Tästä tietää, että nyt pötkölleen, kiitos. Tämä on kyllä mukavaa ja helpottaa päivien toimia.

Viimeisen viikon aikana on tullut merkkejä neljän kuukauden hulinoiden alkamisesta. Tästä voi lukea tarkemmin esim. Imetyksen tuki ry:n sivuilta. Tissi on maistunut enenemässä määrin. Myös päivisin välit ovat tihentyneet, mutta varsinkin yöllä syödään useammin. Ruoka maistuu läpi yön parin tunnin välein, kun aiemmin nukuttiin yksi pidempi unijakso n. klo 21-4. Tämä vaihe voi mennä pikaisesti ohi tai kestää pidempään. Katsotaan, miten meidän käy.

Positiivisin fiiliksin jatketaan tätä taivalta eteenpäin. Onhan se tosi helppoa, kun on kaverin ruoka aina mukana ja sopivassa muodossa. Varmasti sitä ehtii vielä kiinteitäkin tarjoilla.

Miten sinun imetystaipaleesi on sujunut? Erityisesti minua kiinostaa, oletteko osittaisimettäneet pitkään kiinteiden mukaan tulon jälkeen?

Ps. ajatuksiani imetyksestä  puolentoista kuukauden kohdilta löytyy täältä.


torstai 3. syyskuuta 2015

Pikku P neljä kuukautta

Tänään tulee meidän pikkuiselle neljä kuukautta täyteen. Jäin miettimään, että mitä uutta on tapahtunut kolmen kuukauden rajapyykin jälkeen. Kuukausi sitten tuntui, että tyttö kehittynyt hurjasti.  Nyt kehitystä on tullut monella saralla salakavalasti. Asioita, jotka ovat tulleet pikkuhiljaa. Eivät kertarysäyksellä kuten kääntyminen esimerkiksi loppujen lopuksi viime kuussa tuli.


Meillä oli eilen neljäkuukautisneuvola. Kaikki näytti oikein hyvältä. Olen kiinnittänyt huomiota, että tyttö on kuukauden aikana kuronut pituutta hurjasti. Sylissä jalat ylettyvät jo pitkälle lantion yli. *Äidin oma pikku vonkale<3*

Mittari näyttikin tytölle painoa 7940g ja pituutta 68cm. Pituuskäyrällä huidellaan siis jo lähempänä +3, mutta kasvu on ollut tasaisesti nousujohdanteista. Pikku P sai sekä hoitajalta että lääkäriltä kehuja hyvästä ihosta ja jäntevyydestään. "Suloinen tyttö, joka hymyilee ja jokeltelee vastavuoroisesti."

Suuri muutos kuukauden sisällä on ollut Pikku P:n kasvava tietoisuus ympäristöstä ja orastava ymmärrys siitä, mitä täällä tapahtuu. Pikku P on oppinut, että olen hänen äitinsä ja ihminen, jolla on ne meijerit (joista puolestaan saa ruokaa). Myös isä on turvallinen aikuinen. Ihmisiä, joita hän näkee harvemmin, hän selkeästi aluksi vierastaa.

Pikku P kaipaa ja nauttii huomiosta. Hän viihtyy pieniä aikoja lattialla yksin treenaillen ryömimistä ja tutustuen leluihinsa. Pian hän kuitenkin kaipaa jonkun lähelleen leikkimään. Lyhyitä satuja ja loruja on mukava kuunnella. Äidin laulaminen soivasta laulukirjasta tai ulkomuistista on oikein viihdyttävää. Myös pelkkä jutustelu samalla silmiin katsoen saa hymyn huulille. Pikkuisesta on ihanaa, kun ympärillä on tohinaa ja muita ihmisiä. Iltapäivästä huomaa, että kaveri alkaa olla jo levoton, jos emme ole siihen mennessä vielä poistuneet kotoa. "Mennään nyt edes lenkille, jos ei muuta" kaveri vinkkailee!




Pikkuinen on aurinkoinen suurimman osan päivästä. Useimmiten herättyään hän väläyttää heti alkajaisiksi hurmaavan hymynsä. Hän juttelee paljon ja päästelee välillä komeita päristelyjä.  Silloin tällöin saamme nauttia myös ihanaakin ihanammasta naurusta. Joskus nauruja jaellaan varsin helposti, mutta usein saa kokeilla sarjan sirkustemppuja, että nauru irtoaa. *hassu äiti*.



