torstai 31. maaliskuuta 2016

Haaveena YOYOt

Yhdistelmävaunuja raskausaikana katsellessani mietin myös rattaiden käyttömahdollisuutta matkalla. Toiveena oli, että selvittäisiin samoilla rattailla koko vaunutteluaika. Parille ekalle reissulle ostamamme Bugaboon Cameleonit ovatkin olleet oiva matkakumppani. Berliinissä talviaikaan Bugikset ovat huomattavasti lämpimämmät ja mukavammat. Lämpimämmän ratasosan lisäksi makuupussi pitää vilun loitolla. Kap Verdellä taas seilailimme pääosin hotellialueella, joten rattaiden isompi koko ei ollut haitta. Bugisten kätevä jatkettava kuomu suojaa vauvaa loistavasti auringolta. Lisäsuojana oli vielä aurinkovarjo. Tuntui myös, että Bugiksissa on mukavampi ottaa päivänokosia matkarattaisiin verraten. Ei tullut huonoa omaatuntoa nukuttaa kaveria vaunuissa altaalla.

Nyt kuitenkin kesäreissua suunnitellessa matkarataskuume on taas iskenyt. Tahdomme lomailla parissa eri paikassa, jotta saamme annoksen kaupunkilomailua, mutta myös rantalöhöilyä. Kohteiksi olemme miettineet Italiaa, Portugalia tai jopa New Yorkia lähialueineen. Nyt pikkuinen alkaa olla jo sen verran iso, että matkarattaissa kuljettaminen ei kuulostaisi niin pahalta. Auringolta tulee toki edelleen suojata, mutta sen ei ehkä tarvitse olla ihan niin fanaattista kuin vauvaiässä. 

Kuva: http://www.babyzen.com/

Matkarattaita katsellessa silmämme ovat kiinnittyneet Babyzenin YOYOihin. Vaikuttavat aivan nerokkailta. Pienet, kevyet ja helppokäyttöiset. Rattaat saa mukavasti lepäävään asentoon unien ajaksi. YOYOt ovat ainoat niin pienet rattaat, jotka saa viedä lentokoneessa käsimatkatavarana. Voit rullailla lastasi siis lähes koko ajan rattaissa tarvittaessa. Ei tarvitse pelätä, että rattaat likaantuvat, katoavat tai rikkoutuvat. Ulkonäkö on ihan katseltava. 

Isommassa kaupungissa liikuttaessa matkarattaiden edut ovat kiistattomat. Ne saa nopeasti kasaan tarpeen mukaan, jolloin mahtuu täydemmänkin kulkuneuvon kyytiin. Matkarattaat on kevyet kantaa esimerksiksi metron rappusia edestakaisin. Toisaalta, jos tyttö tahtoo välillä vähän kävellä tai olla kantorepussa, niin rattaat voi pistää kasaan ja heittää olalle. Pelkällä kantorepulla en osaisi reissuun lähteä. Tyttö tykkää nukkua vaunuissa, jolloin on kätevä esimerkiksi syödä rauhassa tai shoppailla. YOYOissa tulee mukana erillinen olkahihnallinen kantokassi, jossa vaunuja voi kantaa. Varmasti näppärä, mutta kyllä hihna varmaan pidemmän päälle saattaa painaa.
Kuva: http://www.babyzen.com/

Isoin ongelma YOYOissa on niiden hinta. Maksavat uutena enemmän kuin maksoimme käytetyistä Bugaboista. Käytetyt tuntuvat olevan sen verran haluttuja, että menevät todella nopeasti eteenpäin. Rattaista on tullut tänä keväänä uusi malli YOYO+, jossa on muun moassa tavarakoria saatu mukavasti kasvattua. Ehkä tällä kertaa pitäisi panostaa, näistä näyttäisi pääsevän tarvittaessa toisaalta hyvin eroon?

Onko sinulla kokemuksia YOYOista tai muista matkarattaista? Tai oletko miettinyt matkarattaiden hankintaa? 




keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Pääsiäisen unikoulu

Pidimme jo pidempään haaveilemamme unikoulun Pikku P:lle pääsiäisen vapaiden aikaan. Kaveri oli nukkunut jo kauan varsin levottomasti. Varsinkin aamuyöt olivat katkonaisia. Ajattelimme, että ehkä yöimetyksen lopetus ja Pikku P:n siirtyminen kokonaan omaan sängyyn rauhoittaisi öitä. Vanhempien liikkeet eivät häiritsisi pienen unta ja toisaalta vanhemmatkin saisivat kääntää yöllä kylkeä. Yötissittelystä oli tullut vain tapa, jota tarjosin rauhoittaakseni kaveria. Nykyisin se ei oikein auttanut rauhoittumiseenkaan, oli vain hetki kerätä voimia ennen seuraavaa yöllistä konttausharjoitetta. Omassa sängyssä myös äidinmaidon huumaava tuoksu oli kauempana.

