Kaksplus.fi

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Minun vuoteni

Kulunut vuosi on tuonut paljon ihania muutoksia elämääni. Suurin ja kaunein uinuu juuri omassa pinnasängyssään tyytyväisenä.


Ensimmäinen kolmannes vuodestani kului valmistautuessa pikkuisen tuloon. Etsiskelin ja tutustuin pienokaisen tarvitsemiin tavaroihin ja poimin niistä sopivimmmat omaan kotiin. Myös kotiin tehtiin uudelle tulokkaalle oma nurkkaus. Olen luonteeltani varsin järjestelmällinen, joten kaikki oli niin valmista kuin voi olla jo pitkän aikaa ennen kaverin tuloa. Voin raskauden loppuun saakka erinomaisesti, joten energiaa olisi riittänyt touhuta enemmänkin. Aikahan siinä meinasi käydä pitkäksi!

Kuvaaja: Täydenkuun kuva
Suuri jysäys tapahtui 3. toukokuuta, kun Pikku P tahtoi ulos masustani. Pitkä odotus palkittiin suloistakin suloisemmalla tyttövauvalla. Minun oma prinsessani>3

Tämän jälkeen alkoi ihana ja välillä rankkakin matka äitiyteen. Kuukausi kuukaudelta olen saanut seurata oman tyttäreni kasvua ja kehitystä. Uusi pesti on ollut oikein mieluinen ja ei ehkä niin rankka kuin alustavasti peloteltiin. Monista ongelmatilanteista selviää käytännön järjen ja googlen avulla. Suurena apuna on myös olleet erilaiset tukiryhmät Facebookissa sekä tietenkin muut ihanat mammabloggaajat, joilta on voinut lukea tietoa ja rinnakkaiskokemuksia.

Tutustuminen mammojen maailmaan on ollut kiehtovaa. En etukäteen tiennyt, että (ainakin Helsingissä) äideille järjestetään todella paljon erilaista ohjelmaa. On kirkon esikoiskerhoa, vauvatreffejä leikkipuistoissa sekä maksullisia vauva-äiti jumppia yms. Vähän levottomammallekin mammalle on löytynyt mukavasti sosiaalisia aktiviteettejä. Ei ole tarvinnut pölyttyä kotona. Tapaamisissa on lisäksi tavannut monia ihania äitejä, joiden kanssa on voinut keskustella ja vaihtaa kokemuksia. Ja välillä vuodattaa surujaan, huoliaan ja väsymystään. Korvaamaton apu tälle mammalle! Omia rakkaita vanhoja ystäviä ja perhettä ja heiltä saatua apua unohtamatta.


Vuoden päättyessä pikkuiseni on jo paria päivää vaille kahdeksan kuukautta. Hui ja kauhistus! En ihmettele enää, kun kaikki päivittelevät vauvavuoden kuluvan nopeasti. Kun vanhoja kuvia selaa, niin näkee konkreettisesti sen, miten paljon kaveri on kasvanut ja kehittynyt. Onnettoman pienestä kääröstä on tullut itsenäisesti lattialla maailmaa tutkiva ja konttaava tyttönen. Ei mene enää kauaa, kun tuen avulla seisonnasta lähdetään ottamaan askelta. Kokosin ylle koosteen Pikku P:stä hänen jokaisena kuukausipäivänään. Minun pikku nöpönen<3

Voin jättää tämän vuoden taakseni onnellisena. Se ei ole turhaan eletty. Ja mikä parasta, ensi vuosi tuo jatkoa. Saan ihmetellä ja ihastella lisää pienokaiseni kehittymistä ja kasvamista kohden taaperoikää.

Ihanaa ja onnellista uutta vuotta teille kaikille lukijoilleni!


tiistai 29. joulukuuta 2015

Meidän jouluaatto

Vietimme Pikku P:n ensimmäisen jouluaaton vanhempieni luona Savossa. Siirryimme sinne jouluaaton aamuna mieheni kotipaikalta naapurikylästä.



