keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

41. raskausviikko

Tytsy antaa odottaa itseään. Olin toivonut, että pääsisin tapaamaan vauvan tämän raskausviikon aikana, mutta tyttö ei tahdo pitää kiirettä. Lähestyvä yliaikaisuus ja odottaminen alkaa pikkuhiljaa todella ahdistaa. Entäs jos kaveri ei tulekaan ulos omin avuin, vaan joudutaan käyttämään järeimpiä keinoja?

Oloni on jatkunut fyysisesti tälläkin raskausviikolla hyvänä. Nyt on alkanut tuntua harjoitussupistuksia enenemässä määrin ja vauvakin on pyörinyt varsin levottomasti. Mitään suurempaa merkkiä lähestyvästä synnytyksestä ei kuitenkaan vielä ole ollut.

Koetin pitää itseni kiireisenä tämän raskausviikon ja olinkin keksinyt ohjelmaa melkeinpä joka päivälle. Olen käynyt aamiais- ja lounastreffeillä kavereiden kanssa. Viime viikon lopulla kaupungilla oli myös useita mielenkiintoisia tapahtumia, joissa oli kiva piipahtaa.

Kävin Vanhalla Ylioppilastalolla järjestetyssä Fashion Stock Salessa, jossa oli mielenkiintoinen kattaus suomalaisia ja kansainvälisiä merkkejä. Osalla oli mukavat alennukset outletin hengen mukaisesti. Mukavan näköistä tavaraa oli paljon. Katselin kuitenkin vain tarjontaa ja mietin, miten mikään vaate ei oikein toimi lähitulevaisuudessa. Suurimmalla osalla vaatteista oli niin korkea kaulus, etteivät ne toimi imetyksen kanssa. Toisaalta hylkeenä en osaa vielä arvioida, miten ne tulisivat istumaan synnytyksen jälkeen. Näin säästyi aika mukavasti rahaa!



Ostin kyllä messuilta Lumoan pisteeltä tytsylle mekon kesäksi. Vaikka menin tilaisuuteen heti sen avauduttua, Lumoan pisteellä ei enää ollut kuin kolme pientä mekkoa jäljellä. Kyseinen mekko oli pienin, joten valinta oli helppo:) Sain mekon alle puoleen hintaan, joten kelpuutin sen, vaikka alunperin haaveilin jadenvihreästä mekosta.

Kävin myös Fair Made Finlandin tapahtumassa Lasipalatsissa ja viikonloppuna Kaapelitehtaan Kierrätystehtaalla. Varsinkin Kierrätystehtaalla oli paljon kaikkea uutta mukavaa katsottavaa. Menimme tilaisuuteen sunnuntaina, jolloin tapahtumassa oli varsin väljää, sai katsella ihan rauhassa. Ehkä sateinen ilma söi osallistujia. Koetimme mennä samaisena sunnuntaina myös Pasilan Veturitallien sisustusbloggaajien kirpputorille. Siellä oli vain niin älytön ryysis, että luovutimme jonon nähtyämme.

Tiistaina eli 41. raskausviikon viimeisenä päivänä minulla oli neuvolakäynti. Hoitaja tarkisti taas samat asiat kuin muillakin kerroilla. Muuten kaikki näytti ihan hyvältä, mutta verenpaineeni oli paukahtanut aika korkealle. Arvot olivat 143/91, kun korkean verenpaineen raja on 140/90. Sain neuvolasta mukaani verenpainemittarin. Hoitaja pyysi minua mittaamaan verenpaineen uudestaan illalla ja sitten seuraavana aamuna. Jos arvot ovat edelleen rajojen yläpuolella, niin sitten tulisi ottaa yhteyttä Kättärin päivystykseen.

Arvot ovat onneksi kuitenkin laskeneet tuosta. Eilen illalla päästiin 126/84 arvoihin ja tänään iltapäivällä 117/79. On varsinkin alapaine silti noussut raskauden alusta ihan jonkin verran, sillä arvot olivat silloin 105/64. Ilmeisesti tuollainen nousu on kuitenkin vielä ok.

Olen tänään ottanut aika iisisti ja syönyt varsin kasvisvoittoisesti. Ehkä sekin on auttanut asiaa. Pitää seurailla vielä tilannetta, mutta onneksi tämä taisi olla väärä hälytys. Muita raskausmyrkytykseen viittaavia oireita ei ole ollut. Virtsa oli puhdas eikä suurempaa turvotusta tai painonnousua ole ollut.

Varsinkin verenpainesäikähdyksen jälkeen tuntuu, että mieli alkaa pikkuhiljaa vaipua alamaille. On jotenkin niin tylsää herätä joka aamu ja todeta, ettei mitään tapahtunut tänäkään yönä. Pienet asiat kiukuttavat ja ei oikein tee mieli elää yhtä päivää pidemmäksi. Jo tulevan vapun ruokaostosten miettiminen tuntui todella hankalalta.