Ennen unikoulua Pikku P tuli meidän keskeen nukkumaan noin klo 1-2 aikoihin, joskus aiemminkin. Tämän jälkeen saatettiin heräillä jopa alle tunnin välein. Tyttö pongahti istumaan ja alkoi itkeä. Sitten koetettiin kontata seinän läpi tai vaihtoehtoisesti pyrittiin kohden jalkopäätä. Kuitenkaan ei oikeasti jaksaisi, joten pää kopsahti toistuvasti takaisin lakanoihin ja jäätiin makaamaan pylly pystyssä. Lopulta uupumus voitti ja voitiin ottaa pienet tirsat useimmiten äidin kaunalossa tai päällä. Tissiä hamuttiin välillä, mutta ei se tuonut apua tai helpotusta. Useimmiten tissittelyn jälkeen alkoi uusi kohellus.


Päätimme pääsiäisvapaiden lähestyessä, että siinä on sopiva rako kokeilla unikoulua. Siirsimme nukuttamisen ja yöheräämiset unikoulun ajaksi miehen hoidettavaksi. Rauhoitimme uniajan ja makkarin kokonaan tissittelyvapaaksi. Vauvat kun eivät kelloa ymmärrä, niin tuntui hassulta antaa tissiä vaikka klo 4 jälkeen yöllä. Iltamaidot sekä aamun ensimmäiset hölät pikkuinen saa nykyisin istualtaan sohvalla.

Isimies saa tytön helposti yöunille, jos minä en ole näkösällä. Minut nähdessään Pikku P alkaa välittömäsi kitistä äidin syliin. Olenkin ottanut tavaksi iltaisin mennä hetkeksi vessaan piiloon tai sitten sohvalle makoilemaan selkänojan taa (aika rankkaa:), jos on miehen nukutusvuoro. Mies rauhottaa tytsyn syliinsä laulaen ja kävellen samalla olohuonetta ympäri. Makkarissa kiertely on liian ilmiselvää nukuttamista.

Olen lukenut, että jotkut äidit nukkuvat unikoulun alussa pari yötä esimerkiksi sohvalla, jotta isi saa hoitaa yöheräämiset rauhassa ilman häiriöitä. Kokeilimme kuitenkin suoraan sitä, että nukun omassa sängyssä. Meillä meni näinkin ihan hyvin. Ehkä osaksi siksi, että tyttöä nukkui vain omassa sängyssä.


Pelkäsimme, että Pikku P ei rauhoitu millään yöllä, jos hän ei saa tissiä. Tyttö on aika jäärä, joten periaatteessa hän olisi voinut huutaa vaikkka yön läpi, jos tissiä ei heru. Kaveri oli kuitenkin varsin sopuisa ja nukahti aika nopeasti isänsä syliin. Ensimmäisinä öinä mies rauhoitteli heränneen tytön pääosin ensin laulaen syliinsä ja sitten taputteli uneen omaan sänkyyn. Parin yön jälkeen useimmiten riitti pelkkä taputtelu ja laulelu. Joskus hän nukahti uusiksi, kun huikkasi vain sängystä, että "nuku vaan Pikku P".

Ensimmäisinä öinä tyttö heräsi viitisen kertaa, mutta pian unipätkät alkoivat pidetä. Toissa yönä eli kuudentenä yönä kaveri nukkui keskeytyksettä klo 8.30-4!! Tästä rohkaistuneena menin itse kokeilemaan, jos saisin hänet nukahtamaan vielä pariksi tunniksi. Miehellä, kun alkoi taas työt seuraavana aamuna. Ei hyvä idea. Tissihän se nenään tuoksui ja alkoi kova itku, kun maitoa ei tarjottukaan. Isi sai rauhoitella tyttöä vartin, ennen kuin kaveri nukahti uudelleen. Pariin kertaan tytsy parkaisi "äitiii, tissiii" (ja äiti makasi sängyssä sydän murtuneena). Tämän jälkeen hän nukkui puoli seiskaan, joten silloin olikin jo ok herätä.

Aamuisin olemme heränneet hieman aiemmin kuin normaalisti. Ensimmäisenä aamuna jo puoli kuuden jälkeen ja siitä pikkuhiljaa myöhentyen lähemmäs tuttua seitsemää. Toki myös kellojen siirto on sotkenut rytmiä.


Unikoulu näyttäisi näin viikon kokemuksen jälkeen toimivan hyvin. Yhden heräämisen yöt olisivat jo aika luksusta. Tyttö tuntuu myös rauhoittuvan nopeammin takaisin nukkumaan omasta sängystä kuin meidän viekusta. Pinniksessä hän korkeintaan nousee istumaan tai seisomaan, mutta ei lähde konttailemaan parkuen. Varmasti sekä vauvalle että vanhemmille parempi, jos voi nukkua yön melkeinpä keskeytyksittä. Jaksaa sitten päivällä leikkiä! Vaikka täytyy myöntää, että välillä on tylsää herätä ilman pientä sängystä. On se aika ihana siinä kainalossa, vaikka joutuukin itse nukkumaan vähän hassuissa asennoissa. Nyyh, kaikkea ei voi saada.


