Maiskis yksi vuotta

Maiskis täytti viime perjantaina yksi vuotta. Näin meidän perheeseemme muutti touhukas taapero. Viimeinen vauvakuukausi on ollut täynnä pieniä ja aika suuriakin muutoksia. Poika on kuorinut itsestään viimeiset vauva-ajan rippeet aloittaakseen taaperoajan tomera touhottajana.

Aloitetaan tärkeimmästä. Maiskis sisäisti kävelytaidon lopullisesti viikkoa ennen syntymäpäiväänsä. Hän auttoi äitiä keittiössä ja lähti astianpesukoneelta aikansa touhuttuaan kävelemään kohden eteistä ja otti ainakin viisitoista askelta. Silloinkaan hän ei kaatunut vaan pääsi päämääräänsä eli pehmolelu Maisan luo. Tämän jälkeen kävelyn koodi oli murrettu. Kotona liikuntaan nyt lähes kokonaan kävellen. Ihan kiireisimpinä hetkinä hän saattaa vaihtaa konttaukseen. Ennen tätä Maiskis oli ottanut pieniä siirtymiä kävellen. Maksimi taisi olla viitisen askelta. Esimerkiksi sohvalta sohvapöydälle. Tuntuu, että innostuksen kävelyn opetteluun Maiskis sai, kun hän pääsi kävelemään ulkona. Hän tajusi, mitä kaikkia uusia ulottuvuuksia tämä taito antaa. Maiskis saattoi ennen kävelytaidon oppimista ulkona liikkuessaan nostaa kädet ilmaan ja sanoa komentavasti äiti, kun halusi taas jatkaa kävelyä. Aika liikkistä!

Kommunikointi Maiskiksen kanssa on yhä helpompaa. Hän osoittaa jo tomerasti, jos hän haluaa ruokapöydästä jotain tai lattialta jonkin lelun. Maiskis on tosi kiinnostunut lukemaan kirjoja ja opettelemaan muutenkin uusia sanoja. Hän koettaa toistaa kuulemiaan sanoja ja välillä osuu aika lähelle oikeaa. Maiskis oli ihan innoissaan palloista synttäreillä ja Vappuna. Mieleen jäikin sanan alku pa, pa! Kysyttäessä hän löytää oman pään ja navan ja osaa sanoa sanan kirkkaasti. Napa löytyy helposti myös äidiltä. Nukkumaan mennessä Maiskis tietää mitä tehdä, kun sanon laita pää tyynyyn! Yllättäen hän on myös oppinut, että puhelin on pu. Vauvakieltä tulee oikeiden sanojen lisäksi paljon. Jokeltelu on myös muuttanut muotoaan enemmän kolisteluksi. Kielenkehitys on selkeästi aktiivisessa vaiheessa.

Maiskis syö edelleen aika hyvin. Hieman ruokailun alkuinnostus on hiipunut. En tiedä onko kokin mielikuvituksessa vika vai onko maailma muuten vain ruokailua mielenkiintoisempaa. Toivottavasti vuoden rajapyykin tuomat uudet mahdollisuudet vilkastavat taas ruokailua. Muutenkin Maiskis on varsin hitaanlainen syöjä. Vaikkei hän ensimmäisen vartin aika syö juuri mitään, hän saattaa sen jälkeen yhtäkkiä innostua. Joskus istuttuamme tunnin ruokapöydässä huomaan, että kaverin lautanen on tyhjä. Ei pidä siis hötkyillä ruokailun kanssa. Tissimaito maistuu erinomaisesti. Varsinkin aamuisin herättyään pikkuinen tankkaa aimoannoksen. Muuta aamiaista onkin turha tarjota heti perään. Noin tunnin päästä mahassa alkaa taas olla tilaa. Ehdoton lempiruoka taitaa olla makaronilaatikko. Hedelmistä banaani tai hunajameloni ovat hittejä.

Maiskis nukkuu yöt! Hurraa! Nyt viimeisen parin viikon aikana on tarvinnut vain käydä peittelemässä ja laittamassa tutti suuhun kerran tai kaksi yössä. On ollut myös pari yötä, jolloin hän on nukkunut läpi yön. Aika helmeä. Iltaisin pieni nukahtaa omaan sänkyynsä vajaassa puolessa tunnissa, kunhan itse köllöttelee sängyn vieressä. Alkuun pidän kättä sängyn sisäpuolella, josta poikanen saattaa pitää kiinni tai maata päällä. Ennen nukahtamista hän kuitenkin päästää irti. Nukuttamiseen ja yöllisiin peittelyihin kelpaa melkein isimies tällä hetkellä paremmin. Maiskis herää aamuisin varsin aikaisin. Kuuden molemmin puolin. Tämän vuoksi hän on yleensä ysin jälkeen ihan valmis päikkäreille. Nykyisin hän nukkuu useimmiten vain yhdet päikkärit ja herää niiltä noin klo 12. Tästä on aika pitkä matka iltauniin. Hän menee nukkumaan käsin jälkeen ja nukahtaa yleensä viimeistään 20.30. Ei hän kuitenkaan iltaisin ole mitenkään liian väsynyt, joten ilmeisesti tämä toimii ihan hyvin. Harmi sinänsä, että nyt siskokset nukkuvat päiväunet taas eri aikaan. Hyvästi äidin oma aika. Toisaalta, nyt ehdin touhuta molempien lasten kanssa myös kaksin. Kaikella on aina puolensa.

Maiskis on oppinut antamaan haleja. Niitä on aina ihana saada. Äidin lisäksi myös isä ja sisko saavat oman osansa pojan hellyydenosoituksista. On se niin suloista, kun poikanen kävelee vaappuvin askelin luokseni kädet ojossa ja antaa iiiison halin. Ja ehkä vielä pusun poskelle. Tämän herran kanssa on ihana lähteä valloittamaan maailmaa. Nyt pieni on siihen valmis!