Kaksplus.fi

maanantai 30. marraskuuta 2015

Meillä kontataan!

Pikku P on harjoitellut konttausasentoa viiden kuukauden ikäisestä lähtien. Ensimmäiset konttausaskeleet hän otti päälle pari viikkoa sitten perjantain kunniaksi. Pikkuinen odotti, että isä tulee kotiin ja otti sitten juhlasesti kolme haparoivaa askelta. Voih, kyllä siinä meinasi tulla tippa linssiin sekä isälle että äidille<3

Pikkuinen ei kuitenkaan tämän jälkeen ole suurempia konttausrykäyksiä ottanut ennen viime viikonloppua. Seurailin kaverin toimia ja tulin siihen tulokseen, että taito taitaisi olla jo hyppysissä, mutta konttaaminen ei vaan liiemmin kiinnosta. Aloin laittaa erilaisia pienokaista erityisesti kiinnostavia asioita (kuten kaukosäädin) jonkin matkan päähän ja katsoin, mitä tapahtuu. Hupsista heijaa, sinne vaan siirryttiin.

Aiemmin kaveri otti ensin karhunkävelyasennon ja työnsi asennossa jaloillaan itseään eteenpäin. Tämän jälkeen hän lösähti mahalleen ja otti käsillä ryömimisliikkeen. Huh, varsin rankan näköistä treeniä! Viikonloppuna hän alkoi löytää konttaamisen taidon tosissaan ja pysyä pelkässä konttausasennossa.

Alla tyylinäytettä eilen illalta.  Laitoin houkuttimeksi Battery tölkin, mikä herätti todella kaverin mielenkiinnon. Illalla sahattiinkin useita kertoja keittiön päästä päähän! Kaverilla on konttaamiseen ihanan omintakeinen tyyli. Vasen jalka on usein suorana ja oikea hieman vinosti koukussa. Välillä pitää pysähtyä kylkiasentoon hieman poseeraamaan;)

Hieman myöhemmin vielä pelkkä konttaaminen ei enää riittänyt vaan samaa väliä mentiin karhukävellen! Voi toista, eikai hän kohta jo ala harjoittelemaan seisomistakin?













sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Kaupunkilomalla vauvan kanssa

Teimme viime viikonloppuna ensimmäisen lentomatkan Pikku P:n kanssa. Kohteena oli Berliini, joten lentoaika oli mukavat pari tuntia. Ennen matkaa mielessä pyöri muutamia kysymyksiä. Tässä vastauksia omien kokemuksieni pohjalta.

1. Omat vaunut vai matkarattaat?

Pohdimme ennen matkaa ostammeko reissulle lentokoneeseen menevät matkarattaat vai lähdemmekö omilla Bugaboon Cameleoneilla. Päädyimme lopulta (laiskoina) ottamaan vaan omat rattaat mukaan. Berliiniin luvattiin varsin viileitä kelejä. Lämpöasteet lähellä nollaa ja myös lumisadetta. Cameleoneissa tuntuisi, että vauvan on lämpimämpi olla, kun kankaat on matkarattaita paksummat. Cameissa on kätevä makuupussi lisälämmittimenä. Rattaissa on myös enemmän tavaratilaa alhaalla.

Menomatkalla jätimme rattaat check in tiskille. Saimme Finskin tiskiltä muovipussin, johon pakkasimme rattaat. Vaunut tulivat vahingoittumattomina perille. Paluumatkalla Berliinin kentällä kehotettiin pitämään vaunuja mukana koneeseen asti. Vaunut haettiin meiltä juuri ennen nousua koneeseen bussikuljetuksen jälkeen. Ne nostettiin kyytiin ilman mitään suojaa.

Ja tadaa, likainenhan se kuomu oli kotipuolessa. Onneksi suurin osa puhdistui parin pesun jälkeen. En jaksaisi ruveta tuosta reklamoimaan. Mitä tästä opimme, antakaa vaununne jo lähtöselvityksessä ruumaan tai pitäkää mukana oma suojapussi vaunulle:) Tulevaa Kap Verden matkaa ajatellen harkitsen vakavasti matkarattaiden ostamista. Jos ostaa sellaiset, jotka voi viedä käsimatkatavarana koneeseen, niin niiden luulisi säilyvän vahingoittumattomana.


2. Mitä vauva tarvitsee mukaan matkalle?

Olemme tehneet yhden reissun Tallinnaan ja pari reissua maalle Pikku P:n kanssa, joten jonkinlaista pakkaamiskokemusta löytyikin jo. Päädyin otttamaan Pikku P:lle kaksi asua per päivä, sillä nykyisin pikkuisen kakkavaipat tupppaa  usein falskaamaan enemmän tai vähemmän. Kakkaa tulee kahdesti päivässä, joten siitä maaginen luku. Vaatteita ei loppujen lopuksi kulunut kuin noin puolet, sillä kaveri päätti olla kakkaamatta melkeinpä koko matkalla. Se tunnettu reissaajan vatsa?

