Kaksplus.fi

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Olenko mutsini kaltainen?

Minulle esitettiin parin viikon takaisessa kysymys postauksessani varsin ajatuksia herättävä kysymys. Oletko äidiksi tultuasi huomannut itsessäsi sellaisia piirteitä, joita muistat lapsuudesta omasta äidistäsi? Ovatko ne olleet positiivisia vai negatiivisia ja millaisissa tilanteissa olet huomannut sellaisia? Tähän on helppo vastata, että kyllä. Olen  useammankin kerran huomannut tekeväni jotain sellaista, mikä on kovin äitini kaltaista. Vastaus venyi sen verran pitkäksi, että päätin tehdä tästä oman noston.

Kuvat otettu eilen (3.7.2016) Hämeen linnasta.

Minulla on ihan huippu äiti. Rento ja reilu ja aina ajattelemassa meidän lasten parasta. Minusta oli mukavaa, että hän piti meitä jo pienestä pitäen tasavertaisina yksilöinä, ei vaan lapsina. Lasta ei tarvitse ylimäärin paapoa, mutta tukea. Hän jutteli meille kuin kenelle vaan, eikä ajatellut, että eivät ne mitään tajua. Minulle on jäänyt yksi tilanne lapsuudesta mieleen, kun meillä oli sukulaisia yövieraina. Vieraillakin oli lapsia, mutta ne olivat jo isompia. Meillä oli jääkaapissa kokista, jota ajattelin juoda lasillisen. Eräs vieraista kuitenkin kuittasi, että se on aikuisille, ota vettä. Olin pöyristynyt ja syvästi loukkaantunut. Äiti huomasi tämän ja vaivihkaa kaatoi minulla lasillisen ja sanoi, että riittää siitä minullekin.

Luontevasti P:n kanssa on tullut toimittua samalla tavoin. Olen vauvasta asti jutellut ja höpötellyt hänelle niitä ja näitä. Ja pyrkinyt olemaan lässyttämättä. Vaikka hän on pieni, niin hän on kuitenkin tosi tärkeä jäsen meidän perheessä. Hänen toiveillaan ja ajatuksillaan on merkitystä. Nyt, kun hän alkaa osata näyttää ja kertoa, mitä hän tahtoo, niin tahdon kuunnella hänen toiveitaan. Toki aina kaikkea ei saa ja kaikki ei ole mahdollista, mutta hänen toiveensa on kuitenkin otettu huomioon. Nykyisin asiat koskevat lähinnä ruokaa tai jotain lelua. Neiti osaa selkeästi osoittaa ja sanoa tätä, tätä, kun hän jotain tahtoo. Tai vaikkapa toistuvasti koettaa tiputtaa lelun vessanpönttöön, vaikka olet häntä jo paristi kieltänyt.

Äiti otti usein meidät mukaan arkiaskareisiin. Siivosimme yhdessä ja kokkasimme yhdessä. Usein myös leivottiin herkkuja. Maalla kun asuttiin, niin myös monia ulkotöitä tehtiin kimpassa. Keväisin kerättiin kiviä pelloilta ja pistettiin kasvimaa ja pihan kukkaistutukset kuntoon. Puulämmitteinen talo vaati oman urakkansa puiden laitossa liiteriin. Heinäntekoaikaan oltiin pellolla paaleja keräämässä tai traktoria ohjailemassa. Ruohoa sai ajaa isossa pihapiirissä useamman tunnin viikossa. Olen oppinut touhuamaan ja tekemään monenmoista. Varsinainen rikkaus! Tällaisen touhukkaan ja tomeran tyttösen näen jo nyt pienokaisessani. Tyttö on jo mieluusti astianpesukonetta kanssani tyhjentämässä tai pölyjä pyyhkimässä. Maalla hän auttoi kovin mummoa ja ukkia ulkotöissä. Aivan mahtavaa, hän oppii tekemään kotiaskareita ilolla ja hymyssäsuin.


Äitini osaa olla myös välillä äkkipikainen. Varsinkin kun on kiirettä ja hötinää. Silloin jonkun väärään aikaan sanoma poikkipuinen sana saattaa räjäyttää pankin ja suusta tulee jotain harkitsematonta. Check, sama täällä. Pari kertaa olen korottanut ääneni ja hermostunut jostain ihan pienestä, josta normaalisti vain kieltäisin nätisti. Tyyliin, et nyt pistä sitä hiekkaa suuhusi, nyt loppu! Minuutin päästä koko tilanne jo harmittaa. Toinen on varmaan sellainen marttyyriasenne. Jos P ei vaikka suostu syömään jotain, niin lopulta luovutan teatraalisesti. Ooppa sitten syömättä! Muistan kerran, kun olimme äitini kanssa hiihtämässä kotini lähellä. Minä kiukuttelin ja valitin, etten jaksa. Äitini kuunteli tätä aikansa ja lopulta huudahti jää sitten siihen ja paineli matkoihinsa. Minä vedin hirveät teatterit ja huusin ja potkin hangessa, kunnes tajusin, ettei siitä ole hyötyä. Oli vain palattava häntä koipien välissä itse kotiin. Rehellisesti epäilen, että teen itse samat vielä joku päivä :)

Meidän suvun naiset on vähän sellaisia hössöttäjiä. Ikä ei ainakaan auta asiaa. Innostuessaan puheessa menevät pölynimurit ja ompelukoneet helposti sekaisin ja pian vieraampi ei enää tiedä ollenkaan, mistä puhutaan. Tämä on niin minuun ohjattuna myös. Onneksi osaamme lukea toistemme aivoituksia sen verran, että joku voi aina oikaista vieraammille, että mitä toinen todellisuudessa tarkoittaa. Aika näyttää löytyykö tämä ominaisuus myös tyttäressäni.




torstai 23. kesäkuuta 2016

Mikä on taaperosta hottia ulkona just nyt

Ulkoilemme nykyisin Pikku P:n kanssa joka aamu, jos nyt ei aivan lehmiä sada. Pieni viihtyy ulkona erinomaisesti. Hän on useimmiten jo menossa kenkäkaapille, kun sanon, että mennäänkö ulos. Ajattelin esitellä meidän aamulenkin. Mikä kiinnostaa Pikku P:tä ulkona tällä hetkellä.