Meillä on tapana hakea joulukuusi aattoaamuna metsästä. Starttasimme matkaan niin, että ehdimme juuri sopivasti kuusen hakuun. Aaton sää oli sen verran mukava, että pääsimme reissuun jalan. Lunta oli hieman maassa edellisen päivän sateiden ansiosta ja lämpöasteet nollassa. Pikku P pääsi ensimmäistä kertaa pulkkakyytiin. Stiga kulki hangessa ihan hyvin. Pari astetta pakkasta olisi ollut ihanne, nyt lumi pakkautui pohjaan pikkuhiljaa. Eipä se juuri menoa haitannut:)


Isä oli katsellut sopivia kuusi ehdokkaita aiemmin ja ohjasi meidät hyville apajille. Minä bongasin lopulta sopivan yksilön, joka olikin varsin tuuhea tapaus. Isä oli kuulemma juuri kyseistä kuusta ajatellut ja odotteli, että kuka bongaa sen ekana;)


Pitihän sitä vähän elvistellä löydön kunniaksi! Itse en kuitenkaan oikeasti ruvennut kuusta kaatamaan:P


Loppupäivä ennen pukin tuloa sujui mukavasti syödessä ja saunoessa, kuten jouluna kuluu. Välissä koristeltiin joulukuusi. Lahjoja Pikku P jaksoi ihmetellä ja availla (pienellä avustuksella) pitkän tovin. Hän pääsi myös testaamaan siskon poikien valomiekkaa. Aika hienosti miekka heilui. Unten maille nukahti illalla väsynyt, mutta tyytyväinen tyttönen.





keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Valkeata joulua!

Tähän päivään näytti uhkaavasti siltä, että saamme juhlia joulua tällä kertaa maa mustana. Se on kuitenkin varsin harvinaista Pohjois-Savossa. Tänään on kuitenkin satanut lunta sen verran, ettei sen kaiken uskoisi huomenna sulavan. Saamme valkean joulun sittenkin!

Kävimme Pikku P:n kanssa ihmettelemässä lunta valoisan aikaan. Kaveri tutkaili luontoa selkeästi kummissaan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kaveri pääsi todella lähikontaktiin lumen kanssa. Huomenna päästään kokeilemaan vauvapulkkaa. Se on varmasti hauskaa!





Näiden kuvien saattelemana tahdon toivottaa kaikille teille lukijoilleni ihanaa ja rentouttavaa joulua! Toivottavasti olette olleet kiltisti ja saatte paljon lahjoja;)


Maalla joulun vietossa

Lähdimme lauantaina Savon suunnalle joulun viettoon. Aattoaamuun saakka olemme mieheni äidin luona, jonka jälkeen siirrymme minun vanhemmilleni. 


Automatka Pikku P:n kanssa meni taas oikein mukavasti. Lähdimme ajamaan seitsemän aikaan aamulla, joten pikkuinen nukkui suurimman osan matkasta. Pysähdyimme vain kerran syömään aamupalaa. Autossa viihdyttiin myös jonkin aikaa hererillä. Yksi parhaita leluja on soiva laulukirja. Toimii ilman lauluakin. Kätevää, sillä äidin ääni oli vielä flunssan jäljiltä käheänä!


Mummo oli kaivellut vanhoja leluja ullakolta Pikku P:tä varten. Kaverille on riittänytkin paljon kaikkea kivaa tutkailtavaa. Lelujen lisäksi on saanut tutustua mummolan tiluksiin tarkemmin nyt kun konttaaminen ja seisomaan nouseminen tukea vasten sujuu rutiinilla.  Seurana ovat olleet lisäksi pari setää ja täti. Vierastaminen katosi parin päivän jälkeen.

Pikkuinen pääsi saunomaan ensimmäistä kertaa ulkosaunaan. Myös Fonttiksessa käytiin uimassa, jottei vaan sukellustaito unohdu. Mukavasti ohjelmaa ja rentoa yhteiseloa rakkaiden kanssa.







tiistai 15. joulukuuta 2015

Juustokeksejä pikkujouluihin

Meillä oli viime viikolla yhden mammakerhon pikkujoulut ja samalla tämän syksyn viimeinen tapaaminen. Pikkujoulut pidettiin nyyttärihengessä. Pöytä notkuikin kaikesta ihanasta imelästä ja suolaisesta.

Olen itse enemmän suolaisen kuin imelän ystävä. Imetys on tehnyt tähän ison poikkeuksen ja luonut minusta varsinkin ison pullahiiren. Pikku P on syönyt kiinteitä nyt kuukauden. Tämä alkaa ehkä pikkuhiljaa näkymään myös rintamaidon menekissä. Tissiä ei kaivata ihan niin montaa kertaa päivän aikana. Tämä on taas vaikuttanut myös minun ravinnontarpeeseeni. Enää ei ole aivan koko ajan nälkä ja toisaalta tuo makeantarve ei ole enää niin vahva. Ehkä.