Otimme P:lle mukaan sekä välikausi- että toppahaalarin. Onneksi. Siellä oli sen verran viileää, että kaveri ei olisi ilman toppapukua voinut olla niin pitkiä aikoja ulkona.

Vaatteiden lisäksi mukaan lähti viitisen harsoa ja noin 8 vaippaa per päivä. Näitä oli myös ihan ylihypäten. Kosmetiikasta ihorasvaa ja varuiksi särkylääkettä, suolaliuosta ja niistin. Ruoaksi otimme Ella'sin hedelmäsmoothieita ja Semperin puuropusseja. Ne ovat hinnaltaan kalliimpia, mutta niin helppoja syöttää. Ei tarvitse olla mukana mitään aterimia ja niistä syöminen on varsin siistiä. Pikku P ei osaa vielä syödä pussista (siististi) itsekseen, mutta syöttämällä sujuu hyvin.

Mukana oli myös pillillinen vesipullo pikkuiselle. Veimme sen vettä täynnä koneeseen ja avasimme lennon aikana. Ampui muuten aika kivasti vedet ympäri konetta ja kohden viereistä matkustajaa! Vihje numero kaksi, kannattaa viedä pullo koneeseen tyhjänä ja täyttää se vasta ilmassa.

Lisäksi läjä leluja ja tärkeimmät unikaverit (tai näin äiti ajattelee, en tiedä onko kaverille niin väliä).

3. Lento vauvan kanssa

Jännitin, että mitä Pikku P tuumaa nousuista ja laskuista. Koskeeko ne kovin korviin. Tähän on saatavilla erikseen lääkettä, mutta tuntuisi tyhmältä laittaa sitä turhaan. Pikkuinen viihtyikin koneessa oikein hyvin. Aika lentokentällä oli niin jännää ja hauskaa (kului lähinnä flirttaillen kaikille kanssamatkustajille;), että kaveri oli aina ihan univalmis koneessa. Hän nukahtikin heti koneeseen päästyä. Tulomatkalla hän nukkui koko matkan. Aivan laskun lopussa tuli muutama pieni protestihuudahdus, mutta tissi auttoi tähän hyvin. En tiedä kävikö lasku korviin vai harmittiko vain unen keskeytyminen.

Nukkuvan kaverin pitäminen koneessa on pidemmän päälle puuduttavaa hommaa. Keksin tulomatkalla laittaa vauvan pelastusliivin käteni alle, jolloin sain sen varsin rentoon asentoon. Koneeseen voisikin olla kätevä ottaa pieni tyyny käden tueksi. Tällaisia saattaa olla kyllä koneessakin valmiina, jos kysyy? Pienen turvavyö tulee omaan kiinni. Sen kanssa vauva mahtuu hyvin kääntyilemään ja voi hyvin esimerkiksi imettää matkan aikana. Korvien särkyyn sanotaan auttavan juuri imetys tai esimerkiksi tutin syöminen.

4. Liikkuminen Berliinissä

Berliinin metroverkosto on nerokas. Sillä pääsee minne tahansa nopsaan ja ilman, että täytyy vietttää puoli päivää metrotunneleissa eri linjoille vaihtaen. Siellä on myös hissit melkein joka metroasemalla. Huom! melkein. Tätä en tajunnut etukäteen tarkistaa. Meidän metroasemalla ei hissiä ollut. Kannoimme täten vaunuja ylös-alas useamman kerran. Välillä vetelimme osan matkasta myös liukuportaita pitkin (joka oli periaatteessa kiellettyä), mutta nekin olivat vain tietyllä ulostulolla.

Kaikki asemat, joilla on hissi, on merkitty metrokartaan. Vinkki nro 3, vaunulla liikkuvat, tarkistakaa hissin olemassaolo metrokartasta ennen hotellin varaamista.

Muuten liikkuminen vaunuilla oli mutkatonta. Vierailimme valtiopäivätalon kupolissa. Sinne pääsi todella näpsäkästi vaunuilla. Meidät ohjattiin takaoven kautta. Berliiniläiset tuntuvat rakastavan lapsia ainakin yhtä paljon kuin suomalaiset. Pikku P keräsi ihailevia katseita ja kommentteja yhtenään. Tiistaina ollessamme brunssilla pikkuinen saa tarjoilijalta nallen<3


5. Vauva matkakumppanina

Pikku P oli kaikin puolin ihana matkakumppani. Hän jaksoi hyvin pitkät päivät uusia maisemia katsellen ihailtavan hyvin. Pikkuinen viihtyi vaunuissa hyvin, mutta kaipasi välillä myös vanhempien syliä. Meillä oli kantoreppu mukana, mutta sitä tuli käytettyä varsin vähän. Ulkona oli sen verran viileä, ettei takin alle viitsinyt reppua viritellä. Toppavaatteiden kanssa laitos on vähän turhan muhkea.

Berliinin eläintarhassa.
Oltuaan pitkän päivän pääosin topattuna kaveri tuntui olevan aivan riemuissaan, kun pääsi hotellin sängylle möyrimään vaippasilleen. Riemua riitti, eikä kuuluisia iltakiukkukohtauksia juuri näkynyt. Viimeisenä päivänä hän alkoi olla vähän väsyneempi ja alkoi kaivata kotiin. Kotiin pääästyämme hymy oli jälkeen leveä. "Kiva matka, mutta oli ihana tulla takaisin kotiin!"



lauantai 28. marraskuuta 2015

Äitiäkin väsyttää välillä

Hormoonit ovat kyllä kiva asia. Niiden voimalla jaksaa porskuttaa vauvan kanssa, vaikka sitä unta ei aina tulisikaan läheskään tarpeeksi. Ehkä ne muutenkin auttavat sopeutumaan uuteen elämänvaiheeseen ja auttavat löytämään sen sopivan uoman pävärytmiin arjessa.

Näin kun jälkeenpäin miettii, niin nukuin alkuun todella vähän Pikku P:n synnyttyä. Laitoksella uni jäi pariin tuntiin yössä ja kotiuduttuamme imettäminen vei alkuun suuren loven ensimmäisen parin viikon yöajasta. En aina saanut heti unta imetyksen jälkeen, joten unta ei tullut kovin montaa tuntia yössä. Pikkuinen nukkui perhepedissä, joten tähän totuttelu vei myös hieman aikaa. Pelkäsin liiskaavani lapsen unissani. Tai että mieheni tekee sen.

Muistankin jossain vaiheessa melkein pelkääväni nukkumaan menoa, sillä tiesin, etten kuitenkaan saa nukkua ja joudun valvoman yksin hereillä. Kuitenkin pitäisi olla paikallaan, että vauva saa nukkua ja ja... En kuitenkaan kokenut silloin olevani mitenkään älyttämän väsynyt. Toki äitiaivot välillä muistuttivat olemassaolostaan, mutta pääosin virtaa kuitenkin riitti.

Alun haasteet katosivat kahden-kolmen viikon jälkeen. Aloin luottaa siihen, että vauva pärjää keskessämme. Opin myös nukahtamaan syöttöjen välissä. Tissin antamisesta tuli rutiini. Aamulla ei välttämättä muistanut montako kertaa yöllä oli tullut syötettyä. Päälle pari kuukautisena Pikku P alkoi nukkua alkuyön noin klo 3-4 saakka omassa sängyssä. Tämä oli näin jälkikäteen mietittynä äidin tähänastisinta yön kulta-aikaa;)


Nelikuukautisena Pikku P:llä alkoi nukkumisessa selkeästi levottomampi vaihe. Yöllä saatettiin heräillä tunnin välein ja oma sänky ei kelvannut nukkumapaikaksi. Tissille nukahdettiin kuitenkin pian uudestaan. Olimme tottuneet mieheni kanssa, että hoidan P:n yöheräämiset, sillä niitä ei ollut aiemmin ollut niin montaa. Minun salainen aseeni oli myös niin tehokas, että tuntui tyhmältä sotkea miestä tähän soppaan.

Pikkuisen levoton univaihe kuitenkin jatkui päälle kuuteen kuukauteen. Pikkuisen ollessa vajaan kuusi kuukautta huomasin yllättäen, että aloin olla todella poikki. Väsymys oli kompinyt kainalooni todella salakavalasti. Ehkä hormoonien vaikutuskin alkoi pikkuhiljaa heiketä? Väsymys sai kuitenkin ilmoitella itsestään useaan otteeseen, ennen kuin tajusin tehdä asialle jotain.

Herään yöllä yleensä varsin nopsaan, kun Pikku P herää omasta sängystä. Eräänä yönä mieheni kuitenkin sai tökkiä minut hereille sanoen "hei, vauva huutaa". Ensimmäinen ajatukseni oli, että mitä v***, onhan se sinunkin vauvasi. Sitten tajusin tilanteen ja hain kaverin viereeni syömään.

Minusta alkoi tulla myös passiivisempi. En ollut enää se sama iloinen äiti pikkuisen kanssa. Leikkiminen ei enää innostanut samaan malliin. Kerran pikku P itki väsymystään, muttei malttanut nukahtaa päiväunille. Minulla oli aivan kamala vessahätä. Sain vain kaikesta tarpeekseni ja jätin pikkuisen makamaan ja itkemään pinnikseen ja kävin itse vessassa. Kaikessa kyynisyydessäni tajusin, ettei näin kuulu tehdä ja tämän kuuluisi tuntua pahalta. En vain jaksanut tuntea sitä.


Tuon tapahtuman jälkeen juttelin mieheni kanssa illalla tilanteesta. Kerroin tapahtuneesta ja sanoin, että äiti tarvitsee nyt omaa aikaa. Tajusimme samalla, että olin ensimmäisen kuuden kuukauden aikana ollut kokonaista kaksi kertaa poissa pikkuisen luota. Jos paria sauna kertaa maalla tai lähikauppareissua ei lasketa. Pikkuinen vaan syö tissiä niin usein, etten ole osannut lähteä minnekään.

Mieheni vaihtoi elokuussa uuteen työpaikkaan ja siellä on ollut varsin luja työtahti. Hänellä oli alkanut päivät venymään helposti päälle kuuden ja jopa kasiin, joten Pikku P saattoi olla jo nukkumassa, kun hän tuli kotiin. Päälle päivystysvuoroja ja viikonlopputöitä. Lisäksi vielä sattui jotain aiemmin sovittuja omia menoja. Mieheni ymmärsi tilanteen ja on nyt pyrkinyt menemään töihin aiemmin, jotta pääsisi noin viideksi kotiin.


Tapahtuneen jälkeen otin myös kaksi peräkkäistä(!) iltaa itselleni. Olin juuri saanut viikon salikortin kokeiluun lähisalilta ja otinkin sen käyttööni ja kävin vähän pumppaamassa. Seuraavana iltana kävin kaverin kanssa kaljalla. Aiemmin minua ahdisti ajatus siitä, että pikkuinen saa maitoa tuttipullosta (huono äiti ja sitä rataa), mutta nyt tulin siihen tulokseen, että olisin vielä huonompi äiti, jos en nyt kävisi jossain vähän tuulettumassa.

Salikäynnit ovat jatkuneet ja olemme mieheni kanssa sopineet, että pyrin käymään siellä pari kertaa viikossa. Kerran arki-iltana ja kerran viikonloppuna. Arki-ilta on aina hankalampi, sillä pikkuinen saattaa vielä nukahdettuaan heräillä ja kaivata tissiä. Viimeisimmällä salireissullani Pikku P oli herännyt kaksi kertaa. Mies oli ensin antanut pumppaamani maidot ja sitten vain silitellyt ja laulellut sängyssä makaavalle pienelle. Sinne kaveri oli rauhoittunut. Ilman tissiä. Ehkä maailma siis pyöriikin ilman minua?

Piku P:n yöheräilyt ovat myös rauhoittuneet parin viikon aikana. Enää herätään noin viisi kertaa syömään. Välillä riittää, kun ottaa vain kaverin kainaloon ja hän nukahtaa siihen uudelleen. Iskänkin kainalo kelpaa välillä. Ehkä tämä on alkutaivalta pois yösyötöistä?


Salin lisäksi nyt on ollut kaikkea muutakin mukavaa ohjelmassa. Yhtenä viikonloppuna kävin kampaajalla, toisena kosmella. Toissa perjantaina oli työpaikan pikkujoulut ja siihen perään Berliinin matka. Ja äiti alkaa taas kukoistaa! Enää ei ahdista joka kerta kuin pikkuinen rupeaa itkemään, vaan kaveria jaksaa taas paijata ja helliä kuten toivoisin. Jaksamme taas leikkiä ja laulaa kotona yhdessä. Välillä myös tanssitaan ja ilveillään peilin edessä. Voin ja jaksan taas olla juuri sellainen äiti kuin haluan. Jos saan sen kaiken vain käymällä pari kertaa viikossa salilla ja ehkä pumppaamalla varuiksi maitoa tuttipulloon, niin omatuntoni on puhdas. On se sen arvoista.



torstai 26. marraskuuta 2015

Valoa pimeään: jotain, mitä odottaa

En ole vain yhden vuodenajan rakastaja. Osaan nimetä jokaisessa vuodenajasta monia itseäni miellytttäviä ominaisuuksia. Toki niitä huonojakin puolia löytyy, mutta olen päättänyt jättää ne vähemmälle huomiolle.


Tämä kumpuaa luonteestani. Koetan olla jäämättä vatvomaan asioita, joihin minulla ei ole sanavaltaa. Sen sijaan tykkään luoda vallitsevaan tilaan itseäni miellyttävän ympäristön ja nauttia siitä. Vuodenajat vaihtuvat, joten turha murehtia siitä sen enempää. Sen sijaan voi sopeutua ja ottaa ilon irti tulevasta. Ja onhan joka vuodenajassa monia ihania asioita tarjolla.


Syksy. Se antaa mahdollisuuden lämpimän kesän jälkeen kaivaa villapaidan kaapissa ja kietoutua sen lämpöön. Pääsee kävelylle raikkaaseen ja hieman kirpakkaan ulkoilmaan. Puiden kaunis päivittyvä väriloisto pitää maiseman mielenkiintoisena. Kävelyn jälkeen voi juoda kupposen kuumaa kaakaota ja kääriytyä sohvalle viltin alle. Pimenevän illan saa valaista ihanilla kynttilöillä.



Minusta on mukavaa järjestellä tulevaan aina jotain odottamisen arvoista. Yksi arkeen energiaa antavista asioista on tulevaisuudessa siintävä matka. Kaamoksen keskellä on kiva pakata matkalaukku ja suunnata kohden Helsinki-Vantaata. Lennon ei tarvitse olla kauas tai lämpimään. Kunhan saa vaihtaa maisemaa ja ottaa pienen irtioton arjesta.


Viime lauantaina teimme ensimmäisen lentoreissun perheenä ja kohteena oli aina ihana Berliini. Pidennetyn viikonlopun aikana sain nauttia suurkaupungin vilinästä mieheni ja Pikku P:n lisäksi pienemmän sisareni kanssa, joka on siellä työharjoittelussa. Suomeen palasi tiistai-iltana väsynyt, mutta onnellinen äiti. Pikku P näki myös ensimmäiset lumipisaransa siellä, lähdimme siis etelään katsomaan lunta!


Tämä kirjoitukseni on vastaus Jennin Hiekkaleikkejä-blogista minulle heittämään #lumohaasteeseen. Haasteen teema vaihtuu kuukausittain. Marraskuun teemana on valoa pimeään.


torstai 19. marraskuuta 2015

11 kysymystä

Sain Salla time blogilta haasteen vastata 11 hänen laatimaansa kysymykseen. Kiitos haasteesta, tässä vastauksia.

1. Mitä mieltä olet äitiydestä?
Voi kamalaa! Tämä kysymys on niin monipolvinen, että voisin kirjoittaa postauksen pelkästään tästä:). Lyhyesti, ihanaa! On aivan mahtavaa, että olen saanut aikaan (+mies) jotain noin kaunista ja ihanaa. On valloittavaa saada seurata päivästä toiseen kuinka toinen kasvaa ja kehittyy. Pienelle kaikki asiat ovat niin uutta ja ihmeellistä. Voi tarkkailla reaktioita ja iloita uuden oppimisesta tytsyn kanssa.

Ja se pohjaton rakkaus ja luottamus, joka loistaa lapsen silmistä. Tunne siitä, että olen tuolle pienellä käärölle tärkeintä maailmassa. Se palkitsee joka päivä, vaikka joskus väsyttääkin ja tuntuu, että voimat ei meinaa riittää.



2. Mikä on suosikkiherkkusi?
Olen normaalisti enemmän suolaisen kannattaja kuin imelän. Tähän ison poikkeuksen on tehnyt imetysaika, joka on tehnyt minusta varsinaisen sokerihiiren. Candy Kingien susupalat ja punaiset raketit uppoaisivat vaikka joka päivä. Suolaisista ruoista herkkua on pitsa ja riisipuuro.

3. Miten rentoudut?
Illalla Pikku P:n nukahdettua on ihana kääriytyä sohvan nurkaan dataamaan ja kuuntelemaan musiikkia. Tai vaihtoehtoisesti katsoa yksi jakso jotain hyvää sarjaa. Mies istuskelee yleensä sohvalla kaverina tai sitten makoilen hänen kainalossaan<3 Pari kertaa viikossa on ihana päästä purkamaan suurimmat höyryt salille.

4. Miten teillä nukutaan?
Vaihtelevasti. Tytön unirytmi on hieman parantunut, joten nykyisellään heräillään noin viisi kertaa yössä. Alkuyön tyttö nukkuu omassa sängyssä, mutta tulee perhepetiin ensimmäisen tai toisen yösyönnin yhteydessä n. klo 1-3.

Toiveissa olisi, että yösyötöt saataisiin pikkuhiljaa vähennettyä yhteen tai kahteen kertaan. Kiinteet ovat alkaneet maistua ihan hyvin. Ehkä joulukuun alussa voisi ottaa mukaan kolmannen aterian eli iltapuuron ennen nukkumaan menoa. Myös liikkuminen alkaa kaverilta sujumaan koko ajan sutjakammin, joten josko sen taidon löytäminen auttaisi nukkumaan paremmin.

5. Mistä ostat lastenvaatteita?
Aika paljon Pikku P:n vaatteista on eksynyt meille siskoni liikkeestä Niilo Ilosta. Hyviä löytöjä olen tehnyt kirppareilta esim. Vekarakirppikseltä. Olen ihastunut varsinkin suomalaisiin designmerkkeihin, kuten Papuun, Mainioon ja Gugguuhun. Myös Mini Rodinille löytyy paikka sydämessä.

6. Millaiset rattaat/vaunut teillä on?
Meiltä löytyy Bugaboon Cameleonit. Näihin olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Liikkuvat ketterästi ja ovat kivan pienet. Niiden kanssa mahtuu kulkemaan hyvin busseissa ja voi viedä pienehköihin liikkeisiin sisään. En ole vielä kertaakaan joutunut muuttamaan suunnitelmiani sen vuoksi, ettei vaunuilla pääse:)



7. Tykkäätkö matkustaa ja jos niin minne?
Matkustus on yksi harrastuksistani ja intohimoistani. Minusta on aivan ihanaa tutustua erilaisiin kulttuureihin ja elinympäristöihin. Minua kiinnostaa erityisesti se, miten ihmiset normisti kyseisessä maassa elävät. Ruokakaupat ovat aivan parhaita nähtävyyksiä! Toki myös perusturistinähtävyyksiä on kiva kiertää. Toki välillä on mukava vain lähteä etelän lämpöön köllimään.

Ei ole montaa paikka minne en tahtoisi matkustaa. Molemmat Amerikan mantereet ovat vielä koluamatta, joten sinne suunnalle olisi mukava seuraavaksi suunnistaa. Jenkit olisi ehkä helpoin kohde pienen kanssa.

8. Mitä mieltä olet suomalaisesta maidosta?
Tämä onkin hyvä kysymys! Tästä on ollut kirjoittelua Facebookin ryhmissä puoleen ja toiseen. Itse pidän maidosta. Maitotuotteita käytetään niin laajalti, että niiden pois jättäminen kokonaan kaventaisi ruokakirjoa paljon. Juon harvemmin maitoa ruokajuomana, vesi on passeli. Syön sen sijaan aina juustoa ja lähes päivittäin jogurttia, rahkaa tai skyriä. Jos juon maitoa, se on rasvatonta.

9. Miten teillä liikutaan paikasta toiseen?
Kuljeskelen lähitienoolla pääosin jalan. Minusta on kätevin yhdistää liikunta päivittäisiin menoihin, niin tuleepahan hoidettua pois alta. Julkisilla usein menisi sitä paitsi sama aika. Jos on asiaa kauemmas, niin sitten nappaan bussin. Meillä on myös auto, jota käytetään pääosin pidempien matkojen taittamiseen tai esimerkiksi kauppareissuilla.

10. Mikä on lempivärisi ja miksi?
Tähän on varmaan pakko vastata, että musta. Se vain on helppo ja käy kaiken kanssa. Toinen vaatekaapin pääväri on harmaa. Väripilkkuna löytyy yksi sinapinkeltainen neule. Tylsää, tiedetään.



11. Miten päätitte lapsen/lasten nimet?
Pikku P:n nimen keksiminen meni aika rennosti. Olimme heitelleet ilmaan pari eri nimeä ennen lopullisen löytymistä. Ensimmäisen nimen keksin minä lueskellessani Me Naisia vessassa. Sieltä löytyi erään naisen haastattelu, jolla oli varsin passeli nimi. Mies komppasi ideaa ja näin se oli päätetty. Toisen nimen mies bongasi musiikkimaailmasta ja kolmas nimi lainattiin mummoltani.


Saan lisäksi keksiä itse 11 kysymystä, jotka saan osoittaa valitsemilleni blogeille.


1. Lempikorusi ja miksi?
2. Imuri vai moppi?
3. Lempihedelmäsi?
4. Hyödyllisin vauva-ajan tarvike?
5. Mikä on sinun energiabiisisi?
6. Mikä luonteenpiirre lapsessasi/lapsissasi on sinusta erityisen ihana?
7. Mikä auttaa sinut pääsemään yli arvottomasta ketutuksesta?
8. Vapaa vai tiukka lastenkasvatus?
9. Mikä on sinun liikuntalajisi ja miksi?
10. Mikä on mottosi?
11. Muna vai kana?

Laitan haasteen eteenpäin seuraaville blogeille. Vastatkaa yllä oleviin kysymyksiini ja pistäkää haastetta eteenpäin :)





maanantai 16. marraskuuta 2015

Tiipii pystyyn!

Järjestelimme olohuonetta hieman uuteen järjestykseen, jotta saimme olohuoneen nurkaan tilaa, tadadadaaaa, tiipiille! Oho, mites tässä näin kävi?

Tarina alkaa siitä, kun kävimme noin kuukausi sitten kolmisteen Marimekon uudessa myymälässä Forumissa. Siellä oli rakennetu sisääntulon alkuun hauska nurkkaus rentoutumista ja esimerkiksi lukemista varten. Katselimme mieheni kanssa sitä ihastuneena ja mietimme, että olisipa kiva saada luku/musiikin kuuntelunurkkaus omaan kotiin. 