1. Rappukäytävä jo itsessään on mielenkiintoinen. Rappusten alle juokseminen on parasta. Siellä voi leikkiä piilosta. Rappusia on joka suuntaan, joissa voi treenata kiipeilyä. Matkan varrella ulos on myös katuharja, jota olisi hurjan hauska tutkia. 

2. Ulkona heti vastakkaiselta seinustalta löytyy laatikollinen hiekkaa. Aivan mahtava! Sisään pikkuinen ei vielä ole osannut kurkata, mutta kannen pintaan on tosi kiva rummutella. Laatikon päällä on myös kiva rötköttää.

3. Lähellä on polkupyöriä parkissa sekä ulkosalla, että ikkunallisessa varastossa. Niitä on niin kiva katsella ja vielä kivempi olisi koskea.


4. Seuraavaksi matkan varrelle osuu mattoteline. Ei se muuten niin kiva olisikaan, mutta  roikkuvat metallikettingit pelastavat kaiken. Niitä on niin kiva heilutella ja kilisellä. Niitten yli voi kiipeillä ja niiden päällä voi koettaa seista. 


5. Välillä taivaalla lentää lentokoneita ja joskus myös helikopteri. Niitä on kiva ihastella muiden leikkien lomassa.


6. Ilmassa viuhkuu myös lintuja. Sielä niitä ei saa kiinni, mutta maahan laskeutuneita voi koetaa lähestyä.

 
7. Maasta löytyy monenmoista ihmeteltävää. On hiekkaa ja kiviä, joita on kiva pyöritellä käsissään (ja koettaa viedä suuhun). Välillä on nurmea ja jossain kohdin kasvaa myös kukkia. Niitä on kiva ihastella ja poimia. Kallioiset kohdat ne vasta ovatkin hauskoja. Niiden päälle voi kiivetä.


8. Vähän matkan päästä kotitalosta löytyy joki, jossa asustaa iso joukko sorsia. Vesi elementtinä jo itsessään on jotain niin mielenkiintoista. Sorsat ovat täydellinen lisämauste. Harmi vaan, kun niitä ei voi silittää. Olemme saaneet aikuisten sorsien lisäksi ihastella joukkoa vauvasorsia. Aika ihania untuvikkoja!


9. Palattuamme takaisin pihalle on aika siirtyä leikkipaikalle. Ensin on vuorossa pomppukiikku. Siinä on ihan kiva pomppia hetki äidin avustuksella, mutta mikään helmi se ei vielä ole. 


10. Hiekkalaatikko nykyisin oikein kiva paikka. P viihtyy siellä pitkät tovit hiekkaa kauhoen ja eri astioita tutkaillen. Tyttö tykkää nykyisin kasata hiekkaa myös isolla kädellä itsensä päälle. Kaveri onkin usein pesuntarpeessa illalla päänahkaa myöden.


11. Viimein herkku kierroksella on korikeinu. Se on kans niin kiva! Parhaimmillaan tyttö on keinunut siinä puoli tuntia yhtä soittoa! Aika uskomatonta, kun pari kuukautta sitten homma ei kiinnostanut lainkaan. Keinu on myös hyvä paikka rauhoitella pientä. Tämän jälkeen vuorossa on nimittäin lounas ja päiväunet. 


Touhukkaan aamun jälkeen harvoin tarvitsee unta lounaan jälkeen houkutella. Tyttö nukahtaa sopuisasti rattaisiin, kun vain peittelen hänet ja työnnän parvekkeelle.  

torstai 16. kesäkuuta 2016

Matkat Pikku P:n kanssa junalla vs autolla

Molemmat Pikku P:n isovanhemmat asuvat Savossa noin 450 kilometrin päässä meistä. Matka mummolaan ei siis taitu pelkästään metrolla. Olemme kulkeneet matkat koko perheen voimin autolla. Kaksin P:n kanssa matkustaessa menemme ensin lähimmälle asemalle junalla ja sitten lopun vajaan tunnin ajomatkan isovanhempien kyydillä. Matkustaminen vauvaiästä taaperoikään on muuttunut jonkun verran. Tässä kokemuksia meidän matkoista ensimmäisen vuoden aikana.

Automatkat Pikku P:n kanssa ovat menneet pääsääntöisesti hyvin. Maalle ajaessa noin kuuden tunnin automatka on mennyt tähän saakka yhdellä pysähdyksellä. Olemme useimmiten lähteneet ajamaan aamusta, jolloin P nukkuu muutenkin pidemmät päikkärit. Näin olemme selvinneet Mikkelin kohdille eli noin kolmen tunnin ajomatkan niin, että P nukkuu. Pienempänä yleensä riitti, että pysähdyttiin syömään. Tämän jälkeen auto saattoi tuudittaa pienen vielä uudestaan uneen.