Tuntuu, että ajatus odotuksen päättymisestä on päälimmäisenä mielessä, eikä enää oikein tajuakaan millainen palkinto odotuksen päätyttyä on luvassa. Olen luonteeltani varsin suunnitelmallinen ihminen ja tykkään pitää narut omissa käsissäni. Tällainen odottaminen ilman tarkkaa aikataulua tuntuu täten erityisen oudolta ja ahdistavalta. Noh, kyllähän se raskaus ensi viikon lopulla käynnistetään, jos mitään ei siihen mennessä tapahdu, mutta se tuntuu laihalta lohdulta.

Pientä synkistelyä ilmassa siis näin 41. raskausviikon tultua täyteen. Olin vain niin ajatellut, että saan juhlia vappua tytsyn kanssa, mutta näyttääkin siltä, että saan tyytyä muuhun seuraan. Onneksi on huomenna vieraita tulossa, he varmaan saavat minuun taas uutta puhtia.



keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

40. raskausviikko

Tänään on 40. raskausviikko ohitse ja odotettu laskettu aika eli 22.4. on saapunut. Olo on jotenkin epätodellinen. Toisaalta olemme odottaneet tätä päivää mieheni kanssa jo pitkään. Jotenkin ei kuitenkaan ymmärrä sitä, että beben syntyminen voi olla nyt tunneista kiinni. Kohta mennään jo ns. yliajalle lasketusta päivämäärästä!

Tämä raskausviikko eteni hieman nopeammin kuin edellinen. Olin sopinut erinäisiä menoja kavereiden kanssa pitkin viikkoa aikaa kuluttaakseni. Pienempi sisareni tuli myös yhdeksi yöksi käymään ja pitämään seuraa.

Jotenkin tuntuu, ettei itsekseen osaa tarttua mihinkään isompaan projektiin. Vaikka aikaa olisi, niin ei jotenkin malta keskittyä, vaan odottaminen vie keskittymiskyvyn. Muiden ihmisten seurassa on pakko riuhtaista itsensä käsillä olevaan tilanteeseen, jolloin odottamisfiilis jää edes hetkeksi taka-alalle. Myös maisemanvaihto kotoa auttaa.

Oma levottomuuteni on tarttunut myös mieheeni. Hän on ainakin kotona ollessaan yhtä levoton kuin
minä. Olemmekin koettaneet keksiä viikollakin illoiksi kaikkea tekemistä kodin ulkopuolella. Toisaalta myös kodin uudelleenjärjestely on toiminut rentouttavana ohjelmana. Saunaa on tullut lämmitettyä lähes joka ilta, sillä näin saa helposti tekemistä. Saunominen myös rentouttaa ja auttaa saamaan unenpäästä kiinni.

Energiaa kaupungilla kiertelyyn tuntuu vielä löytyvän. Kyllä raskaus jonkin verran voimia veroittaa, mutta puolikkaan päivän jaksaa vielä hyvin olla liikkeessä. Myös yöt tulee nukuttua paremmin, kun päivällä touhuaa.

Olen nukkunut vieläkin varsin hyvin, parina yönä olen herännyt kahden jälkeen ja valvonut tunnista kahteen. Pitäisi rauhoittaa viimeinen tunti ennen nukkumaanmenoa, eikä enää esimerkiksi lueskella netistä raskausjuttuja tai muita asioita, jotka voivat jäädä päähän pyörimään. Nukahdan kyllä aika helposti pariksi ensimmäiseksi tunniksi, mutta ensimmäisen vessakäynnin jälkeen nämä illalla mietityttäneet asiat palaavat mieleen ja sitten ei enää nukuta.





Kävimme lauantaina miehen kanssa testaamassa Kallion Mokon brunssia. Brunssi koostuu kohtuullisesta valikoimasta pääosin paikanpäällä valmistettuja tuotteita. Hilloissa ja mehuissa olikin mukavan kotoinen tuntu. Tarjottava repertuaari ei ollut kovin laaja, mutta mielestäni ihan riittävä. Ehkä olisi ollut mukava, jos sämpylän päälle olisi ollut tarjolla jotain juustoa levitteiden ja kasvisten lisäksi. Mieleeni jäi varsinkin jälkkärilettujen kanssa tarjoiltu lämmin omenalisäke, joka oli aivan älyttömän hyvää! Sellaista pitää itsekin testata. Sanoisin, että kiva brunssi. Ehkä hinta on hieman kova tarjottaviin nähden. Mies jäi selkeästi kaipaamaan vielä jotain. Epäilen, että pelkät Helsingin makkaratehtaan makkarat eivät tyydyttäneet hänen lihahimoaan riittävästi:)