Tämä sivuhuomautuksen saattelemana päädyin tekemään nyyttäreille suolaista hyvää. Tarjolle oli tulossa jo piirakoita sekä patonkia. Ajattelinkin kokeilla leipoa suolaisia keksejä. Googletin ja valikoin lopulta tämän hesarin juustokeksien ohjeen. Nopea tehdä ja ei vaadi montaa raaka-ainetta. Ja eihän lopputulos voi olla huono, jos pääraaka-aineet ovat juusto ja voi?


Kekseistä tuli ihan kelpoja ja maistuivat hyvin nyyttäreissä. Keksit toimisivat varmasti hyvin esimerkiksi ilmakuivatun kinkun ja viikunahillon kanssa tarjottuna. Meiltä puuttui kinkku, mutta rouskuttelimme yli jääneet keksit kotona hillon kera.


Pikku P istuu

Meidän pikkuinen oppi istumaan tsenäisyyspäivän kunniaksi. Olimme viime arkiviikon maalla kyläilemässä, jossa Pikku P pääsi esittelemään vanhemmilleni uusia hienoja taitojaan.

On hän kyllä jo tosi taitava. Konttaaminen alkaa sujua nyt kuin vanhalta tekijältä. Samoin istuminen. Lisäksi hän osaa nousta polviseisontaan tukea vasten! Voi minun pienokaistani, siitä on tullut hetkessä jo iso tyttö! Alla kuvia istumatreeneistä. Katsellaan, josko polviseisonta vaihtuisi kohta oikeaksi seisomiseksi. Toinen jalka on jo hyvin asemissa. Uudet taidot tuovat myös uutta jännitystä äidin elämään. Pienokaista pitää seurata aivan uudenlaisella tarkkuudella. Varsinkin seisomaan nousemisen on välillä varsin riskaapelin näköistä touhua. Äidin vessakäynnit ovat taas koetuksella;)







perjantai 4. joulukuuta 2015

Hyödyllisimmät tarvikkeet pikkuvauvan kanssa top 5

Pikku P:n täytettyä kuusi kuukautta tuntui, että yksi vaihe vaihe vauvan elämässä oli ohitettu. Yhtäkkiä monet aiemmin todella hyödylliset tarvikkeet eivät enää hoitaneet tarkoitustaan. Oli aika siirtyä uuden kehitysvaiheen apuvälineisiin. Tämä aiheutti äidissä suurta innostusta pikkuisen kehittymisestä, mutta toisaalta pientä ja suurempaa haikeutta.

Aloin pohtimaan, että mitkä olivatkaan lopulta meille ne hyödyllisimmät apuvälineet vauva-arjessa. Kokosin alle viisi meille hyödyllisintä arjen apuria ensimmäisen kuuden kuukauden ajalta.

1. Yhdistelmävaunut
Ilman näitä liikkuminen olisi ollut lähes mahdotonta. Vaikka kaveri ei varsinkaan parin-kolmen kuukauden kohdalla meinannut vaunuissa kovin pitkiä aikoja viihtyäkään. Vaunut ovat myös hyvä päikkäripaikka tien päällä ja joskus siellä maltetaan jatkaa unia myös kotiin päästyä. Meillä vaihdettiin vaunuista rataosaaan Pikku P:n ollessa päälle kolme kuukautta, joten yhdistelmät olivat hyvä valinta!

2. Turvakaukalo ja adapterit vaunuihin
Meillä on oma auto, joten turvakaukalolle on tullut paljon käyttöä. Isofix-jalusta autossa helpottaa paljon turvakaukalon kiinnittämistä ja on myös huomattavasti turvallisempi. Meille on ollut aivan mahtava apu vaunuihin kiinnitettävät adapterit turvakaukaloa varten. Näin kaverin on saanut esim. kauppareissuille mukaan omassa kaukalossa ilman, että tarvitsee siirrellä ja herättää nukkuvaa kaveria. Pikku P viihtyy turvakaukalossa oikein hyvin, joten myös monet ravintolareissut ovat menneet pääosin tyytyväisenä turvakaukalossa köllötellen. Kaveri mahtuu ja myös viihtyy edelleen hyvin turvakaukalossa, joten emme ole pitäneet kiirettä turvaistuimen kanssa.