Nyt iän karttuessa ja kävelytaidon opittuaan tytölle on pitänyt järjestää pysähdyspaikalla myös pientä liikkuvampaa ohjelmaa. Saa päällimmäisimmät energiat kulutettua pieneltä. Tämän jälkeen autoon ja viihdytyssirkus päälle. Yksi puolituntinen menee useimmiten helposti soivan laulukirjan kanssa. Joskus kauemminkin. Se on kyllä nerokas keksintö! Tämän jälkeen kaivellaan leluja kassista ja leikitään niillä (ja heitellään ovenväliin, josta mamma sitten koettaa niitä kaivella). Kun tämäkin kortti on käytetty, niin on aika etsiä puhelin. Kamera auki ja kuvaus itseensä päin. Parikymmentä selfietä myöhemmin on taas tylsää. Sitten avataan viimeinen keino, Youtube ja Teletapit. Samainen parinkymmenen minuutin jakso on siellä yleensä odottamassa valmiina. Eikun vaan päälle. Tätä tyttö jaksaa katsella ainakin 5-10 minuuttia. Ainoa ongelma on, että hän niin kovin haluaisi pidellä puhelinta itse. Tällöin ohjelma helposti häviää, kun hiplailee samalla näyttöä.

Tässä vaiheessa ollaan jo niin lähellä, että loppumatka kuluu toitotellen "Ei ole enää pitkä matka, kohta ollaan perillä." "Vielä viisi minuuttia." "Vielä yksi alamäki, sitten ylämäki ja sit jo käännytäänkin mummolan tielle." Väliin voi koettaa laulaa Maijalla oli karitsaa ja muita hittejä.



Entäs sitten junassa? Junassa reissaaminen oli ihan pienen käärön kanssa suhteellisen vaivatonta. Yleensä P nukkui suurimman osan matkasta. Ainoa ongelma oli kuulutukset, jotka herättelivät toista. Ne tulevat niin monella kielellä, että kestävät pakosti liian pitkään. Ja jos ne eivät herätä, niin viimeistään mainos "Ravintolavaunusta huomenta!...". Matkustin ensimmäiset reissut perhehytissä. Sinne mahtuu kätevästi vaunut ja kamat samaan tilaan, niin ei tarvitse juuri säätää. Pidin alkuun reissuilla vain turvakaukakaloa ja vaunujen runkoa mukana. Näin sai vähän tavaraa vähemmäksi. Muistan, kun silloin matkatessa ehti lukea lehteä ja syödä eväänsä rauhassa. 

Viimeisimmät matkat junassa Pikku P:n kanssa ovat olleet reippaasti eloisempia. Tyttö on hereillä pääosan matkasta tai jopa koko matkan. Vaikka nukuttaisikin, niin hän ei malta ruveta nukkumaan. Olen ottanut nykyisin paikan leikkivaunusta, niin olemme lähellä toimintakeskusta. Omalta paikalta on sitten mukava sahata leikkipaikalle ja takaisin. Liukumäen portaita ylös ja alas. Itse liukumäkeä ylös ja alas. Leikkijunaan istuskelemaan ja ohjailemaan sekä satukirjoja lueskelemaan. Vauhti on välillä tosi reipasta. Tasapaino ei kuitenkaan ole vielä samalla tasolla aikuisen kanssa, joten käveleminen junassa on varsin kiikkerää. Tahtoisin pitää toisen kädestä kiinni varuilta koko ajan, mutta se ei aina enää kaverille passaa. Varsinkin kiivetessä liukumäen portaita ylös ja hengaillessa liukumäen ylätasanteella äitiä pelottaa aika paljon. Tuleekohan se tyttö sieltä pää edellä alas nyt vai kohta?

Onneksi kirjojen lukeminen on hauskaa. Ja välillä on vain mukava seurata muiden lasten touhuja. Selkeästi rauhallisempaa ajanvietettä. Kunhan tyttö vain malttaa pysyä tarpeeksi kaukana muista, ettei jää jalkoihin. Äiti on näissä tilanteissa usein vaarassa sotkeutua mukaan isompien lasten leikkeihin. Olen saanut pyyntöjä leikkiä esimerkiksi merihirvirviötä ja mörköä muiden lasten kanssa. Miksiköhän mä aina saisin pahiksen roolin? Myös junan penkillä istuminen on kivaa. Siitä voi liukua ja kiivetä takaisin monenmoista kertaa matkan aikana. Eväätkin maistuvat herkuilta omalla penkillä istuen. Välillä voi kuikuilla ikkunasta ulos maisemia tai vaihtaa kuulumisia takapenkin matkalaisen kanssa.  Onneksi junissa on ollut sen verran väljää, että olemme yleensä saaneet molemmat penkit käyttöömme. Muuten eväitä syödessä vieruskaveri olisi aikalailla vaaravyöhykkeellä.



Olen miettinyt, että olisiko sittenkin helpompi, jos istumapaikka junassa olisi leikkivaunun alakerrassa lähellä vaunupaikkoja. Rattaat mahtuvat yleensä olemaan vaunupaikoilla ihan käyttövalmiina, joten olen jättänyt kamatkin sinne. Voisi käydä ylhäällä leikkimässä, mutta tulisi sitten alas syömään ja rauhoittumaan. Olen saanut tytön yläkerrassa pari kertaa nukahtamaan syliin. Olen mennyt myös pari kertaa alas nukuttamaan syliin ja siirtänyt sitten rattaisiin nukkumaan. Olen laittanut nyt viimeisimmillä reissuilla Peltorit tytön korville hänen nukahdettuaan, niin hän ei herää kuulutuksiin. Nerokas vinkki eräältä toiselta pienen kanssa matkustavalta äidiltä. Rattaissa nukuttaminen junassa ei ole oikein toiminut, yritetty on!