Yllä deadlinen saavuttamisen kunniaksi kuvasarjaa masun kasvusta raskauden aikana. Ensimäinen kuva on 22. raskausviikolta, toinen 27. viikolta ja viimeinen on tuore eilen otettu kuva eli 39+6. On siihen palloa kuitenkin kertynyt, vaikka se aika salakavalasti onkin siihen kasvanut. Kuvat kyllä mielestäni hieman pienentävät vatsan kokoa:)


maanantai 20. huhtikuuta 2015

Sairaalakassin sisältöä

Pakkasin sairaalakassin synnytysmatkaa varten pari viikkoa sitten, mutta kävin sen vielä uudelleen läpi tänään. Olin pääosin tyytyväinen tekemiini valintoihin, mutta tein vielä kuitenkin  pieniä modauksia.

Asensimme myös turvakaukalon isofixeineen lauantaina autoon, jotta säästytään turhalta ähkimiseltä sitten sairaalasta lähdettäessä. Isofix-alustan kiinnittäminen veikin sen verran aikaa, että oli ihan hyvä tehdä se noin rauhassa. Samalla sai opetella turvakaukalon kiinnittämistä telakkaan. Josko se menisi sitten ihan smoothisti beben kanssa:)


Tältä sairaalakassin sisältö näyttää kokonaisuudessaan.


Vauvan kotiutumisvaatteiksi valitsin Papun ihanan setin. Pakkasin varuilta mukaan myös valkoisen kietaisubodyn, jos vauvan pukeminen Papun bodyyn heti alkuun tuntuu liian hankalta. Lisäksi kassissa on sukat ja tumput vauvalle sekä pari erilaista hattuvaihtoehtoa. Ulkovaatteeksi automatkalle riittänee välikerrasto fleecestä. Minulla on myös kaverilta lainaksi saatu 56 kokoinen toppapuku, jos tuntuu, että vauva tarvitsee lisälämmikettä. Laitoin kassiin myös Aarrekidin trikoopeiton, johon vauvan voi kääräistä tarvittaessa.


Itselleni pakkasin mukaan parit imetysliivit, liivinsuojia, kaksi imetyspaitaa sekä hupparin kotiinpaluuta varten. Lisäksi kassiin pitää vielä heittää housut, kun ne vapautuvat käytöstä. Minulla ei ole ottaa mukaan tossuja, mutta villasukilla varmaan pärjää? Lisäksi pakkasin mukaan hygieniatarvikkeet. Hiusharja pitää muistaa pakata lähtiessä. Mukana on myös kaksi pukluliinaa ja kantoliina. Kantoliinan avulla saa vauvan ilmeisesti varsin kätevästi äidin tai isän kanssa ihokontaktiin, joten voi olla hyvä apuväline heti sairaalassa.

Pakkaan lähtiessä varmaan jotain meikkejä mukaan siltä varalta, jos otamme vieraita vastaan jo sairaalassa ja mieleni tekeekin siistiytyä. Ensin ajattelin, että onkohan turhaa, muttei ne niin paljon taida tilaa viedä. Ehkä tekee mieli olla nätti äiti jo heti alkuun, kun kaikki kuitenkin ottaa valokuvia (ainakin vauvasta);)

Kaurapussi lähtenee lisäksi Kättärille mukaan. Sille on varmasti käyttöä vielä kotonakin ja voi olla mukava apu myös automatkalle sairaalaan. Toki lisäksi tarvitaan neuvolakortti, kännykkä, kännykän laturi ja rahaa perustoimintoja varten. Tein avuksi muistilapun kassista puuttuvista tavaroista jääkaapin oveen helpottamaan lähtöpaniikkia.

Ajattelin käyttää sairaalassaoloajan Kättärin tarjoamia vaatteita sekä vauvalla että itselläni, jolloin ei heti tarvitse ruveta pyykille kotiin palatessa. Myös kestovaippojen kokeilun aloitan vasta rauhassa kotona.


Ostin mukaan myös vähän eväitä. Synnytyksen aikana useimmat eivät kuulemma syö sen kummempia, mutta jollain voisi kuitenkin olla hyvä nostaa verensokeria. Ostin tätä ajatellen ison pussillisen kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä sekä pillimehuja. Niitä on helpompi juoda eri asennoissa kun vertaa lasiin tms:)

Tällä kaiketi pitäisi pari päivää sairaalassa pärjätä. Kättäri ei tosin ole kovin kaukana meidän kotoa, joten kyllä mies tänne pääsee välillä käymäänkin:) Pitäähän kissaakin käydä pariin otteeseen moikkaamassa ja ruokkimassa, vaikka perhehuone saataisiinkin.




perjantai 17. huhtikuuta 2015

39. raskausviikko

Tämä raskausviikko on ollut pääosin odottelua. Edessä oleva synnytys pyörii mielessä koko ajan. Päivät kuluvat lueskellessa muiden synnytyskertomuksia ja tuntemuksia ennen synnytyksen alkamista. Seuraan oman kehon toimintaa herkeämättä ja innostun kaikista pienistä vihlaisuista ja jomotuksista mahan ympärillä.