Unikoulu on näkynyt meillä päivisin lisääntyneinä tissittelyinä ja läheisyyden kaipuuna. Äitin tissiä olisi mukava maiskutella varsin tiheään tahtiin, jopa useasti tunnin aikana. Aamuisin vedetään puolen tunnin tissimaratonit. Varmaan se siitä tasaantuu ajan kanssa. Ja nyt, kun taas arki alkaa. Onhan sekin voinut olla outoa, kun isä on ollut pääsiäisen kotona. Kaveri kaivannee sellaista tyttöjen omaa aikaa:)


tiistai 29. maaliskuuta 2016

Leikkipuistossa

Tänään päästiin ensimmäistä kertaa oikein kunnolla tutustumaan läheiseen leikkipuistoon. Ilma oli mukavan lämmin. Tyttö tarkeni hyvin välikausivaatteissa. Niissä liikkuminen oli toppavaatteisiin verraten todella paljon helpompaa. Hiekkalaatikolla pääsi möyrimään ja kiikussakin sai vähän otetta keinun reunasta. Selkeästi kiinnostavampaa hommaa siis.


Keinussa otettiin pienet vauhdit ihan tyytyväisenä. Pieni hymykin saatiin näkyviin. Hieman se oli kuitenkin vielä jännää hommaa. Hiekkalaatikko oli ehkä se mielenkiintoisin paikka, jos muita lapsia ei oteta lukuun. Siellä oli kiva konttailla. Otimme myös hetkeksi hanskat kädestä, jotta hän sai vähän tunnustella hiekkaa (ja koettaa syödä sitä). Testiin pääsi myös liukumäki ja pieni karuselli.



Tätä ensimmäistä hiekkalaatikkopäivää varten äiti oli valmistautunut huolella. Pari viikkoa sitten nimittäin tajusin, että mitä ihmettä puen tytölle päälle ulkoiltaessa keväällä? Kääk! Tähän saakka kaveri on köllötellyt tyytyväisenä vaunuissa, joten suurempaa rymy- tai kuralätäkkösuojaa vaatteissa ei ole tarvinnut olla. Nyt sen aika alkaa olla käsillä. Minusta lapsen pitää saada kokeilla ja riehua ulkona mahdollisimman vapaasti. Nykyisin on tarjolla niin laadukkaita vaatteita, että oikeat löytämällä pystyy suojaamaan lapsen varsin hyvin kastumiselta.

Vietin pari iltaa googlaillen ja lueskelin joukon arvosteluja eri välikausivaatteista. Esille nousivat erilaiset kuoripuvut ja soft shellit. Niissä vedenpitävyys voi olla jopa 10 000mm, joka on tuplat tavallisiin kuravaatteisiin verraten. Kävin myös katsomassa Popilla ja Name itillä heidän valikoimaansa. Popilla myyjä vakuutti, että kuoripuvun pitäisi pysyä vedenpitävänä useita tunteja ulkoiltaessa varsin kosteassakin. Toki, jos uidaan kuralätäköissä pidempään, niin päälle voi vielä pukea kuravaatteet suojaksi. Ne on myös helpompi putsata ulkoreissun jälkeen. Lisäki ne antavat suojaa kuoripuvulle hankaukselta. 


Arvoin jonkin aikaa Popin ja Name itin pukujen välillä. Lopulta päädyin Name itin kukkaiseen haalariin. Se on nätimpi ja yli puolet halvempi (Name itillä sai vielä -20% netistä tilattaessa:). Se on kuitenkin saanut paljon kehuja kestävyydestään ja vedenpitävyydestään eri blogeissa. Ajattelin, että lähdetään sillä liikkeelle. Kaveri rymyää kuitenkin vielä ehkä hieman maltillisemmin kuin vaikkapa ensi vuonna. Jos tuntuu, että kosteus tulee läpi, niin kokeilemme seuraavan kerran Popin versiota. Kuorihanskat on Popilta. Niissä peukalo sujahtaa mukavasti paikoilleen, kunhan saa tungettua käden varsin tiukan keskikuminauhan ohi. Vedenkestävyys on niissä sama 10 000mm eli pitäisi pysyä kuivana.



sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Laulava koira

Ostimme Pikku P:lle vajaa kuukausi sitten Fisher Pricen laulavan koiran. Tämä lelu on osoittaunut aikamoiseksi hitiksi. Tyttö kuuntelee koiran biisejä useita kertoja päivässä ja tansahtelee (=hytkyy) niiden tahdissa. Koiran kanssa on kiva "painia" ja halailla. Samalla saa painettua uutta ääntä päälle.