Kumpi näistä nyt on sitten helpompaa? Autolla en lähtisi kaksin P:n kanssa kuuden tunnin matkaa taittamaan. Miehen kanssa mennessä matkaaminen käy hyvin, kun toinen voi olla viihdyttämässä pientä takapenkillä. Junalla matkustaminen pienen kanssa kaksin vie tässä vaiheessa äidistä aika hyvin mehut. Vielä pari kuukautta sitten kaveri oli paljon rauhallisempi :) Tytön kanssa kuitenkin pääsee touhuamaan, niin hänen ei tarvitse tylsistyä yksin istuimessa. Junalla liikkuminen varmaan helpottuu, kun tytön liikkeitä ei tarvitse enää niin paljoa valvoa. Kun hän osaa laskea liukumäestä itse ja pysyy muutenkin junassa pystyssä. Sitten voi vain hengailla omalla paikalla lehteä lukien ja välillä vain huikkailla tytölle. Eikös :)?



maanantai 13. kesäkuuta 2016

Kysy mitä vaan

Kääk, minulle iski kirjoituslukko. Yhtäkkiä minulla ei ole mitään kerrottavaa. Meidän elämäkin lipuu aika peruskaavalla eteenpäin. Tai ainakaan en osaa irrottaa siitä mitään jutun juurta. Sormet kuitenkin syyhyävät päästä näppäimistölle. En ole aiemmin tehnyt kysymyspostausta, mutta täältä se nyt tulee! Lähiaikoina on ollut monia muutoksia blogissani. Ulkoasu on vaihtunut ja olen siirtynyt Kaksplussan blogiverkostoon kirjoittamaan. Nyt onkin hyvä hetki kysellä mielipiteitä teiltä sieltä ruudun toiselta puolelta. Kysykää mitä vain, vastaan parhaani mukaan (varaan oikeuden sensuroida asiattomat kommentit :).



Vastausaika alkaa nyt ja päättyy tiistaina 21.6. Käyn kysymykset sen jälkeen läpi ja kokoan vastaukset piakkoin. Oi, lähettäkää paljon kysymyksiä! Ihana kuulla teidän kommentteja ja toiveita, ruusuja ja risuja. Iskeekö kirjoitustyyli? Onko otsikointi kohdallaan? Mikä postaus on ollut erityisen mieleenpainuva tai mitkä kirjoitukset ohitat klikkaamatta? Onko jokin aihe, josta haluaisit minun kirjoittavan? Haluatteko lisää väriä vai napakkuutta tekstiin? Ihastuttavatko kuvat ja ovatko ne osuvia tekstiin nähden? Miellyttääkö blogin ulkonäkö? Onko postaustahti hyvä? Voit myös kertoa, milloin käyt lukemassa blogiani ja kuinka usein. Tai mitä muuta vain, mitä vain pulpahtaa mieleesi :)

Blogin lisäksi myös instagram tilistäni (@ilopiikki) ja facebook-sivuistani olisi tosi kiva kuulla kommentteja. Nappaako instassa kuvien laatu? Onko kuvien aiheet hyviä? Vähemmän/enemmän kuvia päivittäin? Kaipaisitko Faceen nostoja insasta tai jotain muuta lisämateriaalia postausnostojen lisäksi?

Kiitos jo etukäteen kaikista ideoista ja ajatuksista. Odottelen täällä aivan innoissani<3


perjantai 10. kesäkuuta 2016

Nopea perjantaipitsa

Ihana perjantai! Tekisikö mielesi vähän herkutella, mutta laiskottaa kokkaaminen. Niin minuakin! Onneksi näin oikomalla saa taiottua pitsaa perjantaihin minivaivalla. Tein näitä viime viikonloppuna illan herkuksi ja upposi erinomaisesti. Hyvä vaimo pisteitä vain ropisi :)



Tarvitset rieskoja pitsapohjaksi ja haluamasi pitsatäytteet. Laitoin pohjalle itse tehtyä tomaattikastiketta. Toki esimerkiksi ketsuppi käy myös.

Itse tehty tomaattikastike
tomaattipyrettä
vettä
pippuria
suolaa
fariinisokeria
chilikastiketta

Tarpeet lasiin ja sekaisin. Kastike saa jäädä aika löysäksi, jottei pyre maistu liian vahvasti läpi. Mausteita voi lisäillä omien makumieltymysten mukaan. Bbq-kastikkeen asemesta käytettäessä laittaa vain vähän enemmän sokeria, toimii!


Laitoin pitsoihin täytteeksi
basilikaa
tomaattia
kevätsipulia
pepperonia
juustoa

Muita hyviä yhdistelmiä voisi olla vaikka ilmakuivattu kinkku ja vuohenjuusto tai tonnikala ja oliivi. Lihan paiston vaivalla saa täytteeksi myös kanaa ja homejuustoa tai jauhelihaa ja jalopenoa. Pienemmälle väelle on nopea tehdä omat versiot varsinkin, kun ostaa pieniä lättyjä. Pikku P sai tällä kertaa oman version ilman pepperonia. 





