keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Pikku P yhdeksän kuukautta

Tällä kertaa minun piti tarkistaa kuukauden takaisesta kirjoituksestani, mitä kaveri silloin osasikaan:) Jos mahdollista, niin tammikuu hurahti vieläkin nopeammin kuin kuukaudet normaalisti. Varmasti viikon matka lämpimään sotki puolin ja toisin kuuta.


Nykyisellään Pikku P kävelee tuettuna jo pitkiä matkoja. Se on myös hauskaa hommaa! Hän konttaa usein jalkojen juureen ja nousee seisomaan vihjaillen, että annappas kädet tänne ja ala kuljetella! Kävelykärryksi sopii myös syöttötuoli tai baarituoli. Taaperokärry on ilmeisesti vielä liian kiikkerä pikkuisen makuun.

Elotonta tukea vasten hän saattaa liikkua pieni matkoja eteenpäin ja vaihtaa tukea esimerkiksi sohvasta sohvapöytään. Molempia käsiä ei tuen päällä tarvitse enää lepuuttaa. Kaveri on kokeillut ja pysynyt muutaman kerran sekuntteja tuettakin pystyssä.

Tytöstä on tullut varsin puhelias seuralainen. Hän juttelee omalla vauvakielellään pitkiäkin tarinoita innostuessaan. Tutuimmat sanat äiti, tissi ja nykyisin myös isi tulevat tytön suusta monta kertaa päivässä ja aivan oikeissa yhteyksissä. Niille on syntynyt selkeä merkitys. Suloista on, kun tyttö nykyisin huhuilee "äiti", kun ei vaikka näe minua. Kun vastaan, että "äiti on täällä", niin leikkejä voi taas jatkaa.


Pikkuinen on alkanut oikeasti leikkiä leluilla. Hän heiluttelee niitä vähän niin kuin ne kävelisivät ja tarinoi kovasti. Välillä hän pitää lelua itseensä päin kädessä ja juttelee sille. Ja taas äidin sydäntä lämmittää, on se vain niin suloista katseltavaa<3


Pikkuinen on ehtinyt nyt konttailla pari kuukautta kotona ja tunteekin kolkat jo varsin hyvin. Vessa olisi aivan lempipaikka, kun siellä on kaikkea kiellettyä. Vessapönttöön olisi mukava kiivetä vessanraikastinta maistelemaan. Toinen ihana asia oli vessaharja pöntön vieressä. Kaveri konttaa vieläkin joka kerta ensin tarkistamaan, josko se olisi ilmestynyt takaisin paikalleen. Vaikka siirsin sen jo viikkoja sitten kaapin päälle.

Vessa on Pikku P:stä siksikin kiva paikka, koska siellä käydään kylvyssä, saunassa ja suihkussa. Kaveri rakastaa vettä ja uimista. Kun hänet heittää alasti ja sanoo, että mennään molskimaan ja polskimaan, niin oi että sitä riemun määrää! Tyttö on yhtä hymyä ja antaa omanlaisiaan riemuääniä.


Toinen kielletty lempipaikka on olohuoneen seinässä oleva kaasuhälytin. Sen johtoa on aivan mahtavaa heilutella. Mikä parasta, johdon voi irroittaa ja laittaa suuhun! Kaveria on kielletty tästä useasti ja hän selkeästi tietää, ettei sinne saa mennä. Jos on tylsää, niin se on varma paikka, mistä saa heti huomiota. Johdosta otetaan kiinni virne naamalla ja hieman huudellaan. Näin äiti varmasti huomaa, että pikkuinen on pahan teossa.


Eroahdistuksesta kirjoittelinkin viime viikolla. Äiti on aika must kamaa nyt pienelle, vaikka pahin piikki on ehkä jo ohitettu. Syli ja tissittely on pop. Kaveri alkaa tajuta, että asioita joko on tai ei. Pari päivää sitten söin patonkia ja päätin antaa hänen maistaa myös pienen palan. Kaveri oli tästä aivan innoissaan. Sai syödä jotain uutta ja vieläpä samaa ruokaa kuin äiti! Noh, kun hän oli jo tyhjin käsin minulla oli vielä kantapala jäljellä. Toinen katsoi sitä selkeästi himoiten. Kantapala oli kuitenkin niin kova, että ajattelin, ettei pieni hampaattomalla suullaan saa siihen jälkeä. Huitasin lopun suuhuni. Toinen katsoi minua aivan järkyttyneenä ja rupesi itkemään. Ilkeä äiti!


Niin ja pusuttelu ja halittelu on nyt opittu! Vanhemmat saavat yleensä paljon hellyyttä päivän aikana. Pikku P on muutenkin varsinainen hymytyttönen. Virneitä riittää päivän aikana jaettavaksi<3




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!