Koiraan on ohjelmoitu yllättävän paljon kaikkea. Lauluja on useita. Lisäksi löytyy loru ja pieniä lausahduksia. Olen pitänyt koiraa yleensä "lauletaan ja leikitään" kohdassa, jolloin lauluja tulee enemmän. Toinen ohjelma on opettavampi. Koira kertoo ruumiinosien nimet ja värit (eri osat ovat erivärisiä) niistä painettaessa. Tämä on kätevä varmasti, kun P on vähän vanhempi.


Rallatukset jäävät hyvin päähän soimaan. Osaan kaikki ulkoa ja muistan aika hyvin myös eri äänenpainot. Voin hyvin sijaistaa koiraa, jos patterit pääsevät loppumaan:)


perjantai 18. maaliskuuta 2016

Mitä kaipaan ajalta ennen vauva-arkea

Sain sähköpostiini Vaun uutiskirjeen pari päivää sitten. Siinä oli linkki artikkeliin, jossa listattiin asioita, mitä useimmat kaipaavat vanhemmaksi tultuaan ajalta ennen lapsia. Menin mielenkiinnosta lukemaan, että mitä siellä luetellaan. Listasin alle omia fiiliksiä useimpiin kohtiin. Koko jutun kaikkine kohtineen löydät täältä.


1. Unta.

Totta. Varsinkin nyt, kun taas yöt ovat olleet katkonaisempia. Haaveilen siitä, että voisin kesällä nukkua yhden yön lävitse. Ehkä jopa yksin? (Toisaalta osaisinkohan kuitenkaan nukkua yksin?)

2. Ex tempore -elämää, spontaaniutta ja huolettomuutta.
Olen saanut ilokseni todeta, että kyllä vauvankin kanssa voi olla spotaani. Ei ole monia asioita tai paikkoja, jonne en ole voinut Pikku P:n kanssa mennä. Kaveri viihtyy kanssani shoppailemassa kaupungilla ja ravintolassa syömässä. Enemmänkin hän kyllästyy, jos joutuu kykkimään kotona kanssani koko päivän. Äitinsä näköinen tyttö<3  Saa nähdä tekeekö kävelemään oppiminen hänet levottomammaksi.

Miehen kanssa olisi tietysti mukava saada vähän enemmän kahdenkeskistä aikaa. Vaikka päivällinen kivassa raflassa johonkin väliin. Se on kyllä outoa, kun kaikki menot ilman P:tä tulee sopia miehen kanssa. Tulee hassu olo, kun kuittaa jollekin, että varmaan ok, mutta kysyn vielä mieheltäni. Niin, millä vuosisadalla elämmekään;)


3. Vartaloa ennen raskautta.

Olen mielestäni palautunut varsin hyvin raskauden jälkeen. Samat vaatteet sopivat edelleen ja tunnen oloni muutenkin kehossani kotoisaksi. Imetän edelleen, joten sen poisjäänti lähitulevaisuudessa muokkaa toki vartaloani vielä hiukan. Josko nyt jäisi muutakin kuin kuoret tisseistä jäljelle!

4. Vessakäyntejä ilman seuraa.
Heh, tämä onkin hyvä. Nykyään iloitsen siitä, kun pääsen miehen tultua kotiin rauhassa kakalle:)

5. Siistiä kotia.
En ole koskaan ollut mikään yli-intoilija siisteydessä, joten ei meilä vielä ainakaan sen sotkuisempaa ole. Päinvastoin imuroidaan useammin. Tai onhan nuo P:n lelut joka ilta pitkin ja poikin, mutta äkkiä ne kerää. Lähitulevaisuudessa tavarat alkavat kulkeutua enenemissä määrin joka paikkaan, joten lisää aikaa siistimiseen illalla varmaan kannattaa varata.


6. Että ei koko ajan tuntisi epämääräistä syyllisyyttä kaikesta.

Se se onkin hassu juttu. Aina voi syyllistää itseään jostain. Asiat kuitenkin useimmiten ovat tosi pieniä. Koetankin koko ajan opetella stressaamaan vähemmän ja turhasta. Ei kukaan ole täydellinen.

7.-10.Henkilökohtaista tilaa, keskustelua aikuisten kanssa ilman keskeytyksiä, televisio-ohjelmia, joissa esiintyy oikeita ihmisiä, kuumaa kahvia
Näistä ehkä tuo henkilökohtaisen tilan kaipuu näkyy eniten. Sen tarve on alkanut näkyä enenemässä määrin lähiaikoina. Ehkä minulle alkaa taas muistua mieleen, että minäkin olen täällä edelleen! Ei saa unohtaa itseään äitiyden alle.

TV:tä ehtii katsomaan illalla ja keskeytyksiin rupatellessa tottuu. Juon kahvini tätänykyä termoslasista. Säilyy pidempään kuumana ja ei voi kaatua niin helposti P:n päälle, jos sattuisi saamaan mukin käsiinsä.