Täytteet lätyille ja 10 minuuttia 225 asteisessa uunissa ja valmista on. Helppoa ja herkullisia. Rieskat ovat minusta paljon parempia pohjia kuin kaupan valmispohjat, pehmeitä ja maukkaita. Ja eivät ainakaan ole sen epäterveellisempiä. Bon Apetit :)





maanantai 6. kesäkuuta 2016

Mitä kannan käsi/hoitolaukussani

Vuosi sitten pähkäilin, että millaisessa laukussa on hyvä kantaa vauvan tarvitsemat tarvikkeet. Halusin ne kaikki samaan laukkuun omien kamojeni kanssa. Näin ne ovat varmasti aina mukana. Tykkään mieluummin ylivarautua, niin ei tarvitse sitten yllättävissä tilanteissa ruveta panikoimaan. Tarvittava apu löytyy käsilaukusta. Katselin vuosi sitten paljon erilaisia hoitolaukuksi suuniteltuja laukkuja. Jotenkin kaikki olivat köhelön näköisiä. Isoja koppuroita. En halunnut myöskään muuttua täysin äitimainokseksi, imetyspaidat olivat jo tarpeeksi paha. 


Näin päädyinkin lopulta ostamaan itselleni ison mustan nahkaisen laukun. Se oli samalla 30-vuotislahja itselleni. Ajattelin, että se kestää tällaista jatkuvaa kulutusta. Sitä voi myös käyttää ilolla vauva-ajan jälkeenkin. Hoitolaukkujen hinnat ovat varsin korkeita, joten satsaus Smaakin nahkalaukkuun ei näin ajatellen tuntunut niin pahalta. Laukussa on kätevät lenksut sivuilla, joista laukun saa roikkumaan rattaisiin Ipanaiselta ostamieni vaunukoukkujen avulla. Laukkua voi kantaa sekä pitkästä hihnasta että kahvoista. Laukku on kestänyt käytössä tosi hyvin. Toinen kahvalenkki hajosi parin kuukauden käytön jälkeen, mutta Stockmann korjautti sen omaan laskuunsa. Suutari vahvisti silloin molemmat lenkit. Tämän jälkeen ne ovat kestäneet kulumatta. 


Olen tyytyväinen valintaani. Laukun malli on ajaton ja se on kestävä. Se näyttää aikalailla samalta kuin vuosi sitten. Toki laukun nahka on muotoutunut kivasti käytössä. Olen oppinut pakkaamaan laukun niin, että löydän sieltä yleensä kaiken tarvitsemani. Vaipat on omassa reunassaan ja kukkaro omassaan. Lelut ja vaihtovaatteet siinä välissä. Laukku sotkeutuu kyllä helposti, joten järjestelen sen päivittäin uusiksi. Samalla tulee tsekattua, että tarvitseeko laukku täydennyksiä. Joskus kiireessä mieheni pakkaa laukun ja kaikella rakkaudella sen kyllä huomaa. En löydä sieltä silloin mitään. Mutta ei pidä katsoa auttavan suuhun vai miten se meni :)


Laukustani löytyy
3-5 vaippaa
kosteuspyyhkeitä
vaipanvaihtoalusta
harso
roskapusseja kakkavaipoille
vaihtovaatteet 
aurinkolasit ja suojapussi
aurinkovoide
essu
vettä
smoothiepusseja
naksuja vaihtelevasti
leluja

Nämä tavarat ovat vakiintuneet ja ovat lähes aina mukana. Minusta on kiva, että tavaraa on riittävästi. Saatamme olla koko päivän lietsussa, joten muun moassa usealle vaipalle on tilausta. Pyrin kierrättämään osaa leluista, mutta Mario kulkee aina mukana. Se on Pikku P:n luottolelu. Nykyisin pakkaan mukaan valmisruokapussien lisäksi myös jotain tuoretta. Rasiallinen pilkottuja viinirypäleitä tai kokonainen banaani. Tai vaikkapa palanen leipää. Harso on kätevä monitoimiliina esimerkiksi lisäsuojaksi ruokaillessa, sotkujen siivoamiseen, hätänenäliinaksi tai pyllyn kuivaukseen, jos paperia ei ole saatavila. Näillä tavaroilla pärjää mielestäni hyvin. Kerran meni oma paita kakkaan P:n vaippaa vaihtaessa julkisesssa vessassa, mutta sain pahimmat jäljet kosteuspyyhkeellä pyyhittyä. En ole tämän vuoksi ruvennut varapaitaa itselleni kantamaan :)

Omat tavarani ovat aika vakio. Kukkaro, kännykkä ja avaimet. Tämän kolmen suoran tarkistan aina. Lisäksi mukana on kesällä omat arskat koteloineen, bussikortti omia ajeluita varten, side ja tampooni, buranaa ja pompuloita. 

Miltä laukkuni sisältö näytää? Kannatko myöskin koko maailman mukanasi vai menetkö kevyemmällä varustuksella?


sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Mitä me touhutaan kesällä

Olen lukenut parilta bloggaajalta kivan postauksen heidän perheensä kesämenoista. Innostuin tästä itsekin ja ajattelin väsätä meidän listan. Tulee samalla vähän mietittyä, mitä sitä tänä kesänä voisikaan tehdä ja mihin on jo tullut lupauduttua.


Pääsemme mieheni kanssa Sideways festareille kaksin perjantaina 17.6. Täpi, täpi! Olemme haaveilleet festareista koko kevättalven. Perjantaina siellä soittaa PJ Harvey, jota olemme tahtoneet päästä katsomaan jo pitkään. Sattumalta mieheni äidillä alkaa loma juuri sillä viikolla ja oli ajatellut tulla meille kylään. Pikku P:tä hän on kuitenkin pääasiassa tulossa katsomaan, joten samahan meidän on yhdeksi illaksi livistää omille teillemme :) Tämä on mummon ensimmäinen hoitokeikka, joten miehen sisko tulee lisäksi seuraksi ja kaveriksi. Tulemme kyllä yöllä kotiin, jotta olemme aamulla pikkuisen luona. Saattaa se hieman seuraavana päivänä väsyttää, mutta kyllähän sitä aina yhden päivän jaksaa.