Mitään suurempia supistuksia tai särkyjä en ole vielä saanut. Menkkamaista jomotusta on välillä ja pieniä vihlaisuja tulee usein muutama päivässä varsinkin iltaisin. Josko nämä tekevät kuitenkin jotain ensivalmisteluja synnytystä varten?

Tällä viikolla oli jotenkin niin odottava olo, etten osannut sopia suuremmin mitään menoja koko viikolle. Loppuviikosta tajusin, että ei tällainen kotona odottelu ainakaan auta asiaa ja aloin aktivoitua uudelleen. Hulluksihan tässä tulee:) Tähän mennessä olin ehtinyt jo lukea jos jonkinlaisia vinkkejä synnytyksen käynnistämiseen kotikonstein. Juu, ei ne taida toimia tai sitten teen ne jotenkin väärin;)

Kävimme mieheni kanssa lauantaina todennäköisesti viimeistä kertaa vähään aikaan yhdessä keikalla, kun Yona esiintyi Espoon Louhisalissa. Yonan uusin levy ilmestyy virallisesti tänään, mutta hän soitti jo viime lauantaina pääosin uuden levyn matskua. Hyvältä kuulosti! Bongasin ainakin pari itseäni erityisesti miellyttävää biisiä.

Paikkana Louhisali oli aika jännä. Porukkaa oli aika vähän, joten suurin osa mahtui istumaan lavan eteen laitettuihin pyöreisiin pöytiin. Sivulla oli myös juomatiski, josta pystyi hakemaan täydennyksiä omaan tahtiin. Mukava paikka. Yonan virallinen levynjulkkarikeikka on muistaakseni huomenna Korjaamolla, jonne olisin ehdottomasti halunnut mennä mieluummin, jos en olisi hylje. Siellä keikka kuitenkin alkaa myöhemmin ja istumaan ei pääse. Louhisali oli mukavan rento mesta ja hylkeelle sopiva keikkapaikka!

Tällä raskausviikolla minulla oli myös ihanaiset baby showerit, joista löytyy lisää hehkutusta täältä. Ilta toi mukavasti piristystä viikkooni, sen voimalla jaksoi taas muutaman odottelupäivän eteenpäin.


Tulevaa synnytystä ja palautumista varten kävin ostamassa Lidlistä jumppapallon. Sen päällä on ollut itseasiassa kiva istuskella ja pyöritellä jo nytkin. Rentouttaa mukavasti lantion aluetta. Kätevää, sillä sen avulla saa myös aktivoitua sisäisiä vatsalihaksia, joita en ole kovin usein raskauden aikana harjoittanut. Toki alkuraskauden aikana kävin pilateksessa ja nyt loppuraskaudessa olen käynyt mammajoogassa, joissa myös nämä lihakset saavat tehdä töitä.

Lähiaikoina olen käynyt mammajoogassa 1-2 kertaa viikossa ja sen lisäksi kävellyt lähes päivittäin puolesta tunnista tuntiin. Kävely on siitäkin kätevä, että se auttaa nukkumaan paremmin illalla ja auttaa turvotukseen. Ei minulla suurempia turvotuksia ole raskauden aikana ollut. Nyt lähiaikoina on kaksi kertaa pitänyt siirtää hääsormukset pikkurilliin illalla.

Maanantaina minulla oli ehkä viimeinen neuvolakäynti (rv 38+5). Seuraava aika sovittiin parin viikon päähän, jolloin minulla on kasassa 40+6. Niin toivon, että tytsy syntyy ennen sitä<3

Neuvolassa kaikki arvot olivat kohdillaan. Vauvan sydän pamppaili hyvään tahtiin ja asento oli kohdillaan. Pää ei ollut vielä ihan kokonaan kiinnittynyt. Jos lapsivedet menevät ennen kuin vauvan pää on kiinnittynyt, niin on pieni riski, että napanuora nuljahtaa pään ja synnytyskanavan väliin. Tämän vuoksi saatan joutua lähtemään tarkistukselle Kättärille heti lapsivesien mentyä ja ehkä sitten vielä palaamaan kotiin puhaltelemaan. Muutenhan kotona saa viettää aikaa varsin rauhassa vielä vesien mentyä. Katsellaan, miten synnytys sitten lopulta lähtee käyntiin. Jos se alkaa supistuksilla, niin tätä ongelmaa ei ole.