Tavarat pysyvät hyvin käsissä ja niihin tartutaan oma-aloitteisesti. Lattialla voidaan kulkea pieni matka leluja kohden. Kaikki viedään aina suuhun. Leluja on kiva maistella. Omat nyrkit ovat myös parhautta. Nyrkkien syönti on kyllä jonkin verran vähentymään päivän, kuukausi sitten ne olivat ihan koko ajan suussa ja usein molemmat yhtä aikaa. Nyt suuhun ei mahdu kuin toinen kerrallaan. Pari päivää sitten tyttö hokksasi myös omat varpaat. Hoitopöydällä onkin uusin hitti napata varpaista kiinni vaipanvaihdon yhteydessä.
 


Käsi suuhun, ähinä päälle ja sitten pusketaan eteenpäin!
Ryömiminen on ollut tytöllä työn alla reilusti yli kuukauden. Siitä lähtien, kun hän oppi kääntymään mahalleen. Vaikka hän osaa nykyisellään ketjuttaa kääntymistä, niin harvoin sellainen liikkuminen kiinnostaa. Yli kuukauteen hän ei tehnyt sitä lainkaan. Nyt viimeisen viikon aikana kiinnostus kierimällä liikkumiseen on lisääntynyt.

Ryömimään pikkuinen pääsee pieniä matkoja hiljakseltaan ja useimmiten samalla kovasti huudellen. Aapan päältä päästään juuri pois, mutta siihen se matkanteko usein tyssää. Vanhempieni luona on liukkaampi puulattia, jota pitkin tyttönen innostui liikkumaan pidemmänkin matkan. Parhaimmillaan päästiin melkeinpä pari metriä eteenpäin! Kehitystä on kuukaudessa tullut tähän paljon, mutta vielä on oppimisprosessi tässä hieman kesken.


Pöllöhyökkäys!
Ryömimisen lisäksi istumaan nouseminen on hitti. Sylissä ja sitterissä pusketaan kokoajan istuma-asentoon. Välillä se on ihan koomista, kun kuuluu ähinä ja hirveä jäkistäminen ylöspäin. Kyllä tuolla treenillä sisäiset vatsalihakset vahvistuvat!

Vaihdoimme vaunuihin ratasosan käyttöön, kun tyttö ei enää ollenkaan viihtynyt vaunukopassa. Sieltä ei tietysti näe juuri mitään. Ratasosan kaksi alinta asentoa (makuuasento ja sitterimäinen kalteva) ovat ihan ok asentoja noinkin pienelle. Siinä ei vielä tule kuitenkaan painoa selkärangalle ja on hyvin tuettuna. Varmistin tämän vielä eilen lääkäriltä. Ratasosassa tyttö viihtyy ihan erilailla. Siitä näkee mukavasti ympärilleen. Toki siinäkin voi aina jäkistää istuvampaan asentoon. Tyttö oli varmasti tyytyväinen, jos nostaisin hänet ylimpään asentoon:)

Rattailla liikkuminen on alkanut maistua tytölle mukavasti ja nykyisin ei tule kriisiä, jos isken hänet rattaisiin kotona. Aikaisemmin piti pukea itsensä aivan valmiiksi ja hyökätä ulos heti, kun tyttö laitettiin vaunuihin. Liikkuvissa vaunuissa oleminen kun oli ihan ok, mutta paikallaan olevat olivat ihan nou nou. Kyllä nytkin pidemmillä reissuilla välillä vaaditaan syliin kyydistä, mutta paljon harvemmin. Testailin myös kantovälineitä liikkumista varten, mutta kerron tästä tarkemmin erillisessä postauksessa.

Nyt osaamme jo miehemme kanssa bongata tytöstä selkeästi omia piirteitä. Hän alkaa näyttää itseltään! Kun hän viime kuussa vaihtui vauvasta tytöksi, niin nyt hän näyttää omalta persoonalliselta itseltään. On tietyt omat ilmeet, jotka toistuvat. Ihana pikkuinen leuka on tunnistettavissa. Sieltä alkaa kuoriutua oma ulkonäkö ja persoona esiin<3