Varasimme viime viikolla aika yllättäen reissun Tallinnaan minun perheeni kera (vanhemmat ja siskot) juhannusviikonlopuksi. Olemme ekan yön laivalla ja toisen Tallink City hotellissa. Virossa jussia juhlitaan jo päivää aiemmin, joten lauantaina pitäisi olla jo ihan normi päivä. Varmaan siellä alkaa alennusmyynnit heti silloin, niin saa olla kärppänä paikalla :)

Mies pitää yhden viikon lomaa heinäkuun alussa. Silloin ajattelimme pysytellä Helsingissä ja viettää täällä kaupunkilomaa. Ajatuksena on heittäytyä turistiksi omassa asuinkaupungissa. Vietämme kesäisen päivän Punavuoressa kahviloissa istuskellen ja pikkuliikkeitä kierrellen. Kumpulaan ja Hietsuun voisi mennä pyöräillen uiskentelemaan ja pikniköimään. Joku päivä voisi myös tehdä kirpparikierroksen. 

Mies jää isyysvapaille elokuun alussa. Silloin lähdemme heti loman kärkeen Savon suunnille visiitille molempien perheiden luo. Isona bonuksena ennen töihin paluuta reissaamme pulskaksi pariksi viikoksi *isot fanfaarit* New Yorkiin 11. - 31.8. Jenkit on ollut unelmani (tai unelmamme) jo useita vuosia ja nyt me sinne selvitään. Kohteeksi valikoitui iso omena, sillä sinne on hieman lyhyemmät lennot kuin toiselle rannikolle. Olemme varanneet matkan alkuun majoituksen Manhattanilta ja loppuun Brooklynistä. Näiden välissä on vielä vajaa viikko tyhjää. Tarkoitus olisi lähteä Nykistä pohjoiseen jonnekin rannalle lokottelemaan. Kun vain ehtisi, niin pitäisi hoitaa nuokin varaukset. Voisin sitten kertoa suunnitelmistamme tarkemmin, jos teitä kiinnostaa? Te kaikki sielläpäin matkanneet, olisi ihana kuulla teidän vinkkejä reissua varten! Mikä oli parasta? 

Muutoin pörräämme varmasti mahdollisimman paljon ulkona pikkuisen kanssa. Leikkipuistoistoja koluten ja kerrostalon oman takapihan leikkialueella leikkien. Joinakin iltoina menemme miestä vastaan töihin, niin voimme hiipparoida yhdessä pitkin poikin Helsinkiä. Helsingin jäätelötehtaan jätskejä pitää syödä useasti! Joku viikonloppu olisi kiva piipahtaa Suomenlinnassa, Pihlajasaaressa tai Seurasaaressa. Myös Korkeasaaressa tulee varmasti käytyä, kun meillä sinne kausilippukin löytyy. 

Syyskuun viides päivä palaan takaisin töihin. Mies jää hoitamaan Pikku P:tä vuoden loppuun saakka. Pikkuinen aloittaa päivähoidon täten tammikuussa. Kiva palata töihin, kun pikkuinen jää turvallisiin hoteisiin. Ei tarvitse heti töhin paluun jälkeen alkaa junailemaan päiväkotien hakuja ja vientejä. Voin vain keskittyä töitten tekoon. Isämies tuntuu olevan oikein mielissään pian alkavista "vapaista". Pääsee bondaamaan tytön kanssa ihan eri tavalla<3


keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Mummon ja ukin pikkuapuri

Olemme viettäneet pari kesäistä päivää Savossa maalla vanhempieni luona. Aurinkoa on riittänyt. Keli on ollut aivan mahtavan kesäinen. Olemmekin viettäneet päivät pääosin ulkona. Pikku P ei ole juuri malttanut jäädä aurinkoon makoilemaan, vaan kaikenmoista pientä puuhastelua on ollut koko ajan. Varsin tehokas likka! Ajattelin antaa näiden kuvien ja Pikku P:n kertoa alkuviikon touhuiluista.

Mummolassa on punainen Elvis-kissa, joka on aivan ihana! Sitä täytyy aina tilaisuuden tullen koettaa silittää ja vaikka vähän painiakin kissan kanssa, jos vain onnistun. Äiti höpöttää aina nätisti silittämisestä, mutta kissahan lähtee karkuun, jos siitä ei pidä kiinni!


Liukasliikkeinen Elvis vaan ehtii turhan usein minulta karkuun. Kodin Noita-kissa on paljon kivempi, koska olen yleensä sitä nopeampi. Tässäkin kuvan tilanteessa jäin nuolemaan näppejäni. Jaksan kyllä yleensä yrittää uudestaan ja uudestaan. Kyllä Elvis aina välillä antaa tulla kosketusetäisyydelle. 

Mummo kaiveli navetan kätköistä minulle serkkupoikien vanhan traktorin. Traktorin päälle on vielä vähän hankala kiivetä. Eikä se edes liiku itsestään. Kuulemma pitäisi jaloilla vauhtia potkia. Tykkäänkin paljon enemmän työnnellä raktoria pitkin pihapiiriä kuin istuskella itse kyydissä.

Mummolasta löytyy useita palloja, joita on kiva heitellä. Vaikea päättää onko iso vai pieni pallo kivempi. Kuulemma tuo keltainen on äidin vanha. Ihan kivikautinen siis.

Välillä mummo tarvitsee apuani. Huomasin toissapäivänä, että aurinkoinen keli oli saanut kukat nuupottamaan. Än yy tee nyt, vettä hakemaan!