Turvakaukalo on myös kätevä retkituoli vauvalle:)
3. Tripp Trappin New Born Set

Tripp Trappin vauvakaukalo osoittautui varsin käteväksi apuvälineeksi. Se on samanoloinen kuin auton turvakaukalo, joten ehkä siinä oli tutun turvallista köllötellä? Pikku P viihtyi kaukalossa usein hyvin sen aikaa, kun söin esimerkiksi aamupalaa tai lounasta. Toisaalta, kun kannoin sen keittiön puolelle, Pikku P viihtyi kaukalossa katsellen, kun kokkaan.

Meillä on myös sitteri, jota käytimme varsinkin parin ensimmäisen kuukauden aikana lähes päivittäin. Kuitenkin, jos näiden kahden välillä arpoo, niin minun suositukseni menevät ehdottomasti Tripp Trappin turvakaukalolle.


4. Oma sänky
Pikku P alkoi nukkumaan omassa sängyssä osan yötä päälle pari kuukautisena. Sitä ennen hän heräsi sänkyyn laskettaessa melkein heti ja alkoi itkemään. Nykyisin kaveri nukkuu siellä alkuyön. Vaikka käyttöaste ei ole tämän suurempi, niin sanoisin pinniksen olevan kätevä olla olemassa. Nyt, kun kaveri on alkanut liikkumaan enemmän, oma sänky alkaa olla ainoa paikka, minne hänet uskaltaa jättää yksin nukkumaan. Meidän isosta sängystä kaveri konttaisi luultavasti heti herättyään lattialle, sillä sängyssä ei ole ollenkaan laitoja. Nyt olenkin todella iloinen, että kaveri on tottunut nukkumaan omassa sägyssään edes osan yöstä.


5. Hoitotaso
Ennen Pikku P:n syntymää kuulin tutuilta monia kommentteja hoitotasoista puolesta ja vastaan. Meillä kiinteä hoitotaso on ollut varsinainen helmi. Ostimme pinnasängyn päälle kiinnitettävän hoitotason, sillä erillistä pöytää meidän makkariin ei olisi mahtunut. Sängyn laitaan laitoimme telineen, jossa oli kaikki vaipanvaihtoon tarvittava. Todella näppärää ja helppoa vaipanvaihtoa.

Hoitotaso oli meillä käytössä viime viikkoon saakka. Silloin päätimme luovuttaa, sillä kaveri alkoi olla vähän liian liikkuvainen tason päällä. Otimme tasosta kovan pohjan irti ja olemme nyt käyttäneet pelkkää patjaa joko sängyn päällä tai lattialla. Myös oma syli on hyvä vaihtoalusta.


Bonus: Äidin/Isän syli
Tämä on kyllä ehdottomasti käytetyin "tarvike" meidän perheessä. Varsinkin alkuaikoina kaveri oli varsinainen sylityttö. Edellään on päiviä, kun lattialla olo ei kiinnosta, vaan syliin on päästävä. Tässä toki auttaa rengasliina tai nykyisin enemmän kantoreppu.


torstai 3. joulukuuta 2015

Pikku P seitsemän kuukautta

Tänään pieni käärömme täyttää seitsemän kuukautta. Tämä kuukausi on ollut monessa mielessä muutosten aikaa. Pienokainen on ottanut monia isoja kehitysaskeleita. Äidin sylivauvausta on tullut liikkuvainen sylivauva.



Yksi suuri asia oli kiinteiden aloittaminen ja siirtyminen syöttötuoliin. Kaveri viihtyy syöttötuolissa erinomaisesti. Vaikuttaa olevan tyytyväinen, kun vihdoin saa istua ihan luvan kanssa. Istumalihakset on kaverilla hyvin kehittyneet. Hän jaksaa helposti istua puolesta tunnista tuntiinkin syöttötuolissa ilman, että alkaisi kenottaa. Ilman tukea ei vielä ihan pystyyn päästä, mutta ei se enää kaukana ole.


Sormiruokailu on lähtenyt meillä oikein hyvin käyntiin. Pikku P:lle tuntuu maistuvan kaikki, mitä hänelle tarjotaan. Kalamureke on ollut tähän mennessä ainut ei niin hottis juttu (ehkä periytynyt äidiltä:). Epäilimme, että kananmuna aiheutti hänelle parilla ensimmäisellä kerralla pienen allergisen reaktion. Heti ruokailun jälkeen pikkuisen posket ja leuka lehahtivat punaiseksi. Punaisuus hävisi vajaassa tunnissa, eikä kaveri vaikuttanut muuten olevan moksiskaan. Testasimme kananmunaa uudestaan pari päivää sitten ja reaktiota ei onneksi enää tullut. Oli varmaan vain pieni yliherkkyys aluksi.

