Viimeistä kuukautta viedään. Kohta vietetään meidän kuopuksen yksivuotissynttäreitä! Tätä pitää sulatella hetki. Toivottavasti tämä viimeinen kuukausi menee tooosi hitaasti. Miten opin suhtautumaan ajatukseen, että mun elämän vauvat on nyt ollutta ja mennyttä?
Tuntuu, että Maiskiksen ulkomuoto muuttuu joka päivä yhä poikamaisemmaksi. Jotenkin kasvojen muoto ja muutenkin olemus kielii siitä, että vauva-aika alkaa olla historiaa. Silmien terävä katse ja muutenkin terhakat otteet alkavat olla tuttu näky. Ja luonnetta löytyy! Jos jokin harmittaa tai ei mene mielen mukaan, niin palaute tulee suoraan. Muuten hän onkin oikein leppoisa tapaus. Reipas pieni poika, joka ei turhia arastele. Hän tutkii maailmaa usein silmät innostuksesta loistaen. Uudet paikat tai kovat äänet eivät juuri hätkäytä, ei kun kontalleen ja uutta tutkimaan!
Kävelemään opettelu on meillä jatkuva harrastus. Tuen kautta mennään kevyesti paikasta toiseen. Muutamia askeleita otetaan myös usein tuetta, kun edessä siintää jotain todella mielenkiintoista. Sitten Maiskis selkeästi tajuaa, että kontaten pääsee nopeammin ja jatkaa matkaa nelinkontin. Muutaman kerran hän on myös noussut seisomaan suoraan lattiasta ilman sen kummempaa tukea. Kaveria pitäisi harhauttaa oikein kunnolla, jos näin saataisiin viimeinen puuttuva virike kävelyn oppimiseen. Taito alkaisi jo ehkä ollakin omaksuttuna, mutta se ei niin kiinnosta. Jos kohta tulisi keväisemmät kelit, niin saisi pienelle kevyemmät kevätkengät jalkaan. Josko kävely ulkona houkuttaisi?
Puheen kehitys on nyt selkeästi ottanut uuden spurtin. Maiskis osoittelee asioita ja esineitä ja odottaa, että vanhempi kertoo sanan. Sitten hän koettaa toistaa sen perässä. Joskus tuntuu, että hän osaa sanoa sanan suorilta oikein! Ehkä vielä vahingossa tai sitten vanhemmat kuulevat, mitä haluavat:) Lamppu on varsinkin kiinnostava esine. Sitä osoitellaan joka paikassa alinomaa. Tämä sana minusta on tullut suusta jo niin monesti, että voidaan laskea opittujen sanojen listalle. Olemme lukeneet Maiskiksellen nyt tiuhemmin kuvakirjoja, jossa kerrotaan eri asioiden ja esineiden nimiä. Nämä kiinnostavat poikaa kovasti. Arjessa tulee myös toisteltua tuttujen asioiden merkityksiä tiuhaan.
Muutenkin Maiskis höpöttää vauvakielellä pitkät pätkät. Asiaa tuntuu pojalla olevan. Puheen ymmärrys on myös selkeästi lisääntynyt. Esimerkiksi antaa ja ottaa ovat tuttuja käsitteitä. Se on sitten eri asia haluaako hän jotain oikeasti antaa vai vetäiseekö viime hetkellä virnistäen pois. Hän myös tuntee ihmisiä nimeltä. Äiti, isi ja sisko löytyvät huoneesta nopeasti, kun Maiskikselta kysyy "Missä äiti/isi/sisko?". Tämä on myös hauska leikki. Se on yhdistettävissä myös kukkuun kanssa.
Ruoka meillä maistuu pääosin edelleen hyvin. Maitotuotteita ollaan kokeiltu pari kertaa ja vaikuttaisi siltä, ettei Maiskis ole niille herkistynyt. Bulgarian ja turkkilainen jogurtti sen sijaan uppoa kuin häkä vaikka ihan itsekseen! Maiskis alkaa tosin tulla tietoiseksi siitä, että välillä hän syö eri ruokaa vanhempien ja siskon kanssa. Tämä tuntuu olevan joinakin päivinä kova pala. Olimme pari viikkoa sitten lounaalla ja Maiskis söi tyytyväisenä hänelle mukaan ottamaani kesäkurpitsapastaa. Ruokailu loppui kuin seinään, kun meidän muiden ravintola-annokset tulivat. Pastan palaset vain lentelivät lattialle! Olin ihan äimänä, että mitäs nyt tapahtuu. Onneksi hän oli jo ehtinyt syömään aika hyvin. Maissinaksut maistuivat vielä hetken, jotta saimme muut omat annokset syötyä. Maiskis myös katselee kotona pöydälle nostettuja ruokia. Enää ei voi laittaa pöydälle valmiiksi esimerkiksi jälkkäriksi ajateltuja vadelmia. Herra näkee ne kyllä ja osoittaa ja meuhkaa sen aikaa, kunnes saa mitä haluaa. Tai nostan vadelmat piiloon penkille pöydän alle.
Nukkuminen alkaa meillä onneksi viimein parantua. Yhtenä yönä Maiskis vahingossa nukkui jopa koko yön kuuteen saakka! Yleensä hän nukahtaa omaan sänkyyn vajaassa puolessa tunnissa. Yöllä herätään noin pari kertaa. Välillä riittää pelkkä peittely, mutta useimmiten pitää ottaa syliin kerran tai useammin ennen kuin jää sänkyynsä. Teen Maiskiksen yöunista tarkemman postauksen piakkoin! Päikkäreille hän nukahtaa rattaisiin varsin helposti. Iltapäiväpäikkärit ovat joskus hieman hankalammat, mutta vartin työntely parvekkeelle viimeistään tainnuttaa kaverin. Ekat unet hän nukkuu noin kello 9-11 ja toiset siskon kanssa yhtäaikaa noin klo 14-15/16.
Katsotaan, mitä Maiskis ehtii vielä kuukaudessa oppia ennen virallista taaperoitumista. Kohta jäbä täällä kävelee ja puhuu yksittäisiä sanoja, kääks<3
Ps. Vertailun vuoksi kannattaa lukea myös Pigelsin touhuista yksitoista kuukautisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!