14. Pitkiä ja rauhallisia suihkuhetkiä
Tästä on tullut yleellisyyttä. Ihana, kun ainakin viikonloppuisin voi käydä rauhassa suihkussa. Halpaa huvia, josta saa yllättävän paljon mielihyvää! Jos oikein pistää ranttaliksi, niin voi vaikka pitää pienen kauneushetken ja kaivella ihonhellimistuotteet kaapista.


16. Tyhjää pyykkikoria

Pyykkiä kyllä riittää ja meitä on kuitenkin vaan kolme. Onneksi meillä on aika iso pesukone ja myös taloyhtiön konetta voi käyttää. Pelottaa ajatella pyykin määrää isommissa perheissä!

21. Lomia, jotka tuntuvat lomilta.
Olen sen verran levoton nainen, että minusta on nyt aivan mahtavaa, kun lomilla on uutta tekemistä. Voi touhuta Pikku P:n kanssa kaikkia vauvajuttuja. Voi luvan kanssa istuskella kahviloissa, kun toinen pitää syöttää. Saa katsella paikkoja vähän toisesta näkövinkkelistä.

22. Pitkäksi venyneitä iltoja tietäen, että aamulla voi nukkua niin pitkään kuin haluaa.
Kyllähän se joskus käy mielessä, jos pikkuinen nukkuisikin vaikka huomenna yhdeksään;)

24. Tarmoa
Minnekäs se katoaisi? Nythän sitä vasta tarvitaan!


Miltä lista teistä kuulostaa? Mikä kohta kolahtaa eniten?


Ensimmäisiä askeleita ja yölliset treenit

Pikku P treenailee täällä kovasti kävelemistä. Kävelykärryn kanssa huristellaan olohuoneen ja eteisen väliä useita kertoja päivässä. Äidin ja isin kanssa on kiva tehdä taluttaen kävelykierroksia pitkin kotia. Aiemmin tarvittiin molemmat kädet, mutta nyt käveleminen alkaa sujua myös yhdellä kädellä kuljettaen.


Ensimmäiset ihkaomat askeleet ilman tukea pikkuinen otti toissa viikon sunnuntaina. Ja minä en nähnyt niitä! Tyttö oli juuri isänsä kanssa makkarissa kävelyharjoitteita tekemässä ja askelsi elämänsä kolme ensimmäistä askelta. Sitä ennen oli tullut ehkä pieniä lilliputti askeleita. Jalka oli vähän noussut, mutta eteenpäin ei oltu juuri päästy. Isä hihkui innosta ja minä ryntäsin makkariin. Nämä askeleet menivät minulta ohi, mutta onneksi uusia tilanteita on tarjoutunut useita sen jälkeen.

Tyttö kulkee nykyisellään todella taidokkaasti tukia pitkin ympäri kämppää. Myös esimerkiksi vaihto sohvalta sohvapöydälle onnistuu, vaikka joutuisi ottamaan pari askelta ilman tukea. Tuetta otettujen askeleiden määrä on koko ajan kasvanut. Eilen laskin, että niitä tuli yhdellä kertaa jo kymmenkunta. Tyttö testaili juuri uutta tyllihamettaan ja innostuksissaan käveli ihan tuosta vaan. Tyylitietoa näyttää löytyvän pienestä pitäen;)


Kävelemisen harjoittelu on sotkenut ikävä kyllä yöunia aika railakkaasti. Luonnollisista syistä. Juuri, kun alettiin saada venytettyä pisintä unipätkää. Nyt aletaan jo olla taas menossa parempaan päin, mutta oli öitä, jolloin herättiin läpi yön tunnin välein. Tyttö pongahti istumaan sängyssä ja alkoi itkeä. Rauhoitteleminen vei oman aikansa. Yleensä vain äiti kelpasi ja äitikin sai keksiä joukon uusia tapoja saada likka rauhoittumaan. Nukahtamiseen saattoi mennä varttikin aikaa ja pahimmillaan tyttö nousi ylös hetken päästä uudelleen.

Toisaalta itse ehti herätä jo niin hyvin, ettei meinannut saada enää unen päästä kiinni. Paikallaan piti kuitenkin pysyä, sillä muuten tyttö havahtui heti uudelleen hereille. Pikkuinen useimmiten nukahti vain minun kainaloon puoliksi päällä maaten. Jalat oli usein heitetty minun päälleni. Koetapa nukkua siinä nalkissa sitten;)

Viime viikko meni aika sumuisissa merkeissä. Olin tosi väsynyt. Päikkäreitä ei juuri tullut nukuttua, vaikka olisi ollut järkevää. Jotenkin ei nukuttanut silloin, kun pikkuinen meni päikkärille. Onneksi mies alkoi kelvata kainalona taas viime viikon lopulla, joten pystyimme jakamaan heräilyjä. Saimme kehuskella yhdessä väsymystämme.


