Kaksplus.fi

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Esikoinen ja pikkuveljen tulo taloon

Jännäsimme aika paljon sitä, miten Pikku P reagoi pikkuveljen syntymään. Prinsessainen on rehellisesti ollut elämämme keskipiste ja veljen syntymän jälkeen tämä huomio jakaantui kahdelle. Kaikista ennakkovalmisteluista huolimatta tälli oli pienelle aika kova. Tätä kolhua pintakorjataan yhä.

Koetimme valmistella Pikku P:n hyvin pikkusisaren syntymään kertomalla raskauden kolmen kuukauden rajapiikin jälkeen usein mahassa kasvavasta pienestä vauvasta. Vatsan pyöristyttyä P taputteli usein vatsaani ja totesi pikkuveljen kasvavan siellä. Joskus veljelle tarjottiin myös pusuja ja vaikkapa leikkikupista maitoa. P tunnusteli mielellään veljensä potkuja mahasta, kunhan ne tulivat riittävän ripeästi! Kerroimme P:lle, että pikkuveli tulisi olemaan meille tärkeä, yhtä tärkeä kuin P on. Pikkuinen on syntyessään pieni ja tarvitsee paljon syliä. Pikkuveli ei osaa alkuun edes ollenkaan liikkua. Vauva syö synnyttyään pitkän aikaa vain tissimaitoa ja saattaa tarvita sitä varsin usein. Sitten kun pikkuveli kasvaa, niin he voivat leikkiä yhdessä. 

Kodissa ei tarvinnut tehdä kummoisia järjestelyjä ennen pikkuveljen syntymää. Pikku P siirtyi taaperosänkyyn pari kuukautta ennen laskettua aikaa. Samalla P:n käytössä ollut pinnasängystä tehty taaperosänky muutettiin vauvalle sopivaksi. P nukkui heti ensimmäisestä yöstä eteenpäin tyytyväisenä omassa hienossa uudessa sängyssään. Hieman lähempänä kotiin ilmestyi toinen Tripp Trapp pikkuveljen käyttöön. Tuoli ja siinä ollut vauvatuki kiinosti hieman. Vauvanukkeja ja pehmoleluja istutettiin siinä pariin otteeseen.

Varautumisesta huolimatta Pikku P:n kiinnostus ja mustasukkaisuus uutta tulokasta kohtaan yllätti minut ja mieheni täydellisesti. Pikkuveljeä oli kiva silitellä ja halata, mutta myös lyödä, purra, raapia ja koettaa litistää alle. Tuttavalliset ja hyväntahtoiset elkeetkin olivat useimmiten varsin rajuja ja äkkinäisiä. Pikkuveljeä käteltiin oikein topakasti ja sanottiin samalla "päivää, päivää pikkuveli!" P on ikäisekseen varsin pitkä ja roteva, joten olisi onnistuessaan voinut jyrätä veljen täysin. Heitä ei siis voinut jättää hetkeksikään kaksin. Tottakai heidän kuitenkin piti saada tutustua ja halusin muutenkin ottaa P:n mukaan arjen rutiineihin. Hän kun niin mielellään oli auttamassa esimerkiksi vaipan vaihdossa. Koko ajan piti seurata tilannetta silmä kovana, että missä vaiheessa hymy pikkuveljen kasvoilla muuttuu itkuksi.

Voin ihan rehellisesti sanoa, että en ollut todellakaan valmistautunut tuollaisiin Pikku P:n tunteiden purkauksiin. Olin alkuun ihan helisemässä ja hädissäni, että miten minä tästä selviän. Alun hormoonihyöryt ja väsymys sotkivat pakkaa entisestään. Koin monia hetkiä, jolloin huomasin kieltäväni tytärtäni liian kärkkäästi pois pikkuveljen kimpusta tai sättiväni häntä tekemisistään. Hetkeä myöhemmin koin kamalan huonoa omatuntoa käyttäytymisestäni ja mietin, miten minusta näin huono äiti on tullut. 

Ajattelin, josko tilannetta rauhoittaisi se, jos hän saisi hoivata leikkivauvaa minun tapaani. P ei ole ollut kuitenkaan mitenkään erityisen kiinnostunut hoivaleikeistä. Muutaman kerran hän on vauvaa kannellut ja antanut tissimaitoa. Muuten hoivaaminen on lähinnä eri lelujen nukkumaan laittamista. Lainasimme myös kirjastosta erilaisia sisaren tulosta kertovia satukirjoja. Sanna ja pikkuveli olikin pitkään lempi-iltasatu. Sen P osaa heittämällä ulkoa!

Pikkuveljen synnyttyä veljen tavarat alkoivat kiinnostaa ihan eri tavalla. Hoitopöydälle ja Tripp Trappin vauvatukeen neitokainen kiipeili päivittäin. Autossa olisi pitänyt saada matkustaa turvakaukalossa. Huomiota haettiin muutenkin rettelöimällä. Ikävä kyllä, silloin oli pakko antaa toiselle huomiota, jottei tavarat mene rikki. Vaikka kuinka haluaisi opettaa toisen hakemaan huomion positiivisen kautta. Toki kehuimme Pikku P:tä arjessa parhaan mukaan kaikesta auttamisesta ja hyvästä toiminnasta. 