Odottelun edetessä olen ehtinyt miettimään myös omia tuntemuksiani synntystä kohtaan. Pitkään en stressannut asiaa sen kummemmin, vaan ajattelin, että se on sitten sen ajan murheita. Nyt kun synnytys on jo varsin lähellä, niin olen huomannut joidenkin ennakoivien supistuksien kohdalla tuntevani jännitystä ja pientä pelkoa. Mitenkähän selviänkään siitä kaikesta? Toisaalta uskon, että olen sillä tavoin käytännön ihminen, että kun tilanne todella alkaa, niin "sitten vaan hoidan homman". Eihän siinä sinällään muuta mahdollisuutta olekaan, joten mitäpä turhaan jännittämään?


lauantai 11. huhtikuuta 2015

Yllätyssuihkut

Perjantaina illalla sain ihanan yllätyksen, kun rakkaat kaverit ilmestyivät kylään kassien ja kippojen kanssa ja ilmoittivat baby showerit alkaneeksi!

Mieheni mainitsi samaisena päivänä töistä tultuaan, että oli laittanut muutaman levyn Faceen myyntiin ja odotti parin levynostajan tulevan kuuden aikoihin käymään. En täten ollut suuremmin ihmeissäni, kun hän kurkki kännykkäänsä töistä tultuaan useaan otteeseen.  Olin  muutenkin asennoitunut siihen, että jos jotain yllätystä on suunnitteilla, niin se tapahtuu vasta lauantaina (epämääräiset kahvikutsut, jotka siis osoittautuvatkin todellisiksi;).

Olinkin todella yllättynyt, kun tutut äänet alkoivat kuulua eteisestä kuuden aikoihin levynostajien äänten sijasta. Hyvin osasivat pitää suunnitelmansa salassa, yksi kavereistani vakuutti vielä päivää aikaisemmin olevansa lähdössä maalle samaisena päivänä:)

Kavereiden saavuttua pöytä täyttyi nopeasti monenlaisista herkuista. Tarjolla oli suolaista ja makeaa. Erityisesti söpöilykakku sai hymyn huulille. Tarjolla oli myös Aussi-teemaisia Anzac-keksejä aiempaan elämään liittyen sekä tietysti pinkkiä eri muodoissa.







Herkuttelun jälkeen eteeni kasattiin läjä paketteja. Sain ihanan vaippakakun, jonka uumeniin oli piilotettu mm. ylisöpö villatakki ja suloinen jänis. Lisäksi paketeista löytyi satukirja sekä hyödyllisiä mammatavaroita tulevaa varten. Pientä huumorinpilkettä ei myöskään oltu unohdettu, vaan yhteen pakettiin oli kääritty hylkeelle sopiva paita, johon oli painettu "Don't eat watermelon seeds";)



Illan aikana vaihdettiin paljon mietteitä tulevasta vauva-ajasta. Mukana oli pari äitiä, joilta sain kuulla monia hyviä vinkkejä. Lopuksi täytimme vielä vihkoon arvauksia mm. vauvan tulevasta syntymäajasta ja mitoista, keksimme nimiehdotuksia ja mietimme luonteenpiirteitä. Hauska katsoa, miten nämä arvaukset osuvat kenelläkin kohdalleen! Olin muuten itse ainoa, joka veikkasi vauvan syntyvän pari päivää ennen laskettua aikaa. Voihan, tästä päätellen minulla voi olla vielä tätä omaa aikaa jonkun verran jäljellä:)

Kutsut olivat aivan ihanat. Olen minä aika onnentyttö, kun minulla on tuollainen joukko noin ihania ystäviä ympärillä! Kiitos, että olette olemassa<3


torstai 9. huhtikuuta 2015

DIY imetystyynyn päällinen ja kaurapussi

Löysin kirpparilta viidellä eurolla Bobby imetystyynyn sisätyynyn. Koetin ensin googlailla ja katselin myös parista liikkeestä, jos tyynyyn saisi jostain uuden päällisen kätevästi. Tämän merkin tyynyjä ei kuitenkaan tuntunut olevan myynnissä Suomessa mistään. Jenkeistä olisi voinut päällysen toki tilata, mutta tällöin säästö olisi huvennut varsin vähäiseksi postikulujen vuoksi.

Päätinkin hurauttaa päällysen tyynyyn itse. Kaivelin kaapeistani vanhan kankaanpalasen Marimerkon ananas-kangasta, jota olin aiemmin käyttänyt sisustustauluna. Kangas riitti hyvin tyynyn päälliseen, joten ei kun vain kaavaa hahmottelemaan. Piirsin tyynyä apuna käyttäen leivinpaperille kaavahahmotelman ja leikkasin sen mukaan pari kappaletta kankaasta. Modasin valmiiksi leikattua kankaspalaa vielä hieman sisäaukon kohdalta, jottei se jää liian tiukaksi.