Homma hoidettu, hyvältä näyttää! Mutta millainen liene vesitilanne vesipisteellä?

Hyvin tuntuu vielä vettä kastelukannuista löytyvän. Näissä onkin kiva käydä uittamassa käsiään pitkin päivää. Vesi on mukavan lämmintä, kun se on saanut lämmetä auringossa. Kannujen vieressä on myös paikka, jossa kasvaa ruokaa. Kuulemma kasvihuone. Äiti antoi minun maistaa siellä minitomaattia. Se oli hirmu mehukasta ja lämmintä. Olisin halunnut haukata kaikista, vaikka en minä niitä kokonaan malttanut syödä.

Välillä myös ukki tarvitsee minun apuani pihahommissa. Eilen autoin häntä korjaamaan ruohonleikkurin. Minä vähän väänsin ja käänsin ja johan lähti leikkuri käyntiin!







Mummolassa on myös hiekkalaatikko. Kävin siellä eilen vähän tutustumassa. Olen jo niin iso tyttö, että pääsen sinne ihan omin avuin. Hiekkaleikit on kyllä ihan parhautta. Hiekkaa on kiva pyöritellä sormien välissä ja ehkä myös välillä maistella. Vaikka äiti kyllä sanoo, että hiekka on ihan yök.

 

Mummolassa pääsee myös molskimaan ja polskimaan. Eilen kylvin aammeessa pihalla. Se oli kyllä tosi kivaa. Läiskytin ja läiskytin ja läiskytin vaan vettä! Parina iltana olemme käyneet myös saunassa ja uimassa. Siinä tosi isossa ammeessa! Äitikin pystyy uimaan siinä pitkän lenkin. Minusta on kiva kellotella rantavedessä ja molskutella vettä. Vaikka se onkin vähän viileää vielä, niin ei se menoa haittaa.  Kyllä minä aina vähän huokaisen, kun äiti minut siihen laskee :)



Kivoja toiminnallisia päiviä. Täällä mummolassa on vaikka mitä jännää, mitä ei kotona näe! Tää kesä taitaa olla aika kiva juttu :)






sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Pikku tuhmuri

Pikku P on lähiviikkoina päässyt todella sinuiksi kävelemisen kanssa. Samalla rohkeutta on tullut aimoannos lisää. Nyt ulkona kirmaillaan sinne tänne tätä ihmeellistä maailmaa tutkien. Ihan uusissa ympyröissä voi hetken pidellä vanhemman kädestä kiinni, mutta pian äidin tai isän vauhti jää liian hiljaiseksi. Kädestä vaan irti ja juoksuun! Tyttö uskaltaa mennä jo todella kauas vanhemmasta, ennen kuin pysähtyy katsomaan taakseen. Hui, äidin napanuora ei ole venynyt noin pitkäksi :) Usein tyttö odottaa, että äiti tulee hakemaan hänet kaukaisilta mailta, pientä hippaa leikkimme siis usein.

Nyt kun tyttö ei ole enää niin kiinni äidissä, niin hän on ruvennut testailemaan muutenkin rajojaan. Mitä tapahtuu, jos heitän tämän lelun tänne? Tänään en syökään parsakaalia. Ehkä menen tänne, vaikka äiti on jo viidesti minut sieltä pois hakenut. Kiinnostus kissaa kohtaan  on taas ultimaattisen pinnalla. Tyttö tietää, että kissaa pitäisi silittää nätisti. Virne naamallaan hän kuitenkin valitettavan usein ottaa tiukan otteen kisun turkista ja läsähtää päälle makaamaan. Kissa parka vinkuu hädissään, mutta ei ota kynsiään esille. Juuri, kun tilanne oli hetken parempi! Toiset lapset saavat myös oman osansa Pikku P:n huomiosta. Välillä koetetaan antaa ihan hyvät mielessä haleja ja pusuja kaverille, mutta ei vielä tajuta omia voimiaan. Kohta sitten molemmat makaavat maassa P:n halin voimasta. Välillä mennään ihan reilusti kaverin viereen ja tönäistään kumoon. Tavaroita viedään toisten käsistä edelleen. Mikähän siinä onkin, että se paras lelu on aina kaverilla?


Tämä "tuhmuri" puoli on tuonut aivan uusia ulottuvuuksia vanhemmuuteen. Pienelle pitäisi osata hellästi, mutta päättäväisesti näyttää hyvän ja huonon käytöksen rajat. Pikkuiselle tämä kaikki on uutta ja outoa. Aina ei voi tehdä juuri niin kuin tahtoo, toiset pitää ottaa huomioon. Ei sana on ollut pakko ottaa nyt käyttöön. Tuntuu välillä, että se on se yleisin sana, mikä suustani nykyisellään tulee ulos. Ei saa mennä sinne. Älä syö sitä, se on yök! Ei saa kovasti, silitä nätisti, aaa. Ei saa ottaa toisen kädestä. Ota sinä tämä sininen lapio.