Meillä oli yksi olohuoneen seinistä täytettynä vaakatasoisilla 2x4 Expediteillä. Keksimme, että jos nostamme ne pystyyn, niin saamme hyvin tilaa olohuoneen nurkkaan pienelle rentoutumistilalle. Ei kun tuumasta toimeen. Muutosprojekti oli niinkin kätevä, että saimme aremmat tavarat Expeditien hyllyiltä korkeammalle, jolloin ne on turvassa kohta päätäpahkaa konttaavalta Pikku P:ltä. 


Ostimme yhden Expeditin Kalaxin lisää ja jätimme sen vaakaan. Siihen jäi hyvin tilaa pikkuisen kasvavalle leluvuorelle ja kirjoille. Tämä hyllykkö jäi myös lähimmäs Pikku P:n nykyistä treenialuetta. Hän liikkuukin nyt kiinnostuneena katselemaan alahyllyjen tavaroita ja vetelee omia kirjojaan hyllyiltä. 


Niin ja se lukunurkkaus. Jotenkin mieleeni pesi ajatus pehmeästä nojatuolista tiipiistä Pikku P:lle ja eihän miestä tähän tarvinnut juuri ylipuhua. Löysin Kotivinkin nettisivuilta ohjeen Tiipiin tekoon. Ikealta löytyi sopivat kankaat ja K-Raudasta pyörölistaa tukikepeiksi. Sitten tarvittiin vain omaa aikaa pari iltaa ja yksi aamupäivä. Sur-rur, tiipii oli valmis. 


Kotivinkin ohje oli oikein oiva. Kannattaa keskittyä kaavojen tekoon huolella, niin sitten ompeluvaiheessa elämä on helppoa. Suositeltu kangasmäärä ei ole mielestäni ainakaan yläkanttiin. Jouduin ompelemaan vuorikankaaseen yhteen kappaleeseen pienen lisäosan, kun kangasta ei enää ollut riittävästi (=en miettinyt asettelua). Valitsin päällikankaaksi varsin tukevaa kangasta, mikä oli hyvä valinta. Helpompi ommella ja näyttää ryhdikkäämmältä.


Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Hauskan loppusilauksen tuo valmiin tiipiin päälle solmittu hirvikankaan palanen. Testasimme sitä noin paikoilleen, mutta ei sille muuta taida tarvita tehdäkään. Näyttää mukavan rennolta. Sisällä valona on yksi Clasun työvalo. Lattialle pari Luddea kaapista ja avot! Pikku P testaili tiipiitä eilen ja tänään ja vaikuttaa tyytyväiseltä. Taisi isukkikin kömpiä yhdessä vaiheessa tiipiin suojiin köllöttelemään:)


maanantai 9. marraskuuta 2015

Kiasman värileikissä

Kävimme Pikku P:n kanssa viime keskiviikkona Kiasmassa vauvojen värileikissä. Ohjelma on suunniteltu n. 3-11 kuukautisille vauvoille. Aikaa on varattu puolitoista tuntia ja sitä onkin varattu ihan runsaasti. Meillä meni kaikkinensa noin tunti. Vauvan jaksamisen mukaan mennään, joten aiemminkin saa toki lopettaa, jos energiat käyvät vähiin.

Esiteltävänä oleva väri muuttuu viikottain. Meille sattui punainen. Ensin kävimme näyttelyssä katsomassa pari punasävytteistä taulua inspiraation hakemiseksi. Esiteltävänä olevat taulut oli valittu Markus Heikkerön Elämä on turhaa baby... -näyttelystä. Teoksissa oli mukavasti väriä ja isoja kuvioita katseltavaksi. Tuntui kyllä, että useimmat vauvat tuijottelivat enemmänkin toisiaan ja aikuisia, kuin valittuja taideteoksia:)




Tämän jälkeen siirryimme taidepajan puolelle ja asetuimme lattialle. Lattialle oli kerätty erilaisia punaisia esineitä tutkailtavaksi. Oli huiveja, vilttejä, leluja, pilttipurkin kansia. Vauvat saivat rauhassa ihmetellä ja tutustua esineistöön (ja myös toisiinsa). Hauskana yllätyselementti oli, kun ohjaaja laski kesken tutkailuhetken katosta telineen, johon oli kiinnitetty ilmapalloja. Ne herättivät kiinnostusta niin lapsissa kuin aikuisissa. Liikkuvaisemmat vauvat kiersivät rinkkiä ja paukuttelivat palloja.



Lopuksi tavarat kerättiin pois, jolloin alta paljastui jokaiselle taiteilijalle omat valkoiset kanvaasit. Ohjaaja kiersi ja toi vauvoille vuorollaan erimakuisia punaisen sävyisiä pilttejä. Vauvat tekivät taidetta näiden avulla. Väillä myös hieman maisteltiin. Pikku P ei ole vielä kotona saanut ollenkaan hedelmiä tai marjoja maistaakseen. Hän olikin varsin innostunut varsinkin ruusunmarjan makuisesta piltistä:) Ilmeet olivat jälleen hurmaavia uusia makuja testaillessa!