Hyvä puoli tässä kaikessa taitaa olla se, että pikkuisen tissinkaipuu yöllä on selkeästi vähentynyt. En ole sitä tarjonnut automaattisesti jokaiseen heräämiseen, vaan katsonut tuleeko toinen maitoa pyytämään. Tissi, kun ei ole enää lähiaikoina ole olut se maaginen tainnuttaja. Useimmiten syli on ollut riittävä, joten sillä ollaan menty. Vaikka yöllä olisi herätty esim. kymmenen kertaa, niin maitoa kaveri on juonut ehkä kahdesti-kolmesti. Optimistisena ajattelen, että josko tämä olisi alku sille yöimetyksen loppumiselle (taas). Toivossa on hyvä elää:)


perjantai 4. maaliskuuta 2016

Äiti ja isi karkuteillä

Järjestin miehelleni yllätyksen ja vein hänet kahdenkeskiselle brunssille viime sunnuntaina. Tämä olikin ensimmäinen kerta kaksin ulkona Pikku P:n syntymän jälkeen. Pyysin Pikku P:n kummia hoitamaan tyttöä ja tein varauksen ravintola Kujalle Hakaniemeen. Miehelleni sanoin, että kummi on tulossa kyläilemään. Yllätys säilyi hyvin loppuun saakka. Vaikka valmistinkin edellisenä päivänä ruoat hoitajalle jääkaappiin. Ja oikein tälläydyin aamulla. Kuulemma hieman hämmästeli tätä, mutta ei sen kummemmin miettinyt asiaa.

Viivyttelin lähtöaamuna aamiaisen kanssa niin pitkään kun vain kykenin. Lopulta noin puoli tuntia ennen vieraiden saapumista paljastin idean. Pyysin miestäni treffeillä ja annoin suklaamunan (olisin ostanut kukkia, mutta lähikaupasta oli hylly tyhjänä). Mies ensin naureskeli, että toki lähden. Hymy kuitenkin hieman hälveni, kun kerroin suunitelmasta lähteä brunssille Kujalle kaksin.

Mies oli sinällään inostunut ajatuksesta, mutta suloisen huolissaan jättää tyttöä ilman toista vanhempaa. Puolituntinen tulikin tarpeeseen, jotta mies sai koota ajatuksensa ja totuttautua hylkäykseen. Tuntui, että mies oli enemmän hädissään ajatuksesta kuin minä. Ehkä olin itse ehtinyt totuttautua siihen pidempään.

Lähtöä tehdessämme kerroimme Pikku P:lle brunssille lähdöstä ja siitä, että palaamme parin tunin päästä. Kaveri vaikutti tyytyväiseltä ajatukseen (ja ymmärsi tietenkin kaiken:) ja vilkutti vain kummin sylistä takaisin. Mies kävi vielä makkarin ovella vilkuttelemassa toistamiseen, jolloin tyttö heilutti kättään takaisin. "Meinasitteko te nyt mennä sitten?"


Parituntinen kaksin oli mukavaa. Alkuun olimme aikalailla puulla päähän lyötyjä. Istuimme hiljaa vähän eksyneen näköisinä. Mitäs sitä sitten? Meno rentoutui loppua kohden, lasillinen kuohuvaa oli tässä hyvä apulääke. Puheenaiheet sivusivat melkein poikkeuksetta meidän pientä prinsessaa. Minkäs sille mahtaa, kun tyttö on vaan niin ihana!

Pohdimme pariin otteeseen, miten hoitokeikka kummilla  sujuu. Ajoitin lähdön tytsyn päiväunien aikaan. Meidän lähdettyä kummi vei Pikku P:n ulos vaunulenkille päikkäreille, jonka jälkeen sitten tytön herättyä olisi lounasaika. Pikkuisen ensimmäiset päikkärit kestävät yleensä puolesta tunnista kahteen tuntiin. Mietimme, että hän on joko herännyt melkein heti ja sen jälkeen kiukutellut koko ajan. Tai sitten parhaimmassa tapauksessa nukkuu yhä kun tulemme.

Toinen arvaus kävi lopulta toteen! Kun tulimme kotiin, niin Pikku P veti tyytyväisenä sikeitä parvekkeella. Kummi naureskeli, että aika helppo hoitokeikka! Pikku P nukkui lopulta melkein neljän tunnin päikkärit. Ajatteli varmaan, että vanhemmat saavat brunssailla rauhassa<3

Tästä jäi kyllä hyvä fiilis. Ehkä pikkuinen pärjää joskus toistenkin ilman vanhempiensa seuraa:)


torstai 3. maaliskuuta 2016

Pikku P kymmenen kuukautta

Meillä asustelee nyt kymmenen kuukautta vanha tytön tyllerö. Lähestymme hurjaa vauhtia taaperoikää ja tämä alkaa näkyä myös tytön ulkomuodossa. Kaverilla on selän lisäksi pari varsin pitkiä jalkoja. Liikkuminen on sulattanut tytöstä pois enimmän vauvapyöreyden, teräsreidet ovat historiaa. Muistan, kun ihan pienenä koetin vievä tytsyn varpaita suuhun, mutta niissä ei riittänyt pituutta. Nyt jalkaa olisi vaikka minne saakka;)

Tytön luonne puskee esiin yhä enemmän. Päivän mittaan tarjolla on vaikka millaista vekkulia ilmettä. On aivan ihana seurata tuota ilmeiden kirjoa ja tuntea tietävänsä, mitä toinen sillä hetkellä ajattelee. Äiti jekuttaa minua, minäpä jekutan äitiä, älä vie sitä minulta, miten niin en voisi mennä sinne, minua pelottaa, minua väsyttää, mikä ihme tuo on, rakastan sinua... Pikkuinen selkeästi seuraa vanhempiensa liikkeitä ja sanoja ja koettaa matkia niitä. Hauskaa, kun huomaa jonkun miehen elkeen tytön käytössä!

Vauvakieli on edelleen vahvasti mukana. Jos tytöltä vie jonkun esineen pois, niin yleensä sieltä tulee kovasti kommenttia takaisin. Viesti menee perille, vaikka kieli onkin vielä eri. Pari viikkoa sitten maalla ollessa tyttö kolautti kevyesti sormensa leluun lattialla leikkiessään. Itkuhan siitä tuli. Mummo meni siihen kommentoimaan, että "eihän tuo onneksi tainnut kolahtaa pahasti". Tyttö katsoi mummoa tulistuneena nousi istumaan ja osoittamaan toisella kädellä sormeaan. Samalla suusta tuli tulva vauvakieltä kiihkeään sävyyn "Sattui tosi paljon, älä vähättele mummo. Tuohon kohtaan!". Voi miten liikkis hetki<3


Tytsylle on kasvanut pieni annos varovaisuutta. Parhaiten tämän huomaa vauvauinnissa. Ennen kaveri molskahti veteen sukeltamaan jokaisen tilaisuuden tullen. Nyt liukumäestä laskeminen on liian pelottavaa. Toissa maanantaina patjan reunalta istueltaan altaaseen molskahtaminenkin oli liikaa. Tyttö istui reunalla ja hoki "ei, ei, ei" ja kallisti itseään enemmänkin taaksepäin. Olimme ensin hieman hämmentyneitä, että mitäs nyt tapahtuu. Olemme nyt enemmän vain uineet ja hassutelleet vedessä ja tehneet pari pientä pintasukellusta refleksin ylläpitämiseksi. Pienin askelin eteenpäin, eiköhän tyttö siitä rentoudu, kun huomaa, ettei ole mitään pelättävää. Onhan se oikeasti ihan loistojuttu, ettei hän ihan päättömänä hyökkäile veteen!

Parhaita leluja ovat kaikki ei lelut. Keittiössä viihdytään pitkä tovi leikkien äidin antamilla kattiloilla ja muovikipoilla. Jos perään antaa vielä lusikan, niin tyttö rummuttelee oikein rytmikkäästi sillä eri kippojen pintaan. Rytmitajua tuntuu löytyvän:) Vaatteilla ja rievuilla leikkiminen on myös oikein viihdyttävää. Niiden kanssa voi leikkiä myös kukkuu-leikkiä.

Kaveri tutkailee maailmaa nykyisin yhden sormen taktiikalla. Hän menee joka paikkaan etusormi ojossa ja painelee sekä tökkii asioita. Tämän vuoksi lelut, joista nappia painamalla saa ääntä aikaiseksi, ovat tosi mielenkiintoisia. Soivan koiran ja traktorin melodioita kuunnellaan yhä uudelleen ja uudelleen. Myös äidin ja isän nenään tökkääminen on hurjan hauskaa. Kuuluuhan sieltä aina "piu".

Pikku P nousee oikein ketterästi seisomaan tukea vasten. Myös liikkuminen tukea vasten näyttää varsin vaivattomalta. Välillä noustaan seisomaan myös ilman tukea. Tavaran noukkiminen maasta ja takaisin seisomaan ponnahtaminen on ihan perustreeniä. Viime sunnuntaina kaveri keksi taaperokärryn idean ja on siitä lähtien viipottanut menemään sillä edestakaisin meidän eteisen/olohuoneen suoraa. Vauhti on aika hurja. Välillä voi pysähtyä katselemaan kirjahyllyn sisältöä tai omaa peilikuvaa.


P on ottanut myös tällä viikolla muutaman hapuilevan askelehkokin seisoessaan tuetta, mutta ne ovat olleet enemmän sellaisia puolikkaita askelia. Kehitystä kävelypuolella on kuluneen viikon aikana tullut kuitenkin sen verran, että ei tiedä milloin se askel sieltä oikeasti löytyy. Voi tulla jo aika piankin. Yritys tuntuu olevan nyt kova!


tiistai 1. maaliskuuta 2016

Omaa mehua lingolla

Sain joululahjaksi Philipsin mehulingon. Olen testaillut linkoa nyt pari kuukautta ja olen okein iloinen laitteesta. Smoothieita tulee valmistettua edelleen, mutta mehulinko tuo mukavaa vaihtelua.

Raaka-aineet valmiina linkoon. Inkivääri unohtui kuvista, muttei mehusta:)

Teen lingolla useimmiten mehua raaka-aineista, joita eivät niin hyvin smoothiessa toimi. Esimerkiksi porkkana ja appelsiini toimivat mehuna paremmin. Appelsiinin kalvot eivät jää suuhun pyörimään. Nyt on ollut hyvää aikaa tehdä mehuja sitrushedelmistä, sillä niiden satukausi on ollut parhaimmillaan. Porkkanamehu on varsinaista herkkua yhdistettynä appelsiiniin ja maustettuna palasella inkivääriä. Kuvissa valmistuu tällainen mehu. Toinen herkku on verigreipin ja appelsiinin yhdistelmä.  Sitruuna ja lime antavat kivaa kirpeyttä moneen mehuun.


Mehulinkoon voi laittaa periaatteessa melkein mitä tahansa kasviksia. Mehustaa sen mukaan, mitä kaapista löytyy! Ananas on muutenkin lempparihedelmäni ja myös mehuna erittäin hyvää. Meloneista mehua irtoaa aika vähän. Kurkusta tulee mukavan lempeä ja raikas maku. Juuri googlettelin ja löysin Novellen mukavan artikkelin kuudesta herkullisesta mehusekoituksesta. Näitä voisin testailla seuraavaksi.

Mehulingon ohjeessa sanotaan, että kasvikset voi laittaa linkoon ihan sellaisenaan. Laitoin appelsiinit ensimmäisen kerran kuorineen linkoon ja lopputulos maistui appelsiinin ulkokuorelta. Ei hyvä. Tämän jälkeen olen kuorinut appelsiinit ja muut kuorelliset. Omenat periaatteessa menevät kokonaisina, jos vain mahtuvat. Kaikki kannattaa tietysti huuhdella hyvin etukäteen. Valmistelussa menee näin oma aikansa, mutta lopputulos on parempi.


Mehujen koukuttava tekijä on niiden herkullisuus! Ne ovat todella paljon parempia kuin kaupan mehut. Tuoreus maistuu! Mehut ovat mahtavan värisiä ja ihanan kuohkeita. Ja voit olla ainakin varma, mitä juot. Saat myös ympättyä lasilliseen mehua todella suuren määrän vitamiineja ja ravintoaineita. Parhaimmillaan saat jo aamupalalla sen puoli kiloa kasviksia massuun. Ne ovat elimistölle kätevässä muodossa, joten ne imeytyvät nopeasti. Mehussa on kaikki kasvisten vitamiinit tallella, vain kuidut jäävät lingon jäteastiaan.

Tai näin mehuintoilijat hehkuttavat. Mehujen ravintopitoisuuksista ollaan montaa mieltä. Mihin kaikki vitamiinit mehussa sitoutuvat? Eikös smoothie ole kuitenkin parempi vaihtoehto, kun mitään ei mene hukkaan? En löytänyt tähän näin äkkiseltään yksiselitteistä vastausta. Niin tai näin, mutta ainakin mehut maistuvat hyviltä ja terveellisiltä. Mehut myös tuntuvat täyttävän vatsaa eri tavalla kaupan mehuihin verraten. Tuskin se kaikki ihana väri pelkkää väriainetta on:)


Mehustuksen jälkeen suuri laiskuuttva tekijä on lingon peseminen. Osia on useita. Ei pesussa kuitenkaan lopulta kovin kauaa mene. Philips taitaa luvata, että laite olisi minuutissa puhdas. Näin tehokas en ainakaan vielä ole, mutta sanotaanko, että viidessä kyllä. Mehua ei kannata valmistaa kovin suurta annosta kerralla, sillä vitamiinit alkavat karkailla heti uutuuttaan. Olen säilyttänyt mehuja maksimissaan päivän jääkaapissa.

Mehustuksessa jää ihan jonkin verran mäskia eli hedelmien kuitumassaa. Jotkut käyttävät tätä kuitulisänä esimerkiksi leivonnassa tai smoothiessa. Minä olen kuitenkin kumonnut mäskin ainakin tähän asti roskiin. Jos siinä ei ole enää mitään vitamiineja jäljellä, niin en näe tarvetta käyttää mäskiä edelleen. Kasvisten kaikki hyvä (kuituja lukuunottamatta) on jo hyödynnetty.

Lingosta on varmasti iloa myös Pikku P:lle, kun hän vielä vähän kasvaa. Voi juoda herkullisia ja ravinteikkaita kotimehuja kaupan mehujen sijaan. Kyllä näin pysyvät veriarvot kohdillaan!