Sitten vain ensin siksakit kankaan reunaan ja palat yhteen. Jätin tyynyn toisen pään avonaiseksi ja työnsin sisätyynyn sitä kautta paikoilleen. Olin ajatellut ensin laittaa päälliseen vetoketjun, jotta sen voi pestä tarvittaessa. Ommellessani kuitenkin laiskistuin ja lopulta ompelin vain käsin pujotuspään umpeen. Sisätyynynkin voi kuitenkin pestä 30 asteessa, joten ehkä isken koko tyynyn koneeseen, jos tulee tarvetta.

Tadaa, tyyny on valmis. Vaikuttaa toimivalta vaikkakin tyynyä on hieman hankala testailla mahan kanssa;)


Toinen projektini oli tehdä samaisen kankaan jäämäpaloista kauratyyny tulevia synnytyskipuja varten. Toki tyynylle on varmasti käyttöä senkin jälkeen esim. niskasärkyjen hoidossa. Kurkkasin ohjeen tyynylle Oona Sofian blogista. Tein tosin tyynystäni 10 senttiä pidemmän eli 60 senttiä pitkän.

Kauratyynyn materiaaleiksi suositellaan puuvillaa, sillä se kestää parhaiten lämmitystä. Suositeltavaa on, että myös ompelulanka on puuvillaa. Itse ompelin tavallisella langalla, mutta vaikuttaisi toimivan kuitenkin ihan hyvin mikrolämmityksessä. Sisään laitoin samoja Puuppolan aitokauraryynejä kuin Oona Sofia blogissaan. Huomasin myöhemmin, että sisään voi myös ostaa eläinten puolelta mitä tahansa kauraryynejä. Saa varmasti edullisemmin. 

Tyynyä lämmitetään mikrossa 1,5 - 3 minuuttia tehosta riippuen. Jotkut laittavat mikroon mukaan vesikupin lämmityksen ajaksi. Tyynyä voi käyttää myös kylmäkääreenä. Tällöin vain tyyny hetkeksi pakkaseen ja eikun hoidettavalle alueelle.




keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

38. raskausviikko

Nyt on 38. raskausviikko ohi. Laskettuun aikaan on siis kaksi viikkoa. Suurin osa vauvoista syntyy kahden viikon säteellä molemmin puolin lasketusta ajasta eli jännällä alueella ollaan. Syntymään voi olla parista päivästä kuukauteen, on siinäkin vielä toisaalta haitaria!

Alla kuvaa hylkeistymisestäni tähän saakka. Vatsa on tämän viikon aikana painunut hieman lisää, joka vaikuttaa myös edelleen vessakäynteihin. Herään nykyisellään kahdesta kolmeen kertaan vessakäynnille yöllä, kun aiemmin riitti yksi visiitti klo 2-3 aikoihin yöllä. Nyt on ilmaantunut myös menkkamaista jomotusta, joka on häirinnyt vajaan viikon välillä enemmän ja välillä vähemmän. Myös pientä vihlontaa on tuntunut välillä mahassa. Nämä ovat varmaankin ensimmäisiä selkeämpiä merkkejä lähestyvästä synnytyksestä.

Mammajooga oli tauolla pääsiäistä edeltävän viikon, joten koetin korvata liikunta-aukkoa kävelemällä enemmän. Ilmat eivät ole olleet tähän kaikkein parhaimmat, mutta toisaalta räntäsade virkistää ihan kivasti, kun on vain vedenpitävät vaatteet päällä. Kun vain saa itsensä raahattua ensin sinne ulos:)

Eilen olikin mukava päästä taas joogaamaan. Tunti tuntuu vielä mukavalta, tempo on kuitenkin aika rauhallinen. Tunnin aikana saa mukavasti avattua koko kehon ja varsinkin lantion alueen jännitteitä. Hieman meinaa tosin hiki nousta pintaan joissain liikkeissä, jota en aiemmin huomannut. Vaikuttaisiko tähän raskauden aikana kertyneet lisäkilot vai vain lähestyvä synnytys?


Tällä raskausviiikolla on ollut tylsää. Emme suunnitelleet pääsiäiselle mieheni kanssa sen kummempia menoja. Aika meinasikin välillä käydä pitkäksi. Mitä tehdä, jos kaupat ovat pääosan ajasti kiinni (ja oikeastaan ei tarvitsekaan mitään), kirppareitakaan ei jaksa loputtomasti kiertää ja ei nyt joka päivä voi käydä syömässä? Pidemmän liikuntasuorituksetkaan eivät ole mahdollisia.