Itse maalailu on arvatenkin varsin sotkuista hommaa. Mukaan kannattaa ottaa pienelle jokin ei niin herkkä vaatekappale. Osa maalaili pelkällä bodyllä. Vaippasilteen olisi ehkä tullut turhan kylmä. Aikuisille on tarjolla isoja hihallisia essuja, joten omat vaatteet saa aika hyvin sillä piiloon.

Värileikki oli oikein hauska hetki pienoisen kanssa. Kaveri pääsi tutustumaan ja tunnustelemaan paljon kaikkea uutta. Olemme menossa joulukuussa leikkipuiston järjestämään värikylpyyn. Silloin pikkuinen ehkä jo istuu, jolloin taiteilu on vieläkin helpompaa. Nyt iso osa ajasta makoiltiin teoksen päällä:)



torstai 5. marraskuuta 2015

Pikku P puoli vuotta

Pikku P täytti puoli vuotta tiistaina. Tänään kävimme neuvolassa ottamassa tuoreimmat mitat. Kaveri oli kasvanut oikein mukavasti. Painoa oli tullut noin kilo lisää eli päästiin 9 270 grammaan. Pituutta puolestaan 1,5 senttiä lisää eli päästiin 70,5 senttiin. On siinä jo jonkinmoinen elävä kahvakuula nostettavaksi!


Pikkuinen sai istumaluvan hoitajalta. Muuten hoitaja antoi kehuja Pikku P:n aina aurinkoisesta olemuksesta. Pikku P sai myös "rokkorokotuksen" (en muista virallista nimeä, kolme kirjainta siinä oli), joka normaalisti annetaan vuoden iässä. Jos matkustaa ulkomaille, niin sen ottamista suositellaan jo aiemmin. Lähdemme parin viikon päästä Berliiniin moikkaamaan siellä työharjoittelussa olevaa pikkusisartani, joten suoja oli hyvä saada ennen tätä matkaa.


Voin ylpeänä hehkuttaa, että nyt on puoli vuotta täysimetystä takana! Tai aloitimme kiinteiden maistelut pulska viikko ennen kuusikuukautispäivää, mutta se ei mielestäni himmennä suoritusta. Olen todella iloinen, että imetys on sujunut näin hyvin ja maitoa on riittänyt tänne saakka. Nyt sitten pikkuhiljaa treenaillaan kiinteiden syömistä sormiruokaillen. Ainakin alku on lähtenyt hyvin käyntiin:)






Pikku P alkoi hakea konttausasentoa kuukausi sitten ja nousee siihen nykyisellään jo varsin mallikkaasti. Parin päivän ajan on noustu myös lankkuasentoon eli kämmenet ja varpaat maassa. Yksi tämän kuun lempiasennoista on toisella kyljellä makaaminen. Siitä hän koettaa myös nousta istumaan. Pikkuhiljaa sieltä noustaan korkeammalle ja korkeammalle. Joskohan kohta löytyisi myös istuma-asento?








Pikku P on aikamoinen äidin tyttö. Ilta-aikaan on kiva leikkiä sylitellä iskän kanssa, mutta aika-ajoin pitää tarkistaa, että onhan mutsi vielä täällä. Mamma oli kuukauden aikana pari iltaa karkuteillä. Yhden kerran salilla ja yhden kerran kaveria moikkaamassa. Isä sai jonkinmoisen neuvottelun jälkeen pikkuisen nukkumaan. Hän keksi, että vesihanan päälle laittaminen rauhoittaa pikkuista tosi paljon. Hän jää kuuntelemaan veden valumista. Hieman voi myös välillä uittaa varpaita veden alle.


Pikkuisen alkuyön unet ovat edelleen useimmiten aika katkonaisia. Nykyisellään hän nukahtaa pääosin ennen ysiä, mutta saattaa heräillä vajaan tunnin välein parin ekan tunnin ajan. Sen jälkeen tulee se pisin unipätkä, joka on noin klo 23-2/3. Tämän jälkeen heräillään tunnin parin välein. Menemme mieheni kanssa siinä yhdentoista kieppeillä nukkumaan useimmiten samalla, kun Pikku P havahtuu uniltaan.

Toiveena olisi, että pikkuisen yöunet alkaisivat pikkihiljaa kiinteidenkin avustuksella hieman tasaantua. Haaveena olisi päästä salille parina iltana viikossa pikkuisen nukahdettua, jos tietäisi, että hän nukkuisi pidemmän pätkän. Hän kuitenkin rauhoittuu niin helposti rinnalle. Miehen on paljon vaikeampi saada häntä nukahtamaan uudelleen. Äitikin alkaa kaivata hieman omaa aikaa:)