Meidän pikkuinen poikanen täytti sunnuntaina yhdeksän kuukautta. Uskomatonta ajatella, että minulla on enää viikko äitiysvapaata jäljellä. Jos en jatkaisi hoitovapaalla, niin palaisin ihan pian töihin. Kääk, onneksi en! En osaisi mitenkään jättää pientä vielä päiväkotiin. Kotona tapahtuu ihan liikaa kaikkea kivaa. Pikku M oppii päivittäin jotain uutta ja en halua missata mitään!
Kuukausi sitten Pikku M otti ensimmäisiä haparoivia askeleita tuen kanssa. Nyt hän kulkee tukea myöden jo todella luontevasti ja nopeasti. Vanhempien taluttamana kävellään pitkiä matkoja. Kävelykärrykin menee, mutta täysi lelulaatikko on vakaampi kävelytuki. Muutaman kerran hän on jo päästänyt tuesta irti ja seisonut hetken itsekseen, mutta pyllähtänyt sitten tyylikkäästi istumaan. Poikasen seisoma-asento on jotenkin tosi vakaa. Hyvä pohja opetella eteenpäin. Meillä jännätäänkin jo, milloin se ensimmäinen itsenäinen kävelyaskel tulee. Se voi tapahtua huomenna tai sitten kuukauden päästä. Hmm, pitää keksiä hyviä houkutteita, että saadaan kaveri liikkeelle!
Puhe ja sanojen ymmärrys kehittyy koko ajan. Tuntuu, että poikanen ymmärtää jo tosi paljon sanoja ja lyhyitä lauseita. "Missä sisko" ja "Otatko tissiä" ymmärretään selvästi. Äitiä kaveri huutelee, kun leikkiessä tulee ikävä ja en istukaan vieressä. Muutamia sanoja on kerran tai kaksi tullut vahingossa oikeassa yhteydessä, mutta ei vielä voi sanoa olevan käytössä. Esimerkiksi eräs päivä lounaan jälkeen menimme sohvalle ottamaan jälkkäriksi tissimaitoa. Kaveri kääntyi ruokailun päätteeksi olkkarin lattiaa kohden ja sanoi "leikki". Olin ihan, että selvä, maha tuli täyteen, mene vain leikkimään.
Puhe ja sanojen ymmärrys kehittyy koko ajan. Tuntuu, että poikanen ymmärtää jo tosi paljon sanoja ja lyhyitä lauseita. "Missä sisko" ja "Otatko tissiä" ymmärretään selvästi. Äitiä kaveri huutelee, kun leikkiessä tulee ikävä ja en istukaan vieressä. Muutamia sanoja on kerran tai kaksi tullut vahingossa oikeassa yhteydessä, mutta ei vielä voi sanoa olevan käytössä. Esimerkiksi eräs päivä lounaan jälkeen menimme sohvalle ottamaan jälkkäriksi tissimaitoa. Kaveri kääntyi ruokailun päätteeksi olkkarin lattiaa kohden ja sanoi "leikki". Olin ihan, että selvä, maha tuli täyteen, mene vain leikkimään.
Ruoka maistuu Pikku M:lle edelleen pääsääntöisesti hyvin. Aamu- ja iltapuuroa ei uppoa desiä isosiskon tapaan, mutta hyvä annos kuitenkin. Yöunet ovat hieman parantuneet, mutta silti yöllä herätään useita kertoja tissitankkaukselle. Harvemmin kuitenkin sen jälkeen jäädään enää treenaamaan. Poikkeusöitä toki löytyy... Mielessäni on alkanut jo kovasti pyöriä unikoulu. Ehkä jonkin ajan päästä voisi sanoa heipat yösyönneille.
Ihana uusi taito on pusuttelun ja halittelun oppiminen. Kaveri ottaa oikein topakasti kaulasta kiinni ja moiskauttaa poskelle todella märän pusun. M vilkuttaa myös oikein iloisesti, kun joku on lähdössä ulos. Pari kertaa on myös saatu poikanen taputtamaan. Mahtavaa, kun saa seurata toisen kehitystä ihan vierestä<3
Ihana uusi taito on pusuttelun ja halittelun oppiminen. Kaveri ottaa oikein topakasti kaulasta kiinni ja moiskauttaa poskelle todella märän pusun. M vilkuttaa myös oikein iloisesti, kun joku on lähdössä ulos. Pari kertaa on myös saatu poikanen taputtamaan. Mahtavaa, kun saa seurata toisen kehitystä ihan vierestä<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!