En ole vain yhden vuodenajan rakastaja. Osaan nimetä jokaisessa vuodenajasta monia itseäni miellytttäviä ominaisuuksia. Toki niitä huonojakin puolia löytyy, mutta olen päättänyt jättää ne vähemmälle huomiolle.
Tämä kumpuaa luonteestani. Koetan olla jäämättä vatvomaan asioita, joihin minulla ei ole sanavaltaa. Sen sijaan tykkään luoda vallitsevaan tilaan itseäni miellyttävän ympäristön ja nauttia siitä. Vuodenajat vaihtuvat, joten turha murehtia siitä sen enempää. Sen sijaan voi sopeutua ja ottaa ilon irti tulevasta. Ja onhan joka vuodenajassa monia ihania asioita tarjolla.
Syksy. Se antaa mahdollisuuden lämpimän kesän jälkeen kaivaa villapaidan kaapissa ja kietoutua sen lämpöön. Pääsee kävelylle raikkaaseen ja hieman kirpakkaan ulkoilmaan. Puiden kaunis päivittyvä väriloisto pitää maiseman mielenkiintoisena. Kävelyn jälkeen voi juoda kupposen kuumaa kaakaota ja kääriytyä sohvalle viltin alle. Pimenevän illan saa valaista ihanilla kynttilöillä.
Minusta on mukavaa järjestellä tulevaan aina jotain odottamisen arvoista. Yksi arkeen energiaa antavista asioista on tulevaisuudessa siintävä matka. Kaamoksen keskellä on kiva pakata matkalaukku ja suunnata kohden Helsinki-Vantaata. Lennon ei tarvitse olla kauas tai lämpimään. Kunhan saa vaihtaa maisemaa ja ottaa pienen irtioton arjesta.
Viime lauantaina teimme ensimmäisen lentoreissun perheenä ja kohteena oli aina ihana Berliini. Pidennetyn viikonlopun aikana sain nauttia suurkaupungin vilinästä mieheni ja Pikku P:n lisäksi pienemmän sisareni kanssa, joka on siellä työharjoittelussa. Suomeen palasi tiistai-iltana väsynyt, mutta onnellinen äiti. Pikku P näki myös ensimmäiset lumipisaransa siellä, lähdimme siis etelään katsomaan lunta!
Tämä kirjoitukseni on vastaus Jennin Hiekkaleikkejä-blogista minulle heittämään #lumohaasteeseen. Haasteen teema vaihtuu kuukausittain. Marraskuun teemana on valoa pimeään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!