Nopeutimme hieman alkuperäistä suunnitelmaamme ja toimme uusista ryhmistä ruoka-aineita vajaan viikon välein. Näin kaveri oli maistellut myös hedelmiä ennen Berliinin matkaa. Niitä on kuitenkin helpoin antaa tien päällä. Ensimmäisen kuukauden annoimme pari ruokaa päivässä, lounaan ja päivällisen. Nyt parin päivän ajan olemme antaneet myös iltapuuron. Puuron olemme tarjonneet lusikalla. Alkuun kaverille ei kelvannut lusikalla tarjottu ruoka, mutta nykyisellään sekin passaa.



Vajaa viikko sitten Pikku P oppi konttaamaan. Nyt konttaillaan jo ihan kivoja matkoja pitkin asuntoa ja tutkitaan ympäristöä. Yksi hauskimmista paikoista on oma kirjahylly, joka on kiva tyhjentää päivittäin. Lelut kulkeutuvat nyt muutenkin pitkin asuntoa. Illalle on tullutkin vanhemmille uusi harrastus, kun saa etsiä ja kerätä kaikki lelut takaisin laatikoihin:)



Katselimme viime sunnuntaina pikkuisen touhuja pinnasängyssä ja päätimme laskea sängyn pohjan tiistaina. Kaveri ehti kuitenkin jo tiistaina päivällä nousemaan sängyn laitaa pitkin vinoon seisovaan asentoon! Kääk. On ne nopeita oppimaan, kun kiinnostusta löytyy ja palaset loksahtavat kohdilleen. Laskettuamme illalla sängyn pohjan pikkuinen koetti kovasti päästä seisomaan myös sieltä. Pinnoista saatiin hyvin kiinni ja toinen käsi ylettyi myös sängyn yläreunaan. Ihan ei kuitenkaan jaksettu punnertaa pystyyn saakka. Katsotaan, joko jouluna noustaan seisomaan!



Nukkuminen on ollut pari viimeisintä yötä varsin levotonta ymmärrettävistä syistä. Nukkuminen selällään tai kylellään on täysin out. Mahallaan nukkuessa pääsee paljon nopeammin konttausasentoon ja treenaamaan. Kesken unien herätäänkin useita kertoja konttaamaan. Voi raasua, koettaa silmät sikkurassa päästä eteenpäin.

Myös päiväunet ovat jääneet lähipäivinä vähäisiksi. Aiemmin nukutin kaverin usein ensimmäisille päikkäreille meidän isoon sänkyyn imettämällä. Hänen nukahdettuaan laitoin tyynyjä ympärille ja jätin nukkumaan sinne. Nyt en kuitenkaan enää uskalla jättää häntä isoon sänkyyn, sillä kaveri voi hyvin herättyään kontata itsensä alas sängystä. Pikkuinen kuitenkin herää, kun koetan siirtää hänet pinnikseen. Tämän jälkeen on turha yrittää saada kaveria nukahtamaan. Tänään keksin laittaa kaverin kantoreppuun epäonnistuneen nukutus-siirtoyrityksen jälkeen. Siihen hän nukahti  noin vartin jälkeen ja nukkuu yhä<3


Luovuimme myös hoitopöydästä, sillä kaveri alkoi olla turhan liukasliikkeinen sen päällä. Nyt on vaihdettu vaippaa lattialla tai sängyn päällä. Näin ne rutiinit uudistuu.

Päristely on tullut taikaisin muotiin. Pikku P on päristellyt kausittain jo monta kuukautta ja nyt on selkeästi kova päristelykausi. Parhaimmillaan hän saattaa viihdyttää itseään vaunuissa pitkän tovin vain päristellen ja naureskellen itselleen. Leuka ja paidan kaulus ovat aina tämän jälkeen varsin märät! Jokeltelua tulee myös ajoittain. Liikkuminen taitaa kuitenkin mennä tässä vaiheessa juttelun edelle.

Tämä on myös ensimmäinen kuukausi, kun ei ole neuvolakäyntiä. Hieman kiinnostaisi tytsyn mitat, mutta ehkä maltan odottaa ensi kuuhun saakka. Kaveri kuitenkin kasvaa oikein hyvin. Tyttäremme on edelleen ihanan aurinkoinen ja hymyileväinen tapaus. Juuri meille täydellinen rakkauspakkaus<3