Tytöstä alkaa huomata, milloin hän oikeasti tietää tekevänsä kiellettyä, mutta testailee vanhemman reaktiota. Hän saattaa rynnätä kissan ruokakipoille hurjaa vauhtia ja ottaa astiasta kiinni. Tämän jälkeen hän katsoo minua ja jää odottamaan siirtoani. Jos ryntään sinne perässä samalla kieltäen ottamasta kuppia, hän taatusti nappaa sen ja levittelee naksut naureskellen. Jos sen sijaan hipsin viereen rauhassa ja nappaan vaivihkaa astian tytön kädestä, saatan pelastaa tilanteen. Tyttö myös mielellään auttaa äitiä laittamaan naksut lattialta takaisin paikoilleen, jos tätä ehdotan. Monistä näistä tilanteista on tullut tytölle hauskoja leikkejä. Tapa herättää äidin huomio, jos äiti on vaikka erehtynyt siivoamaan lounaan jälkiä. Nämä äidistä ei niin kivat leikit saattaisi saada hävitettyä vain muuttamalla omia toimintatapoja. Aina vaan ei osaa olla niin tyyni tai olla huomioimatta tilannetta.

Sitten jäljelle jää vielä muiden lasten tahaton kiusaaminen. Niihin tilanteisiin ei varmaan ole muuta lääkettä kuin aika ja samojen neuvojen toistelu. Näitä ohjeita saakin varmaan kertoa vielä aika pitkään. On tämä vanhemmuus jännää. Aina ajattelee, että kun selvitään tästä vaiheesta, niin sitten helpottaa. Pikkuhiljaa alan tajuamaan, että nurkan takana on aina uusi ja entistä vaikeampi tilanne odottamassa. Skarppina saa pysyä vielä pitkään, että pysyy muutoksessa mukana ja toimintavalmiina :)



sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Bloggaajatreffeillä

Sain viettää eilen ihanan päivän kaksplus-bloggaajakollegoideni kanssa, kun 19 meistä kokoontui Helsingin keskustan Holiday Inniin. Yksi iso syy Kaksplussan blgoverkostoon siirtymisessä minulla oli juuri halu päästä tapaamaan ja touhuamaan muiden perheblogia kirjoittavien kanssa. Kivaa, että ensimmäinen tapaaminen tuli näin pian aloittamiseni jälkeen. 

Yllä mamma täpinöissään lähdössä juuri tapaamista kohden. Ennen hotellia piti tehdä kuitenkin pieni lenkki miehen työpaikan kautta ja tiputtaa tyttö isilleen hoitoon. Mies ehätti nimittäin vielä aamuksi ylitöihin. Sain pitkin iltapäivää ihania tilannepäivityksiä mieheltäni heidän isä-tytäriltapäivästään. Melkein tuli kateus, kun heilläkin oli niin kivaa. Kävivät kuuntelemassa musaa puistossa ja maistelivat yhdessä ravintolapäivän antimia. Tyttö oli kuulemma vetänyt pääosin isin ekan annoksen, joten miehen oli pitänyt ostaa itselleen uusi. Illalla oli vielä maistunut pinaattiletut puolukkahillolla. Sain itse nauttia omasta vapaa-ajastani täysin, kun tiesin, että tytöllä oli mukavaa puuhaa toisaalla.



Tässä ihanainen osanottajajoukkomme. Tunnistatko kaikki kuvasta :)?






Holiday Inn antoi meidän tapaamista varten käyttöön vastikään uusitut lounge-tilat. Ihanan rento, raikas ja rauhallinen alue. Mukavaa, että tilasta pääsi myös ulos parvekkeelle nauttimaan aurinkoisesta säästä.








Aloitimme lounaalla ja rennolla keskustelulla. Tilasin itse lohi-caesarsalaatin. Mukavan kevyt, mutta kuitenkin täytttävä annos. Juuri sopiva lämpimänä kesäpäivänä. Vatsa täynnä oli mukava tutustua paikalle tuotuihin lahjakasseihin, joiden sisältä löytyi vaikka mitä mukavaa. Varsinkin Lushin tuotteet jäivät mieleen. Kassissa oli paljon hyödyllistä juuri lapsiperheitä ajatellen, äitejä tietenkään unohtamatta :)



Tapaamisessa kävi Noshin edustaja Riina Siira esittelemässä heidän tämän kevään mallistoa. Olen kuullut Noshista paljon hyvää. Vaatteet ovat olleet käytössä kestäviä ja materiaalit miellyttäviä. Lastenvaatteiden lisäksi heillä on nykyisin mallisto myös naisille. Mikäs sen mukavampaa! Tapaamisessa arvottiin jopa viisi 80€ lahjakorttia ja minä olin yksi onnekkaista voittajista. Jee! Hypistelin tuotteita jonkin aikaa, ennen kuin osasin valita ne parhaimmat tilattavat. Mukava päästä itse testaamaan tätä kehuttua merkkiä!

Kuvat lainattu Nosh.fi

Lopulta tilasin itselleni ihanan mustavalkoraidallisen maximekon ja Pikku P:lle hihattoman pallomekon. Näin molemmilla on jotain odotettavaa postista lähiaikoina:)



Hotellilta suurin osa meistä lähti vielä jatkoille Kaisaniemenpuistoon. Laitilan Wirvoitusjuomatehdas tarjosi meille juomaa, jotta kuivin suin ei tarvinnut puistossa istuskella. Oli ihanaa jatkaa päivää vielä ulkona hyvässä seurassa. Sääkin oli mitä mainioin. Mielessäni kyllä kävi, että milloinkahan viimeksi olenkaan mennyt puistoon pussikaljalle :)

Tapaaminen lunasti kaikki odotukseni. Oli mukavaa tavata mammoja tuttujen blogien takaa. Kaikki olivat minulle henkilöinä uusia tuttavuuksia alkuun, mutta päivän edetessä sain monta uutta tuttavaa. Tosi kiva tapaaminen, näitä lisää! 

Lisää fiiliksiä tapaamisesta löytyy instagramista #kaksplusverkostotreffit sekä muilta mukana olleilta bloggaajilta:




















Yhteistyössä mukana: