keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Viikonloppu maalla

Vietimme viime viikonlopun hieman pidennettynä vanhempieni luona Savossa. Isimies ajoi kanssamme sinne torstaina illalla ja lähti sitten omille teilleen seuraavana aamuna. Mukaansa hän poimi matkalta yhden Pikku P:n yksivuotislahjoista. Sen verran isompi kyyditettävä, ettei takapenkille olisi mahtunut muuta kyytiin. Esittelen tämän huikean paketin piakkoin:)


Automatka meni ihan kivasti, vaikka lähdimmekin vasta kolmen jälkeen iltapäivällä ajamaan. Tyttö nukkui varsin pitkät iltapäiväpäikkärit. Tuntuu, että Mikkelin kohdilla pikkuinen yleensä viimeistään herää ja alkaa käydä levottomaksi. Viimeistään Juvan ABC:llä pitää pitää tauko. Se onkin aikalailla puolessa matkassa tai vähän päällekin, joten ihan ok hetki. Tylsää vaan aina pysähtyä samalle asemalle:) Loppua kohden sai kyllä keksiä jos jonkinlaista viihdykettä, sillä pysähdyksen jälkeen pientä ei enää nukuttanut. Pikkuinen katsoi hetken teletappeja puhelimesta, sitten leikittiin pehmoleluilla ja soivalla laulukirjalla. Viimeisenä oljenkortena annettiin vähän naposteltavaa. Turvaistuin on siitä kätevä, että siinä tyttö voi hyvin syödä eväitä. Ei ole tukehtumisvaaraa. Kaukalossa asento oli vähän liian kellottava. 

Viikonlopun kelit olivat vähän heikohkot. Välillä satoi räntää ja oli muutenkin koleaa. Yön jälkeen maa oli kuurassa. Ulkona ei täten kovin suuria aikoja viihdytty. Onneksi on uimahalli lähellä ja muutenkin kaikkea kivaa puuhaa. Pikkuiselle riitti koko viikonlopuksi ihmeteltävää kaikissa uusissa leluissa, joita mummola on pullollaan. Serkkupojat piipahtivät äitinsä kanssa yhtenä iltana. Poikien kanssa Pikku P viihtyy tosi hyvin ja pojatkin jaksavat viihdyttää pientä pelien lomassa. Taisi toinen pojista opastaa pikkuista jo tabletilla pelaamisessakin;)


Tuntui, että mummolassa sekä paikka että asukit alkavat olla Pikku P:lle tuttuja, vaikka he eivät ihan niin usein välimatkan vuoksi näekään. Toki ensimmäinen päivä meni tutustuessa, mutta sen jälkeen tyttö pääsi hyvin vauhtiin. Ukin kädestä otettiin topakasti kiinni ja osoitettiin sormella, minne lähdetään seuraavaksi tutustumisretkelle. Illalla kuljettiin vuorotellen toisen isovanhemman luona esittelemässä mummolan lempipehmolelupupua. Taloa kierrettiin rohkeasti myös itse ja ihmeteltiin paikkoja. Mummolan kissa oli aivan ihana, sitä olisi voinut silitellä loputtomiin. Kissa parka vain pelkäsi Pikku P:tä ja karkasikin usein uuninpankolle turvaan.

Palasimme maanantaina junalla takaisin kotiin. Aiemmin olen ottanut junasta perhehytin, mutta nyt meillä oli paikka IC:n yläkerrassa leikkipaikan lähellä. Suurin osa matkasta menikin leikkipaikalla oleillen. Liukumäen portaat olivat ihan parhautta. Vaikka tyttö osaa nykyisellään kävellä varsin tukevasti, niin junan liike vei tasapainon aika usein. Suurin osa ajasta käppäiltiin taluttaen. Varsin väsyttävää hommaa äidillekin tuo leikkiminen. Tyttö suikkii koko ajan sinne tänne ja pitää koettaa vahtia, ettei vaan tule esimerkiksi pää edellä liukumäestä alas. Huips, puolen vuoden päästä on jo varmasti paljon helpompaa! 

Alakerran vaunupaikat olivat vaunuja pullollaan. Päätinkin testata, jos tyttö nukkuisi ensimmäiset päikkärit sylissä. Vajaan tunnin unet hän jo nukkui matkalla junalle. Tämä onnistuikin ja hän nukkui vajaan tunnin päikkärit kainalossani. Olipas symppistä! Pikkuinen nukkuu nykyisin yöt omassa sängyssä, joten harvoin pääsen ihailemaan enää nukkuvaa prinsessaani<3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!