Kissan ja vauvan yhteiselo

Meillä asustaa vanhempien ja taaperon lisäksi musta Noita-kissa. Tänä keväänä hän täyttää jo 14 vuotta, joten hän on jo oikea kissaherra. Rauhallinen ja kiltti tuutelipallo, joka kaipaa paljon rakkautta ja hellyyttä. Ennen Pikku P:n syntymää hän nukkui yöt yleensä meidän tyynyllä tai kainalossa. Muutenkin Noita vietti paljon aikaa meidän sylissä rapsutuksia saaden. Mietimmekin ennen Pikku P:n syntymää, miten tilanne tulee muuttumaan vauvan syntymän jälkeen. Jääkö kissa pajon ilman huomiota ja toisaalta tekeekö tämä hänet mustasukkaiseksi. 

Vastaus molempiin kysymyksiin on kyllä. Varsinkin ensimmäisinä viikkoina Vauva vei niin totaallisesti molempien huomion, ettei aikaa millään jäänyt enää kissan paijaamiseen. Annoimme Noidan nukkua meidän vieressä P:n syntymään saakka. Muutos olikin jonkinmoinen, kun sen paikan sängyssä veikin joku ihme nyytti. Pääsy öisin makkariin evättiin, sillä Noita on vähän liian tuttavallinen tavoiltaan. Kissa olisi helposti voinut tulla kehräämään ja varrimaan vauvan päälle. En olisi osannut nukkua silmän räpäystäkään, jos minun olisi pitänyt vahtia kissan touhuja. Koetimme pitää ovea auki P:n ollessa vähän vanhempi, mutta ei siitä mitään tullut. Aina, kun heräsin, niin kissa istui vauvan vieressä meidän sängyllä ja tuijotti. Pelottavaa.




Pelkäsimme, että kissa saattaa tunkea pinnasänkyyn tytön siellä nukkuessa. Kasasimme pinniksen makkariin päälle kuukausi ennen tytön syntymää. Silloin kissa harvase päivä kävi siellä salaa nukkumassa. Paras paikka sängyssä oli pinnikseen kiinnitettävän hoitopöydän alla. Tämä jatkui myös tovin tytön syntymän jälkeen, mutta pikkuhijaa kissa oppi, ettei se ole sen paikka. Varmaan sen jälkeen, kun P alkoi nukkua sängyssä alkuyöt ja myös päiväunia, niin kissa jätti sängyn rauhaan. Tämä tapahtui varsin huomaamatta, ilman suurempaa numeroa.

Muuttuneiden nukkumajärjestelyjen lisäksi myös hellyydenosoitukset ilta-aikaan vähenivät. Vaikka olin nyt pääosin kotona, niin en silti ehtinyt helliä kisua. Toisaalta P:n nukkuessa olin jo kuluttanut kaiken jaettavan rakkauteni, enkä oikein jaksanut silitellä Noitaa. Raasu, sillä hetihän kissa oli syliin tulossa, kun vain satuin sohvalle itsekseni istumaan. Minä kun vain halusin olla hetken rauhassa ja vaikka katsella facebookia.

Noita oli joulun aikaan päälle kuukauden maalla vanhemmillani hoidossa, kun ensin reissasimme pariin otteeseen sinne ja takaisin ja kävimme lomamatkalla Kap Verdelle. Palattuaan kotiin Pikku P oli oppinut konttaamaan. Mikä shokki! Sehän liikkuu. Aiemmin kissa oli voinut käydä tutkailemassa vauvaa omaan tahtiin ja karata, jos otteet kävivät liian rajuksi. Nyt piti tosissaan ottaa tassua toisen eteen. Toisaalta nukkuminen sohvalla ei enää onnistunut, sillä tyttö ylsi sinne " silittelemään". Tilannetta pahensi vähän myöhemmin se, kun Pikku P lähti kävelemään. Tämän jälkeen kissan perään ryntäiltiin aina, kun vain mirri oli näköpiirissä. Pikku P:stä Noita on jotain aivan mahtavaa! Riemunkiljahdukset vain lentävät, kun tyttö koettaa päästä kissaa silittämään. Yksi ensimmäisitä sanoistakin on kizzza. Pikku P:n otteet saattavat olla varsin rajuja, mutta Noita ei ole kertaakaan raapaissut tai kovistellut tyttöä. Toinen on korvat luimussa jököttänyt paikallaan, jos ei pääse karkuun. Olen koettanut tietenkin olla välissä erotuomarina, mutta eihän sitä aina heti tilanteeseen ehdi. 

Nätisti kulta, nätisti! Ei, nyt Noita-kissaan sattuu...

Kaiken tämän seurauksena Noidalle iski masennus pari viikkoa sitten. Ressu oli jotenkin aivan vetämätön. Nukkui saunassa lattialla ihan kuin ei olisi jaksanut hypätä ylälauteille. Tuntui, että kävelykin oli jotenkin raihnaista. Turkki pöyhötti ja silmät olivat oudot lautaset. Ruokaan se ei ollut koskenut koko päivänä. Olin aivan hädissäni, että nytkö se kuolee. Noidalla on ollut aiemmin takalonkat kipeät, joten testailimme, koskeeko niihin. Onneksi ei kuulunut vinkausta. Mietimme voisiko ressu olla vain niin stressaantunut P:n ahdisteluista ja rakkauden puutteesta. Silittelimme Noitaa koko illan ja seuraavana päivänä pyrin huomioimaan toista monin tavoin. Avasin aina parvekkeen oven heti, kun se sinne tahtoi. Ruokaa tarjosin usein ja vahdin, ettei P pääse häiritsemään syömistä. Ennen meillä oli ruokakupit aina lattialla, mutta P:n lähdettyä liikkeelle, olemme antaneet kissalle ruokaa, kun se tulee sitä pyytämään. Jo iltapäivälle Noita oli oma vanha itsensä. Tuli kehräämään ja puskemaan syliini sohvalle. Ihanaa! 

Nyt tyttö on alkanut sisäistää sen, että kissaa pitää silittää varovasti. Ei tukistamalla tai vetämällä hännästä. Samalla hän sanoo saman "aaaaa"-äänen, kuten halatessa. Tyttö saattaa sanoa äänteen jo kissan nähdessään. Aika symppistä. Noitakin alkaa taas löytää oman uomansa perheessä. Pitkään aikaan se ei ole enää yrittänyt tunkea makkariin yöaikaan, jos ovi avautuu. Kissa on todennut, että ei sohvalla makoilu sen hullumpaa ole. Noita on myös oppinut, että tytön mentyä nukkumaan laskeutuu rauha ja sohvan voi vallata. Päivät hän nukkuu pääosin saunan lauteilla tai nyt kevään tultua parvekkeella. Illalla on mahdollisuus myös saada sitä kaivattua rakkautta ja hellyyttä. Me olemme pyrkineet löytämään enemmän aikaa kissan huomioimiseen. Rapsutuksia pitää antaa päivittäin. Nyt on mukava, kun P:kin osaa antaa kissalle kunnon silityksiä, niin kissan rakkauskiintiö tulee luontevammin täyteen.