Kaivelimme myös pyörät varastosta ja testasimme niiden kuntoa talven jäljiltä. Kävi kuitenkin niin kuin pelkäsinkin eli maha oli liikaa polkemisen tiellä. Nyt olisi kätevä, jos omistaisi perinteisen mankelin. Olen hybridini päällä sen verran kaksin kerroin, etteivät jalat mahdu pyörimään normaalisti. Harmillista sinänsä, sillä muuten satulan selkään hyppääminen tuntui ihanalta. Pyörän selässä tulee aina mukavan vapaa olo. Noh, eihän tuo maha enää pitkään edessä ole.

Innostuimme pääsiäisvapaiden lopulla leipomaan  molempien lapsuudenaikaisia Savolaisia herkkuja kuten karjalanpiirakoita, lohikukon ja mustikkakukon. Näitä puuhatessa aikaa kuluikin mukavasti. Piirakoita olemme tehneet aiemminkin, mutta lohikukko oli muistaakseni toinen yritys. Sekin onnistui erittäin hyvin! Kukon pohja ei vuotanut, mutta jäi tosin hieman kovaksi. Luultavasti jätimme taikinan pohjan osalta liian paksuksi ja toisaalta emme kukon uunista otettuamme tajunneet voidella pohjaa. Nämä pitää laittaa muistiin seuraavaa kertaa varten.

Karjalanpiirakoita.
Lohikukko, lisänä possua kosteutta tuomassa.
Jälkkäriksi mustikkakukko.
Raskauden aikana on tullut usein mietittyä omaa lapsuutta ja mikä silloin oli mukava tehdä. Myös kaipuu lapsuuden ruokiin on kasvanut. Viimeisimpien kuukausien aikana on tullut tehtyä usein mm. makaroonilaatikkoa ja kinkkukiusausta. Selkeästi myös pääsiäisen Savofest oli oire pesänrakentamisesta:)

Vauva oli pääsiäistä edeltävän perjantain ja lauantain varsin vähäliikkeinen ja kun sunnuntaina aamustakaan ei herättelyjen ja imelän nauttimisen jälkeen saatu liikkumaan suuremmin, niin päätimme piipahtaa Kättärin päivystyksessä tsekkaamassa tilanteen. Soitettuani sairaalaan hoitaja pyysi tulemaan heti paikalle ja pääsimme heti kätilön hoiviin sairaalassa.

Hän laittoi anturit mahalleni ja kertoi, että seuraa vauvan sydämen toimintaa tunnin ajan. Saman aikaa minun tuli laskea vauvan liikkeitä. Vauva innostuikin seurannan aikana pitämään rundia ja liikkeitä tuli rutkasti yli vaadittu 10 kappaletta tunnin aikana. Myös sydänkäyrä näytti kuulemma todella hyvältä. Hieman ehkä turha käynti, mutta rauhoitti kyllä mukavasti mielemme. Tulipahan testattua Kättärin päivystys. Sanoisin, että erittäin mukava ja nopea palvelu! Ei kätilökään vaikuttanut olevan yhtään pahoillaan, vaikka olimme selkeästi hieman ylihätäilleet. Seuraavan yön nukuinkin erityisen hyvin:)


perjantai 3. huhtikuuta 2015

Valmis vauvanurkkaus

Nyt vauvanurkkaus alkaa olla valmis. Sänkykin on nyt pedattu. Olipa kiva laittaa nurkkaus lopulliseen kuosiinsa, kiltistä olemme jaksaneet tähän saakka odotella. Toivottavasti lakanat eivät ehdi ihan kamalasti pölyyntymään ennnen käyttöä tai sitten pitää pestä ne vielä kertaalleen:)



Suunnitelmia vauvanurkkausta varten kertoilin blogissani pari kuukautta sitten täällä. Teimme vauvalle oman sopen makuuhuoneemme yhteyteen. Samassa tilassa tuli siis yhdistyä sekä aikuisten että pikkuisen sisustustyyli.


Isoin valinta oli kaikkien tyyliin sopivat verhot. Lopulta päädyin Marimekon Kulkueeseen. Koska ikkunoiden eteen ei jää hirveästi tilaa, niin tein verhoista vain yläkapat. Hieman leikkisyyttä ulkonäköön sain, kun kiinnitin valerullaverhot nauhoilla. Ostin Kulkue-kangasta vain yhden raportin aina ikkunaansa, sillä verhoja ei ole tarkoitus availla. Ikkunoissa on kuitenkin sälekaihtimet pimennystä varten.

Ostin muuten kankaan Tammiston Marimekon outletista. Sieltä löytyi kakkoislaatuista kangasta n. 10 euroa metriltä halvemmalla. Suosittelen! Minä en ainakaan huomaa eroa ykköslaadun kankaaseen. Painojälki reunoista ilmeisesti ei ole niin skarppi kuin pitäisi. Kulkueen kuvio on tähän varsin armollinen, mutta esim. Lokki-kankaassa sen varmaan huomaisi helpommin.