Pikkuveljen tulo sotki varsin tehokkaasti hyvin alkaneet Pikku P:n pottatreenit. Aloitimme vajaa kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa, kun jäin itse kotiin. Jälkeenpäin ajateltuna olisi kannattanut tehdä aloitus hieman aiemmin, että pottailu olisi ehtinyt rutinoitua. Juuri ennen synnytystä käytimme P:lle vaippaa enää päivä- ja yöunien aikaan. Ensimmäiset viikot hän kävi oikein hienosti potalla ja esitteli tekosiaan ylpeänä veljelleen. Sitten tajuntaan iski, että "pikkuvelihän käyttää vaippoja, niin minäkin haluan". Tämän jälkeen pottailusta tuli taistelua. Laitoimme asian joksikin aikaa jäähylle ja palasimme vaippojen käyttöön. Hienon tarrakirja houkuttimena palasimme pottaharjoitteisiin noin viikon tauon jälkeen. Tällöin P alkoi itse taas puhua potalle menosta. Nyt käytämme vaippoja edelleen, mutta tavara tulee jo pääosin pottaan. Eilen oli pitkästä aikaa täysin kuiva päivä. Valoa siis kajastaa tunnelin päästä.


Toinen näkyvä asia oli unien sekoittuminen ja häiriintyminen. Päiväunille ei olisi ruvettu millään. Ennen riitti, että P:n työnti uniaikaan parvekkeelle, niin hän nukahti sinne itsestään. Veljen syntymän jälkeen pahimmillaan piti heittää tunnin lenkki ulkona, ennen kuin raasu sai unenpäästä kiinni. Tilannetta auttoi, kun keksimme laittaa P:lle musiikkia kuulokkeilla varsinkin reissun päällä. Näin hän nukahti paremmin.

Veljen syntymä vaikutti myös yöunille nukahtamiseen. P jäi ennen veljen syntymää kiltisti omaan sänkyyn nukkumaan iltasadun jälkeen itsekseen. Nykyisin Pikku M jää kuitenkin olohuoneeseen meidän kanssamme seurustelemaan ja nukahtaa sitten hieman myöhemmin. P koki tämän selkeästi epäreiluksi ja olisi halunnut itsekin tulla olohuoneeseen sohvalle nukkumaan.  Nukahtaminen illalla vaati useita käyntejä makkarissa ja ajallisesti tunnista jopa kahteen. Myös yöllä heräiltiin usein. Harmittavan usein itkien. Pikku P näki selkeästi painajaisia, mutta ei oikein osannut kertoa, mitä niissä tapahtuu. Vajaan kuukauden sisällä tilanne on unien kohdalta tasoittunut. Päiväunille nukahdetaan aika hyvin parvekkeelle ihan itsekseen ja yötkin menevät taas pääosin nukkuen. 

Nyt päälle kolme kuukautta myöhemmin voin todeta, että tilanne on tasaantumaan päin. Pikkuveljen aamuvaipan vaihdosta yhdessä on tullut lähes rutiini. P seisoo sängyn vieressä ja katsoo, mitä veljen yövaipan sisältä löytyy. Sitten lähdetään yhdessä vessaan pesemään veljen pylly. Takaisin tultuamme Pikku M kaivaa veljelle puhtaan vaipan ja antaa minulle. Lopuksi valitsemme vielä Pikku M:lle hyvät vaatteet päiväksi yhdessä. Pikku M saa myös usein treeniseuraa lattialle siskostaan. Usein osataan jo makailla vieressä hetki rauhassa ja esitellä leluja. Myös rattaissa voi silitellä veljeä ja viihdyttää. Tylsyyden iskiessä otteet rajuuntuvat edelleen nopeasti. Refleksit saavat olla nopeat, jottei vahinkoja satu. Silti kuukausi sitten Pikku M:n nenänpää oli pari päivää punainen puraisun jäljiltä. Pari päivää sitten P raapaisi ikävästi veljeään otsasta. Kun sanoin, että pitää pyytää anteeksi, niin tyttö vastasi "P antaa pikkuveljelle anteeksihalin ja raapii sitten uudestaan!". Ihan kuivilla ei siis olla vielä... 



4 kommenttia:

  1. Muakin jännittää aika paljon tässä tulevassa muutoksessa, miten sisarussuhde lähtee kehittymään, ikävintä olisi juuri lyöminen ym. fyysinen käytös vauvaa kohtaan :/ Jonkinlaista reagointia on kyllä varmasti luvassa, mutta toivoisin, että se kohdistuisi sitten mieluummin vaikka muhun itseeni kuin vauvaan. Onhan se pikkusisaruksen syntymä kyllä valtava muutos esikoiselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fyysinen käytös on ikävintä. Meillä alkaa onneksi olla tasaantumaan päin. Toivotaan, että teillä reagoidaan kevyemmin. On se myös ihanaa seurata, miten sisarusten välinen rakkaus kehittyy. Tänään P luki iltasadun veljelleen<3

      Poista
  2. Olipa surullista luettavaa. Kannattaisi varmaan ottaa esikoinen viereen ja lähelle eikä patistaa olemaan yksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmillista, että tulkitsit tekstini niin, että tyttäreni jää yksin. Kerroin tekstissä esimerkkinä pikkuveljen yhteisestä vaipanvaihtohetkestä. Yhdessä touhutaan päivän mittaan koko ajan. Tehdään P:lle tuttuja asioita, kuten ulkoillaan ja leikitään sekä syksyharrastusten taas alettua myös uidaan ja käydään muskarissa. Haleja jaellaan kymmeniä päivittäin. Veljen mukaan tultua päivän askareissa sekä osassa haleista on mukana lisäkseni myös Pikku M. Tästä tilanteen muutoksesta halusin kirjoittaa. Onhan se aikuisellekin muutos, kun ydinperhe kasvaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!