Peräseinälle laitoimme pari Ikean Ribba-hyllyä, johon saamme esille joukon kirjoja ja pehmoleluja. Ostimme Ikealta myös keltaisen arkun vauvan leluja varten. Nyt siellä on kyllä myös jonkun verran kestovaippoja ja muita hoitotarvikkeita. Mahtuvat vielä hyvin, joten toimii myös säilytyslaatikkona. Olen ajatellut tehdä arkun päälle pehmusteen äitiyspakkauksen patjasta. Odottelen kuitenkin ensin beben syntymää ja sitä, jos tytsy haluaakin nukkua äitiyspakkauksessa. Arkkua varten patjaa joutuu kuitenkin leikkelemään.


Mietimme pitkään ostammeko hoitopöydän vai hoitoalustan. Minusta hoitopöytä ei mahtunut meille, mutta mieheni jotenkin haikaili sen perään. Näimme Lastentarvikkeella pari viikkoa sitten hoitoalustan, jossa on vahvistettu pohja. Sen saa kiinni alla olevasti pinnasänkyyn tai sitten sen voi nostaa jonnekin muualle. Se vaikutti kätevältä kompromissilta, joten päädyimme siihen. Sängyn laidassa on kiinni kapea laatikko, jossa on tärkeimmät vempeleet vaipanvaihtoa varten sekä kestovaippoja.

Pinnasänkynä meillä on Ikean Gulliver. Pussilakanoiksi löysimme kivat sirkusaiheiset Prismasta (!). Tyrkyllä on myös unipussi. Katsellaan kumpi kiehtoo tytsyä lopulta enemmän peitto vai unipussi.




Voihan, nyt kun saadaan vielä kaveri tuonne köllöttelemään<3



keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

37. raskausviikko

Synnytys lähenee. 37. raskausviikon jälkeen pikkuisella on lupa tulla. Sitä ei enää katsoittaisi ennenaikaisesti syntyneeksi. Toki pari viikkoa mahassa kasvattaa vielä tytsyn massaa, mikä on hänelle varmasti hyväksi.

Kävin tällä raskausviikolla toisellä lääkärikäynnillä. Lääkäri katsoi ensin verenpaineen, punnitsi painoni ja mittasi sf-mitan. Kaikki näyttivät hyvältä. Sf-mittakin on edelleen kasvanut mukavan tasaisesti, vaikka hieman keskiarvon alapuolella mennäänkin. Painoa on nyt tullut noin 12 kiloa lisää, mikä on ilmeisesti aika keskiarvon verran.

Seuraavaksi tarkasteltiin vauvan sydänääniä ja tunnusteltiin vauvan asentoa mahan päältä. Sydän löi tasaisesti ja tysty oli asettunut toivotusti pää alaspäin. Lääkäri kertoi, ettei vauva ollut vielä kiinnittynyt, joten periaatteessa kääntyminen on vielä mahdollista. Kiinnittyminen on kuitenkin kovin yksilöllistä ja jotkin kiinnittyvät vasta synnytyksen aikana.

Lääkäri varmisti vielä vauvan asennon ultralla, jolloin sain nähdän tytsyn pään ja nyrkin pitkästä aikaa<3 Hän arvioi vauvan painoksi sillä hetkellä noin 2 500g eli tysty olisi tämän pohjalta kasvanut mukavasti.

Minulle sattui muuten tällä kertaa todella mukava lääkäri. Mukavan rauhallinen ja asiantunteva. Seuraava neuvolakäynti minulla onkin vasta huhtikuun puolessa välissä. Raskaus on edennyt minulla niin mukavasti, etten tarvitse käydä neuvolassa kuin noin kuukauden välein. Jollain tavalla tuntuu kummalliselta, kun käyntejä on niin harvoin. Jotkut kuitenkin käyvät loppuajasta viikottain hoitajan luona. Toisaalta ei minulla ole ollut kummempaa hätää, joten ihan hyvin olen pärjännyt ilmankin. Voihan neuvolaan kuitenkin aina soittaa, jos tulee jotain kysyttävää.


Olen huomannut lähiviikkoina, että olen siirtynyt enemmän ja enemmän kasvisvoittoiseen ruokavalioon. Liha ei jotenkin vain houkuta tai maistu hyvältä. Olemmekin mieheni kanssa testailleet uusia kasvisreseptejä. Yllä uunikasviksia kvinoan ja paistetun tofun kanssa. Lisänä myös hunajainen pähkinä-jogurttikastike. Oli oikein onnistunut annos muuten, ainoastaan munakoisoviipaleisiin jäi liikaa suolaa itketyksen jäljiltä. Kuulostaako tällainen ruokavalion kasvispainottuminen varsinkin loppuraskaudesta muista raskaana olleista tutulta?